Kokemuksia valkoisesta paimenkoirasta?

omistan itse valkkarin ja mitä näiltä palstoilta nyt saa lukea niin kommentit ovat hyvin ristiriitaisia ja sillä tavalla yleistäviä että jos jostain ääripäästä löytyy todella arka/vihainen tms. koira yleistetään koko rotu sellaiseksi.

1. onko mikään rotu nykypäivänä enään terve? jalostus on tehnyt ja tekee tehtävänsä jokaisen rodun kohdalla, tosin periytyvät sairaudet ja ominaisuudet ovat oma lukunsa muiden esim. ympäristön aiheuttamien sairauksien kohdalla. Valkoisia paimenkoiria ja niiden jalostusta koskee nykyään PEVISA joten toivon mukaan ainakin luonteet ja lonkat alkavat pikkuhiljaa tasaantua. sakemanneista en sano tässä kohtaa yhtään mitään tai vertaile edes näitä kahta rotua keskenään mielestäni niillä nykypäivänä on yhtä paljon yhteistä kuin dobberilla ja rotikalla. mutta jokainen muodostaa itse tästäkin asiasta mielipiteensä.

2. valkoisten luonteista löytyy vähän jokaista ääripäätä ja niitä tasaisia. oma koirani on hyvin sosiaalinen ja kiltti, tosin hivenen varautunut vieraita kohtaan, siis varautunut, ei arka. oma koirani tulee toimeen muiden koirien kanssa, myöskin hevosten ja kissojen kanssa.

3. mielestäni erittäin hyvä harrastus koira, koska rotua ei ole jalostettu suojelu, paimennus, näyttely tms linjoja erikseen. itse harrastamme vesipelastusta ja agilitya normaalien toko juttujen lisäksi, tarkoitus olisi nyt myös aloittaa veto harjoitukset. näiden kanssa voi periaatteessa harrastaa ihan mitä tahansa :) mutta ovat kuitenkin myös perhekoiria. tosin on kyllä vaativa kouluttaa itsekin olen monet kerrat miettinyt pääni puhki miten jotain asioita saisi taottua koiran päähän ja treeni innokkuutta nostettua, mutta nyt meillä on asiat ok ja kaikki menee todella hienosti! :)

kannattaa luoda itselleen tunnukset valkoisten omaan foorumiin ja sieltä kysellä kokemuksia jne. saat varmasti parhaat vastaukset sieltä missä on ihmisiä joilla k.o. koira on. www.valkoinenpaimenkoira.info

1) Terveys? Toisten mukaan terve rotu, toisten mukaan yhtä sairaita kuin sakemannit ja keskimääräisesti jopa sairaampia...

- Mietihän: jos rotu on todella nuori, ja sen ensisijainen jalostuskriteeri on ollut väri, kaikki linjat on määriteltävissä ja jäljitettävissä tiettyihin koiriin, niin onko kyseessä kantarodustaan geneettisesti erityisesti poikkeava rotu? ;-)

Valkkarilla on varsin samantyyppisiä ongelmia kuin saksanpaimenkoiralla. Vaikka vaahdotaan mitä "rotupuhtaudesta" ja siitä, että nämä ovat kaksi täysin eri rotua, kyse on lähinnä idealismista, jolla ei ole todellisuuspohjaa.

Valkkarilla ongelma on, että koska kyseessä ei ole käyttökoirarotu, eivät tietyntyyppiset terveysasiat (jotka heikentävät käyttöominaisuuksia) ole tunnettuja ja tutkittuja. Myöskin se, että rotu on täällä vielä uudempi kuin esim. Euroopassa, vaikeuttaa luotettavan tiedon saantia. Ei ole kunnollista, pätevää tilastotietoa, ja Euroopan koirakulttuuri perustuu yleisesti salailuun ja ongelmien vähättelyyn, valitettavasti.

Niitä ongelmia, mitä valkkarissa täällä on omistajien kertoman mukaan ilmennyt, ovat ainakin sydänviat, allergiat, ruokatorven laajentuma, erilaiset luusto-ongelmat, autoimmuunihäiriöt, ruuansulatusongelmat. Ikävä kyllä jotain näistä ongelmista vähättelevät niin harrastajat kuin kasvattajat, joitain jopa salaillaan.

2) Luonne verrattuna muihin paimenkoiriin, erit. saksanpaimenkoiriin?

