Rannan haamujen kokko....

Mirkku kirjoitti:

Pistäkää tulemaan palautteita.. tää ei oo mun eka ja tahdon tietää miten voisin parantaa... mut mielellään myös kehuja sillä mulla on tekeillään toinenki kauhutarina....

Kävelen pitkin rantaa kotiin. Asun isäni kanssa merenrannalla. Talo on aika vanha mutta siellä on ihan hyvä asua.
Omasta huoneestani voi nähdä kauniin auringonlaskun. Yleensä en kumminkaan ole paljonkaan kotona sillä viihdyn
ulkona merenrannalla katselemassa merta tai uimassa siinä, lukemassa kirjastossa tai kavereiden kanssa kaupungilla.
Koulukin alkaa jo parin viikon päästä ja ennen sitä olemme päättäneet käydä kaverini Jonnan kanssa käymässä katsomassa
vanhaa majakkaa joka sijaitsee saarella jonkin matkan päässä rannasta...


"Ylös siitä, unikeko. Tänään me se tehdään!" kuulin Jonnan huutavan minulle ollessani vielä puoliunessa.
"Niin mikä?" kysyin haukotellessani samalla.
"Hö, no käydään kattomassa sitä majakkaa"
"Paljonko kello on? ja monelta sinä oikein oot noussu?"
"Kello on jo melkein puoli yksitoista ja minä nousin jo seitsemän aikaan kysymään äitiltä että pääsisinkö teille yöksi" Jonna vastasi jo aivan pirteän näköisenä.
"Sovitaanko silti että annat minun nukkua vielä tunnin. Sitten minä syön ja sitten pakataan eväät ja lähdetään. Okei?"
"No okei, mäkin meen sit viel käymään kotona"


Kello oli jo neljä kun Jonna palasi takaisin.
"Vai että meet vain käymään vielä kotona" sanoin hieman härnäävään sävyyn.
"Mä nukahin vähäksi aikaa" Jonna vastasi hieman nolona.
"vai että vähäksi aikaa" mä sanoin ja pidättelin naurua.
"Pää kiinni, Minna" Jonna sanoi vielä välin pitämättömästi.
Olimme jo matkalla veneelle..


Päästyämme lopulta majakan ovelle kello oli jo kuusi. Ylös nousussa polkua pitkin oli kestänut noin tunnin
Majakan sisäpuoli oli yhtä ränsistynyt kuin ulkopuoli, mutta sisäpuolella oli vielä sen lisäksi pölyä sillä kukaan ei ollut vaivaantunut
korjaus- tai siivous töihin saarelle.
"Käydäänkö katsomassa majakan lamppua?" kysyin Jonnalta joka koetti kaikin mahdollisin keinoin vältellä hämähäkin seittejä.
"Niin käydäänkö?" Kysyin uudestaan.
"Niin mitä?" Jonna kysyi ihmeissään.
"Kattomassa sitä majakan lamppua?"
"Okei"
Sitten lähdimme varovasti nousemaan portaita kohti yläkertaa ja majakan lamppua.
"Katso" sanoi Jonna yhtäkkiä ollessamme jonkin aikaa vasta nousemassa portaita ylös.
"Mitä?" kysyin ihmeissäni.
Jonna osoitti sormellaan pientä ikkunaa, joka oli hänen kasvojensa edessä.
Aurinko oli melkein laskenut.
"Paljonko kello on?" kysyin samantien.
"Puoli kymmenen" vastasi Jonna. Aikaa oli ilmeisesti kulunut odotettua enemmän.
"Soitan isälle ja sanon että jättää oven auki, että pääsemme sisälle sillä minä aion käydä tsekkaamassa sen lampun" sanoin päättäväisesti.
Lopulta pääsimme torniin, sinne missä lamppu oli. Sekin oli jo tietysti jo vanha,
mutta en minä oikeastaan ollut lampusta kiinnostunut vaan näkymästä jonka näki tornin huipulta: kaupunki horisontissa, auringon värjäämä
Puna-oranssi taivas sekä meri aaltoilemassa edessä alhaalla.
"Lähdetään takaisin veneelle" Jonna sanoi minulle jonkin ajan kuluttua "kello alkaa olla jo paljon"
"Paljonko se on?" kysyin vielä katsellessani vielä näkymää.
"Vähän yli kymmenen ja takaisin vastarannalle mennessä menee yhtä kauan kuin tullessa eli ainakin pari tuntia"


