Älä anna tämän päättyä

hienoa, jos ei se kertaan pääty - olen otettu
sanoistasi Unisein.

k i i t o s

No eilen sanoin Marille, että seuraava tänne tuo-
mani runo tulee olemaan erilainen kuin aiempani.
Pidin siinä mielessä lupaukseni.

Rustasin eilisen päivää tätä runoani, ja vielä
aamullakin sitä fiksailin. Siinähän tuo nyt
sitten köllöttelee :)

Kiitos Kaaru.
Hienoa, jos runoni maalasi silmiesi eteen nuo
maisemat ja tunnelmat.

Tauon paikka, johan tässä kaiketi on kohta tunti
jo vierähtänyt taas jos ei ylikin.

Netti toimii jälleen. Jessus soikoon, että voi
olla kuin kissa pistoksissaan, kun ei pääse net-
tiin * huoks *

Padme, olisikohan hiukka ylisanaa tantereelle
leviteltynä nyt ? Ei sunkaan tässä nyt mitään
NIIN erityistä ollut * ihmettelee *

Mutta pakkohan tässä on hykertää tyytyväisyydes-
tä, turha kai sitäkään on kieltää.

Kiitos Padme, enkä minä ole muita kummempi
täällä. Joten älä alenna itseäsi, äläkä minua
nosta.

No niimpä on käynyt Hän, jättänyt jälkensä.
Minen ainakaan ota vastuuta siitä pyörtymisestä,
en. Puhuu jos saattaa, ja ellei saata on hiljoo.

Kiittääpi, että on poikennut Mari * hymy *

Kuuleppas pikkuinen, kun en osaa vastata mistä
kaikki syntyy. Vaihtelevalla menestyksellä näitä
rustailen, mutta aina yritän - siis yritän löytää
niihin jonkinlaisen mausteen. Jotain tuoretta,
mitä en ainakaan itse ole aiemmin käyttänyt.

Sitten on joitain sellaisiakin lauseparsia,
joihin olen " rakastunut " niin paljon, että
käytän niitä useinkin, mutten suinkaan ihan pe-
rättäisissä runoissani.

Voi kiitos. Ihana kuulla jos runoni on synnyttä-
nyt sellaista nautintoa, että se on pitänyt lu-
kea useaan kertaan.

Kiitos. Se kuuluu Sinulle, ja aina sydämestä.

Ymmyrkäisenä sanoistasi,
lausun kiitokseni.

Hyvää uutta viikkoa Sinulle,
t. linda