Sain munasarjasyövän 1999. Taxol ja Paraplatina olivat solumyrkyt. Sain niitä 6 tunita joka kolmas viikko. Heti toisen kuurin jälkeen menivät jalkani. Niisä oli kova kipu ja kävelimenin oli tuskallista. Välillä jouduin käyttämään keppejä.
Kun olin saanut kaikki kuurini, niin asia ei tuntunut paranenvan ollenkaan. Muutama vuosi sitten sain diagnosin polyneuropati. Solumyrkyt olivat laukaisset sen. Siihen päälle vielä todettiin myofaciell kipu syndrooma, koko kipu systeemi oli mennyt sekaisin kropastani ja päälle jäi krooninen tulehdus niveliin ja lihaksiin.
Onkologi pahoitteli tilanneta, ja sanoi sen olevan harvinaista, mutta muutamille potilaille voi näin käydä, ja kun sain solumyrkkujä, tilanne oli niin kriittinen, että mutta ei ollut tehtävissä. Syöpä oli 3c.
Olisin hyvin kiitollinen jos joku jolle on käynnyt kuin minulle kirjoittaisi ja voitaisiin vaihtaa ajatuksia, ja tietysti muutkin ovat tervetulleita kirjoittamaan.
Tänä päivänä olen potilaana kipuklinikalla. Ollut jo kauan. Saan erästä erittäin voimakasta kipu lääkettä, ja se auttaa, noin puolet kivuista on hävinneet. Ja toisen puolen kanssa olen oppinut elämään. Olen oman kroppani oppinut tuntemaan erittäin hyvin ja tiedän miten se toimii ja mitä voin tehdä ja mitä en. Esim. linjaautossa en pysty matkustamaan, koska ne eivät kulje tasaisesti. Apuvälineitä olen saanut kotiin valtavat määrät. Liikun omalla autolla, tai sitten taksilla, ne matkat saan ilmaiseksi.
Ihmisellä on ihmeelinen taito keksiä eri juttuja miten saa omasta elämästään "hyvä"laatuisen. Saan myös korvauksia valtiolta, sillä oli tapahtunut hoitovirhe. Mutta sellaista raha määrää ei maailmassata löydy, millä voisin ostaa vanhan elämäni takisin, tai sen terveen kropan.
On ihmisiä jotka valittavat joka pienestäkin asiasta,mutta sitten kun tulee tämän kavalan syövän eteen, niin jokainen ihminen varmasti pysähtyy mietimään. Tänä päivänä syöpäpotilaista parannetaan suurin osa. Ja kehitys kulkee eteenpäin koko ajan. Ehkä jonain päivänä keksitään sellaien vasta aine, että koko syöpä joudutaan jo alkuvaiheessa parantamaan.
Olisi kiva jos kirjoittelisitte ja kertoisitte omista kokemuksistanne.Aihe on vieläkin arka minulle, mutta taistelen ja pidän pääni kylmänä, etten vaipusi masennukseen. Minulla on todella hyvät lääkärit, maan parhaimmat, ja saan hyvää hoitoa. Että säälitellä ei tarvitse.
Välillä joudun kovinkin koomisiin tilanteisiin kropani kumallisen käyttäytymisen takia, mutta nykyään osaan nauraa niille tilanteille. Tyttäreni on usein mukanani, kun käyn ostoksilla ja muutenkin ja hän vain nauraa jos sattuu jotain hassua, sillä hänkin on tottunut koko asiaan, että juuri minulla voi sattua kaikkea hassua.Esim. polvet menee lukkoon ja kävelemisestä ei juuri tule mitään, mutta tilanne raukeaa aika nopeasti, mutta se näky on varmasti erikoinen, ihmisille, jotka eivät tiedä mistä on kyse!
Kun olin saanut kaikki kuurini, niin asia ei tuntunut paranenvan ollenkaan. Muutama vuosi sitten sain diagnosin polyneuropati. Solumyrkyt olivat laukaisset sen. Siihen päälle vielä todettiin myofaciell kipu syndrooma, koko kipu systeemi oli mennyt sekaisin kropastani ja päälle jäi krooninen tulehdus niveliin ja lihaksiin.
Onkologi pahoitteli tilanneta, ja sanoi sen olevan harvinaista, mutta muutamille potilaille voi näin käydä, ja kun sain solumyrkkujä, tilanne oli niin kriittinen, että mutta ei ollut tehtävissä. Syöpä oli 3c.
Olisin hyvin kiitollinen jos joku jolle on käynnyt kuin minulle kirjoittaisi ja voitaisiin vaihtaa ajatuksia, ja tietysti muutkin ovat tervetulleita kirjoittamaan.
Tänä päivänä olen potilaana kipuklinikalla. Ollut jo kauan. Saan erästä erittäin voimakasta kipu lääkettä, ja se auttaa, noin puolet kivuista on hävinneet. Ja toisen puolen kanssa olen oppinut elämään. Olen oman kroppani oppinut tuntemaan erittäin hyvin ja tiedän miten se toimii ja mitä voin tehdä ja mitä en. Esim. linjaautossa en pysty matkustamaan, koska ne eivät kulje tasaisesti. Apuvälineitä olen saanut kotiin valtavat määrät. Liikun omalla autolla, tai sitten taksilla, ne matkat saan ilmaiseksi.
Ihmisellä on ihmeelinen taito keksiä eri juttuja miten saa omasta elämästään "hyvä"laatuisen. Saan myös korvauksia valtiolta, sillä oli tapahtunut hoitovirhe. Mutta sellaista raha määrää ei maailmassata löydy, millä voisin ostaa vanhan elämäni takisin, tai sen terveen kropan.
On ihmisiä jotka valittavat joka pienestäkin asiasta,mutta sitten kun tulee tämän kavalan syövän eteen, niin jokainen ihminen varmasti pysähtyy mietimään. Tänä päivänä syöpäpotilaista parannetaan suurin osa. Ja kehitys kulkee eteenpäin koko ajan. Ehkä jonain päivänä keksitään sellaien vasta aine, että koko syöpä joudutaan jo alkuvaiheessa parantamaan.
Olisi kiva jos kirjoittelisitte ja kertoisitte omista kokemuksistanne.Aihe on vieläkin arka minulle, mutta taistelen ja pidän pääni kylmänä, etten vaipusi masennukseen. Minulla on todella hyvät lääkärit, maan parhaimmat, ja saan hyvää hoitoa. Että säälitellä ei tarvitse.
Välillä joudun kovinkin koomisiin tilanteisiin kropani kumallisen käyttäytymisen takia, mutta nykyään osaan nauraa niille tilanteille. Tyttäreni on usein mukanani, kun käyn ostoksilla ja muutenkin ja hän vain nauraa jos sattuu jotain hassua, sillä hänkin on tottunut koko asiaan, että juuri minulla voi sattua kaikkea hassua.Esim. polvet menee lukkoon ja kävelemisestä ei juuri tule mitään, mutta tilanne raukeaa aika nopeasti, mutta se näky on varmasti erikoinen, ihmisille, jotka eivät tiedä mistä on kyse!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syöpäyhdistyksen kautta saada yhteyttä ihmiseen, joka olisi joutunut samanlaiseen tilanteeseen, kuin sinä?
Eihän sieltä varmasti suoralta kädeltä voi tietoa antaa, mutta jospa se olisi jotenkin mahdollista. Aloitapa vaikka Etelä-Suomen Syöpäyhdistys puh.09-6962110
Itse olen rintasyövän sairastanut.
vinkistä, yritän kysellä heiltä.
Kevät terkuin T.
Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen puhelinnumero on muuttunut, uusi p. 044 7303300