Kuinka monella teillä paniikkioireet ovat tulleet jo lapsena? Ja onko kenenkään lapsella paniikkihäiriötä? Olen 35 vuotias ja minulla on ollut paniikkihäiriö 14 vuotta. Lääkehoito on tehonnut hyvin aina viime aikoihin asti. Itse en muista, että minulla olisi ollut lapsuudessa kohtauksia tai ainakaan muista niin, että olisin varma niitten olemassaolosta. Nyt on tilanne sellainen, että tytölläni 7v on samantyyppistä paniikkioireilua kuin minulla, mutta diagnoosina on lapsuuden yleinen ahdistuneisuus. Sanovat, ettei hänellä ole paniikkihäiriötä, vaikka mielestäni kohtaukset ovat samanlaisia. Kai ne asiantuntija tietää...Itse olen vain huolestunut.
lapsena jo
yks72
3429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, minulla itselläni oli paniikkihäiriö olotiloja noin 20 vuotiaana. Sitten oli paniikit poissa toistakymmentä vuotta, nyt olen 46 vuotias ja noin 3 vuotta sitten tuli taas paniikkihäiriö oireet takaisin. Minulla on 9 vuotias poika joka alkoi oireilemaan noin 4 kuukautta sitten eli tuli muutama paniikkikohtaus ja aika rajuja ne kohtaukset olivat. Kävimme nyt lastenpsykiatrin lääkärin vastaanotolla ja kyllä hän kertoi että ne ovat paniikkikohtauksia. Ei kuitenkaan olla pojan suhteen lääkityksellä vaan seurataan tilannetta miten rupeaa menemään. Eli kyllä näitä paniikkikohtauksia ja häiriöitä voi olla aivan nuorellakin lapsella.
olla paniikkia lapsella. Olen itse sairastunut paniikkihäiriöön 11v. Asiasta "kiinnostuneena" olen ollut paljon kuuntelemassa luentoja aiheesta ja keskustellut ao sairastavien tai heidän omaistensa kanssa. Nuorin on 7v. kenellä tiedän olleen paniikkikohtauksia. Ei siis ikä ole este (valitettavasti). Omilla lapsillani, nyt jo aikuisilla on ollut murrosiän molemmin puolin muutamia kohtauksia, mutta ne ei ole jäänyt pysyviksi.
Ole itse rauhallinen (älä anna ahdistuksen voittaa, vaikka on kaamea tunne, kun tajuaa, että oma lapsi kokee samaa kauhua kuin itse)ja koeta saada lapsesi luottavasti keskustelemaan tuntemuksistaan. Käytä tietoa välineenä, kerro ettei siihen kuole, vaikka olo on paha ja ettei lapsi ole tyhmempi tai mitään muuta mitä lapsi kuvittelee "viakseen" kun tulee näitä kohtauksia. Lasta helpottaa paljon, kun hän tietää, että on joku joka ymmärtää täysin ja jolle uskaltaa puhua ihan kaiken.....
asti kärsinyt ujoudesta sun muusta, josta alkoi itsensä tarkkailu ja häpeä, siitä sitten ala-asteelle jonka 2. luokalla alkoi koulukiusaus, 6. luokalla puhkesi ensimmäsiä finnejä joka vain pahensi itsensätarkkailua ja siinä samassa jamassa tuli ensimmäiset suuret paniikkikohtaukset.. Nyt sitä sitten syödään psyykelääkkeitä ja odotellaan parempaa huomista.. Olen siis 19-vuotias..