kummiudesta

vähän pihalla kun ei kuitenkaan haluttu "kymmentä" kummia että kenet ystävistä valitaan kenenkään loukkaantumatta,joten päädyttiin sukulaisiin,joista oli helpompi valita.Tokalle sitten otettiin yksi minun sinkkuystävä joka ei pyöri meidän yhteisten pariskuntaystävien kanssa ja yksi niistä tuttavapariskunnista joiden lapsen kummi me jo olimme.
Kolmannelle sitten otettiin ne kaksi läheisintä jäljellä olevaa tuttavapariskuntaa joten näin ei käsittääkseni kukaan ole päässyt esim. loukkaantumaan ja meillekin ollut loppupelissä aika simppelit valinnat sen ensimmäisen jälkeen.

ota kummia esikoiselle (emmekä muillekkaan tuleville lapsille) koska olemme eronnut kirkosta pari vuotta sitten.

aika urakka miettimisessä.

Päädyimme sitten ottamaan minun ainoan siskoni, koska hän oli varmaan shokissa kun kuuli raskaudesta koska oli niin onnellinen että pääsisi leikkimään lapsen kanssa.
Sitten otimme mieheni siskon ja hänen miehensä, sillä heidän kanssa olemme läheisiä ja heillä on vain poikia ja tämä lapsemme täti olisi halunnut aina tyttöjä ja meille kun sattui olemaan tulossa tyttö. =) Nyt hän saa höpelellä tyttöjen juttusia.
Sitten otimme vielä yhden minun ystäväni sillä olen ollut tämän ihmisen kanssa vauvoista lähtien kaveri, joten tiesimme sen ettei siitä kukaan muu kaveri "loukkaannu".

Mutta kummius on hieno juttu. Ja itse en odota lapseni kummeilta lahjoja tai rahaa vaan pientä yhdessä oloa ja sitä että lapsellani on koko elämänsä ajan muitakin ihmisiä keheen voi kääntyä jos apua tarvitsee, kuin omat vanhempansa.

Oma kummitätini on aina opastanut minua elämässä ja en ole häneltä extralahjoja saanut vaikka olen hänen kummityttönsä. Ja ne opastukset ja neuvot ovat kaikkein tärkeimmät.

Kannattaa valita huolella sellaiset ihmiset jotka haluavat aivan varmasti pysyä lapsen elämässä aina.

Me pyysimme esikoisemme kummiksi minun siskoani ja mieheni siskoa. Molemmat ovat vieläkin lapsettomia sinkkuja. Oma siskoni oli kummiudesta tosi onnellinen ja on osallistunut todella paljon tyttäremme elämään.

Mieheni sisko kieltäytyi kummiudesta vedoten siihen, että hänellä on jo kaksi kummilasta, joten mieheni pyysi siihen parhaan ystävänsä vaimoineen. Ja ihan nappiin on mennyt.

Kummien ei siis todellakaan tarvitse olla sukulaisia. Kannattaa valita sellaisia ihmisiä, joita oikeasti kiinnostaa pitää yhteyttä lapseen ja joilla on halua luoda elämänmittainen, turvallinen suhde lapseen. Miettikää sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo löytäneet itsensä ja joilla olisi sydämessä tilaa pienelle ihmiselle myös vastaisuudessa.