Ja siinä Jonna olikin ollut täysin oikeassa, sillä kello oli melkein kaksitoista kun pääsimme takaisin rantaan.
"Kuuluuko kesällä olla, vaikka onkin näin myöhä. niin näin pimeää?" Jonna kysyi minulta ihmeissään.
"Eipä kai" Sanoin itsekin hieman äimänä.


Kävellessämme rantaa pitkin kotia kohti luulin huomanneeni jotain valkoista, jonkin matkan päässä meista.
Ilmeisesti Jonna oli huomannut saman, sillä hän pysähtyi katsomaan juuri siihen suuntaan tarkemmin missä minäkin olin luullut huomaavani jotain.
Itse jäin siihen vain odottamaan häntä. Yhtäkkiä Jonna nousi pystyyn ja vetäisi minut mukanaan yhden ison kiven taakse.
"Mitä helv- ?" huusin Jonnalle, mutta en ehtinyt huuta sitä loppuun koska Jonna oli tunkenut huivinsa suuhuni jotta olisin ollut hiljaa.
"Suu kiinni nyt, Minna. Ja tällä kertaa olen tosissani" Jonna kuiskasi katsomatta minuun päinkään.
Ja ensimmäistä kertaa näin Jonnan kasvoilla pelon ja järkytyksen. Nousin maasta Jonnan viereen, jotta näkisin saman
mikä oli saanut Jonnan kasvoille järkytyksen ja pelon sekaisen ilmeen.
Samassa hetkessä tajusin mikä oli ollut se näkemäni valkoinen asia ja mikä oli saanut Jonnan järkyttymään ja pelkäämän.
Rannalla oli suunnilleen kuusi haamua, jotka katselivat ympärilleen ikään kuin varmistaakseen ettei lähettyvillä ollut kutsumattomia vieraita.
Ilmeisesti ne eivät olleet huomanneet meitä, sillä ne alkoivat keräämään oksia rannalta. Kun ne olivat keränneet tarpeeksi oksia
ne sytyttivät kokon. Aika nopeasti se syttyi. Äkkiä liekit muuttuivat säkenöivän oranssiksi ja kirkkaan sinisiksi ja
liekkien ympärillä haamut vain katselivat sitä. Jonkin aikaa roihuttuaan lieskat alkoivat muuttumaan sokaisevan kirkkaiksi että kumminkin
juuri ja juuri erotin että jotain mustaa käveli lieskojen seasta mutten kauan ehtinyt tarkastella silmiä siristelen,
että mikä se oli sillä jo kohta kuulin Jonnan huutavan:
"JUOKSE!!!!"
Lähdin siinä samassa juoksemaan kohti kotoa. Jonna veti minua kädestä je takanamme kaksi haamua liukui vauhdilla perässä.
Ehdin nopesti vielä nähdä, että mikä oli lieskojen seasta ilmestynyt. Lieskat olivat jo hiipumassa, kun näin jonkin valtavan liskomaisen olennon levittävän siipensä ja nousevan taivaalle.
Samassa kotiovi jo aukeni, ja Jonna veti minut sisälle ja lukitsi oven. Juoksimme molemmat vauhdilla huoneeseeni ja ehdin ryntäämään ikkunalle
näkemään jonkin mustan pisteen lentämässä horisonttiin.
"Ruetaanko nukkumaan, ja jutellaan tästä aamulla?" kysyin Jonnalta.
"Joo, mikä ettei. Aamulla pää on paljon selvempi kun on nukkunu" Jonna vastasi ja laski pään isäni lattialle tekemän petin tyynylle.
Minäkin lähdin ikkunan luota ja menin peiton alle.
Vielä ennen nukahtamista mietin että olisinko nähnyt juuri sen mahdottoman eli... lohikäärmeen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä