Meillä on uusperhe. Ja tähän alkuun kaikille katkerille exille niin minä en rikkonut liittoa, mieheni ei rikkonut minun liittoani, olimme kummatkin eronneet ennenkuin tapasimme toisemme...joten turha alkaa minua haukkumaan varsinkin kun kysyn nyt neuvoa mieheni tyttärestä eli minun tytärpuolestani. Itselläni on 3 lasta, 2 edellisestä liitosta ja yksi yhteinen tästä nykyisestä liitosta. Eli osaan suhtautua hyvin mieheni lapseen entisestä suhteesta, en vihaa tätä lasta, en kohdista häneen mitään negatiivisia tunteita vaikka en hänen äidistään pidä, kohtelen tyttöä samalla lailla kuin omia lapsiani, he ovat kaikki tasa arvoisia minun ja mieheni silmissä.
Kyse on nyt tästä: 6 vuotias on hyvin herkkä, ja saa tahtonsa läpi kotona. Tyttö myös haluaa huomiota paljon ja sitä kysymys koskeekin
Mitä tehdä kun tyttö tulee sanomaan esim näin:
Minä otin vahingossa yhden vessapaperi palan liikaa, tai minä vahingossa kosketin sitä paikkaa kun rapsutin siitä vierestä. Hänelle sanotaan jatkuvasti että ei haittaa, ei tarvitse näin pienestä asiasta sanoa. Ei haittaa vaikka kosketit sitä paikkaa, ei haittaa vaikka otit vessapaperi palan liikaa jne.
Mutta ei auta, miten saisi tytön tajuamaan että ei tarvitse pienimmästäkin asiasta tulla sanomaan? Oma 5v poikakin kantelee kyllä pienimmästäkin mitä 3 vuotias tekee, ja hänelle sanon lähinnä saman, mutta tämä tytön juttu, mitenkö pitäisi mieheni ja minun edetä? Ja kannattaako se jos tyttö on vaan meillä 2 viikonloppua kuukaudessa ja loput ajasta äitinsä luona missä äiti menee likan tahdon mukaan?
Kyse on nyt tästä: 6 vuotias on hyvin herkkä, ja saa tahtonsa läpi kotona. Tyttö myös haluaa huomiota paljon ja sitä kysymys koskeekin
Mitä tehdä kun tyttö tulee sanomaan esim näin:
Minä otin vahingossa yhden vessapaperi palan liikaa, tai minä vahingossa kosketin sitä paikkaa kun rapsutin siitä vierestä. Hänelle sanotaan jatkuvasti että ei haittaa, ei tarvitse näin pienestä asiasta sanoa. Ei haittaa vaikka kosketit sitä paikkaa, ei haittaa vaikka otit vessapaperi palan liikaa jne.
Mutta ei auta, miten saisi tytön tajuamaan että ei tarvitse pienimmästäkin asiasta tulla sanomaan? Oma 5v poikakin kantelee kyllä pienimmästäkin mitä 3 vuotias tekee, ja hänelle sanon lähinnä saman, mutta tämä tytön juttu, mitenkö pitäisi mieheni ja minun edetä? Ja kannattaako se jos tyttö on vaan meillä 2 viikonloppua kuukaudessa ja loput ajasta äitinsä luona missä äiti menee likan tahdon mukaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollainen huomion hakeminen kertoo minusta eniten siitä, että lapsi haluaa sitä huomiota ja varmistusta siitä, että pidätte hänestä. Miten te häntä muuten huomioitte? Mitä te aikuiset teette lapsen kanssa? Jotenkin kuulostaa surkealta tilanteelta, että tytön pitää noin alentua "kerjäämään" huomioimista. Onko hänelle iskostunut jostain mieleen, että hän on pidetty vain super kilttinä...
Hän on sylissä, hänen kanssaan keskustellaan, leikitään, hänen mielipiteitä kysytään, häntä pussataan ja halaillaan, hänet otetaan arkeen mukaan sataprosenttisesti, kyse on lähinnä siitä että meillä on saa sitä huomiota mutta kotonaan hän ei sitä saa, hän on pienestä pitäen joutunut tavallaan olemaan "aikuinen" ja huolehtimaan äidistänsä, hänellä ei ole pahemmin ollut mahdollisuutta olla lapsi, johtuen hänen äitinsä sairaudesta.
perusturvallisuudentunne on kadoksissa. Onko mahdollista, että pyydät tyttöä esim. leipomaan kanssasi, tai siivoamaan kun itse siivoat tai vastaavaa yhdessä tekemistä? Ja sitten välillä vaan katsomaan telkkaa yhdessä tai jos hän vaikka piirtää keittiön pöydällä samalla kun isä laittaa ruokaa ja leikkii autotallissa kun isä vaihtaa auton öljyjä tms?
Meillä asiat menivät parempaan suuntaan kun tyttö sai vaan olla lähellä silloin kun tarvitsi, ilmeisesti kotona ei saanut juuri mitään positiivista tai rauhallista huomiota. Samoin tuon vessapaperijutun ja vastaavien kanssa: kun tulee jotain tuollaista, ota käsistä kiinni, katso silmiin ja sano, että ei haittaa ollenkaan, meillä ei lasketa - väärin tekemisen pelko häviää kyllä ajallaan, kun perusturvallisuudentunne kasvaa.
Tuo on sellaista kiltin tytön testausta kanssa, että alkaako sitä huutoa sadella jos tekee jotain väärin ja joku huomaa, ilmeisesti meillä oli ainakin niin, että tyttöä syytettiin kaikesta, mikä kotona meni aikuisilla pieleen ja sitten hyviteltiin sillä, että annettiin periksi. Kyllä se siitä ajan kanssa, kun oppii että saa höpötellä omia juttujaan siinä vieressä kun aikuiset puuhastelevat omiaan ja oppii luottamaan siihen, että koko ajan on kotona samat säännöt.
Ei voi olla pahaksi yhdessäolo ja yhteinen ajanvietto. Todella herttaista, miten neuvoit ottaa tyttöä käsistä kiinni, katsoa silmiin ja kertoa, että ei haittaa ollenkaan, meillä ei lasketa. :D