Okei, siis.
Olen se epäsuosittu jolla ei ole yhtään kaveria. Se, joka on välituntisin yksin oman iPodinsa kanssa. Se, joka ei kuuntele purkkapoppia tai mitään tavallista. Se, jonka ulkonäkö ei ole hyvä. Se, joka omaa oudon huumorintajun, ja tietenkin se, joka on ihastunut.
Olen ollut kolme vuotta ihastunut samaan poikaan, ja tämä poika on suosittu, omistaa paljon kavereita, on välituntisin porukassa, kuuntelee mitä muutkin, ulkonäkö on hyvä, omistaa hyvän huumorintajun. Tuohan tarkoittaa siis, ettei mitään mahiksia.
Saatatte epäillä, etten ole oikeasti ruma. En ehkä olekaan, mutta itseni ja muiden mielestä olen.
Kuitenkin tämä poika alkoi katsella jopa suuntaani. Tuli juttelemaan koulussa, hymyili, ja niin edespäin. Sitten minä mokasin, emmekä puhuneet puoleen vuoteen mitään, välttelimme toisiamme parhaamme mukaan ja olimme vihaisia.
Ei mitään mahiksia enää. Mutta tosiaan, tässä ollaan. Puolen vuoden jälkeen hän tunnusti, että pitää minusta edelleen. Suosittu pitää epäsuositusta, epätodellisin yhdistelmä.
8kk takana päin, kuuden kuukauden jälkeen ero, vihaisuus, mutta kun toisesta pitää, niin... No, aloimme seurustelemaan uudelleen. Ja kun ero oli niin lyhytaikainen, en laske eroamme suhteeseen. :)
Edelleenkin olen se ruma ja epäsuosittu, hän se söpö ja suosittu. Mutta,
we're happy together.
Viestin ideana siis kertoa, että epäsuosittujen ei kannata heittää toivoansa, koska joskus voi käydä näinkin, kuinka mahdottomalta se tuntuukaan. :)
Olen se epäsuosittu jolla ei ole yhtään kaveria. Se, joka on välituntisin yksin oman iPodinsa kanssa. Se, joka ei kuuntele purkkapoppia tai mitään tavallista. Se, jonka ulkonäkö ei ole hyvä. Se, joka omaa oudon huumorintajun, ja tietenkin se, joka on ihastunut.
Olen ollut kolme vuotta ihastunut samaan poikaan, ja tämä poika on suosittu, omistaa paljon kavereita, on välituntisin porukassa, kuuntelee mitä muutkin, ulkonäkö on hyvä, omistaa hyvän huumorintajun. Tuohan tarkoittaa siis, ettei mitään mahiksia.
Saatatte epäillä, etten ole oikeasti ruma. En ehkä olekaan, mutta itseni ja muiden mielestä olen.
Kuitenkin tämä poika alkoi katsella jopa suuntaani. Tuli juttelemaan koulussa, hymyili, ja niin edespäin. Sitten minä mokasin, emmekä puhuneet puoleen vuoteen mitään, välttelimme toisiamme parhaamme mukaan ja olimme vihaisia.
Ei mitään mahiksia enää. Mutta tosiaan, tässä ollaan. Puolen vuoden jälkeen hän tunnusti, että pitää minusta edelleen. Suosittu pitää epäsuositusta, epätodellisin yhdistelmä.
8kk takana päin, kuuden kuukauden jälkeen ero, vihaisuus, mutta kun toisesta pitää, niin... No, aloimme seurustelemaan uudelleen. Ja kun ero oli niin lyhytaikainen, en laske eroamme suhteeseen. :)
Edelleenkin olen se ruma ja epäsuosittu, hän se söpö ja suosittu. Mutta,
we're happy together.
Viestin ideana siis kertoa, että epäsuosittujen ei kannata heittää toivoansa, koska joskus voi käydä näinkin, kuinka mahdottomalta se tuntuukaan. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kukaan tyttö tule juttelemaan hiljaiselle ja näkymättömälle pojalle eli kyllä toivon heittäminen on kannattavaa.
Erittäin hyvin sanottu, olen täysin samaa mieltä...
Olen itse todella ihastunut poikaan, jolla on huono maine tässä kaupungissa enkä milään saa silmiäni irti hänestä silloin, kun näen hänet.
Tämä kyseinen henkilö on myös ajatuksissani lähea koko ajan.
Olen vain valitettavasti itsekin sen verran ujo ja omaan niin huonon itsetunnon, että minusta on mahdoton ajatus että uskaltaisin mennä juttelemaan hänelle.
Viestini pohjimmainen tarkoitus on siis kertoa se, etteivät kaikki tytöt tosiaankaan kuolaa niiden suositumpien ja sosiaalisimpien poikien/miesten perään vaan että osa meistä tykkää myös uojommista pojista.
Kyllä meitä on tyttöjä, jotka niihin hiljaisiin poikiin ihastuvat ensimmäisenä. Juttelemaankin on tarkoitus mennä.. "jos ei tänään, niin ehkä huomenna sitten".
Eli ei sitä toivoa kannata pois ajaa ihan heti.
En usko. Olen 14 koht 15v jätkä. Olen heikko ja ruma. Ei musta kukaan tykkää. Ainoa mitä mussa on hyvää niin ehkä sisänen kauneus jos sitäkään :(
Se on hieno homma, kun on aika ujo ja varsikin tyttöjen seurassa melko hiljainen juuri tästä syystä, niin eiköhän ne kaikki tule siihen tulokseen, että on semmoinen täysin tylsä ja mitäänsanomaton ihminen... Sitten kun ei sieltä komeimmasta päästäkään ole, niin ei hirveästi jää saumoja.
Ruma on aika epämääräinen käsite kuvaamaan ihmistä. Mikä toisesta ihmisestä on rumaa, voi toisesta ihmisestä olla hyvinkin viehättävää.
Lisäksi se ulkonäkö ei ole tärkein asia kovinkaan monelle.
Ole oma itsesi, niin kyllä sinutkin joku vielä huomaa.