- Valkkari on pehmeämpi, vähemmän terävä ja kaikin puolin seurakoiramaisempi. Joku tuossa edellä kirjoitti, että valkkaria voisi vertailla kuin rotikkaa ja dobermannia - vertaus ei ole erityisen pätevä.

Valkkaria voisi verrata kuin vaikkapa saksanpaimenkoiraa ja collieta - paimenkoiratyyppisiä rotuja, joista toinen on käyttökoira, toinen ei kykene suoritutumaan aktiivisen näyttelyjalostuksen takia enää minkäänlaisista käyttökoiran tehtävistä. Valkkarilla tilanne on sama.

On turha odottaa käyttökoiraominaisuuksia välttämättä edes harrastustasolle, kun rotua on alun perinkin jalostettu lähinnä värin perusteella lähinnä näyttelykoiriksi. Sakemannin ja valkkarin perimät ovat toki hyvinkin lähellä toisiaan, mutta luonteelliset käyttöominaisuudet ovat niitä, jotka on helpoiten hävitettävissä. Valkkarilla on takanaan riittävä määrä näyttelysukupolvia, että käyttöominaisuuksista voisi juurikaan ylipäänsä olla jäljellä.

Mitä sitten tulee valkkarin luonteen arkuuteen ym. niin se on kylläkin täyttä todellisuutta. Siihen ei tarvitse tehdä johtopäätöksiä parin hassun koiran perusteella, vaan valkkarin arkuus on fakta, joka on jokaisen silmät auki kulkevan todennettavissa ihan jokaisessa paikassa, jossa valkkareita enemmän kokoontuu.

Siitä kertovat karua kieltään myöskin luonnetestitulokset, joita alkaa olla niin paljon, että kovaäänisimmätkin luonnetestin vastustajat alkavat olla lähinnä hampaattomia, sillä eivät kykene selittämään sitä, miksi valkoisenpaimenkoiran lt-tilastot näyttävät jopa yleisesti luonneongelmistaan tunnettua murheenkryynirotua, collieta, heikommilta. Se, mikä on nähtävissä, on myös tulosten valossa todettavissa.

3) Käyttöominaisuudet? Eräs harrastaja kehui erinomaiseksi harrastuskoiraksi, toisten mukaan paljon sakemannia vaativampi kouluttaa sekä luonteeltaan "liian seurakoira", pehmeä ja herkkähermoinen.

- Kannattaa muistaa lähtökohdat. Jos joku on omistanut vaikkapa karjalankarhukoiran ja hankkii sitten valkkarin käydäkseen arkitokossa opettelemassa perusjuttuja, niin kyllä se valkkari varmaan hyvältä harrastuskoiralta tuntuu.

Ainakin niin kauan, kun sille pitäisi rakentaa tottelevaisuus, jolla kyetään saavuttamaan koulutustunnuksia esimerkiksi palveluskoirakokeissa.

Jos sen sijaan on harrastanut asioita, joissa koiralta edellytetään viettiä, työskentelyhalukkuutta ja pitkäjänteisyyttä suorituksissa, ja on harrastanut perinteisiä palveluskoiria (spk, belgit, riisenit ym), niin ei valkkaria voi rehellisesti hyväksi harrastusroduksi sanoa kerrassaan millään.

Jos opettamisesta puhutaan koiran ehdollistamisena, niin mikä tahansa koira (tai jopa kultakala!!!) on ehdollistettavissa yksinkertaisiin käskyihin. Se ei kuitenkaan määrittele koiran ominaisuuksia harrastustoiminnassa.

Valkkarin kouluttamisen suurin haaste on useimmiten nimenomaan koiran motivointi. Jos puhutaan koirasta, jota ei kiinnosta pallo, ei erityisesti ruoka, eikä sillä ole laumavietissäkään kehumista, niin mitä tavan tallaajalle jää vaihtoehdoiksi? Valkkarin kouluttaminen esimerkiksi _HYVÄÄN_ pk-tottelevaisuussuoritukseen vaatii yleensä kouluttajalta todella paljon viitseliäisyyttä, taitoa, kokemattomammalle hyvää ja asiantuntevaa opastusta (jota harvoin esim. jostain peräkylän tokoryhmistä löytyy) ja kärsivällisyyttä.

Tietenkin valkkareissa on yksittäisiä _yksilöitä_, jotka ovat parempia kuin rotunsa edustajat keskimäärin, myös harrastusominaisuuksiensa suhteen.

Mutta se sitten onkin ihan toinen juttu, satutko koiraa etsiessäsi saamaan tällaisen valkkarin käsiisi. Kukaan niitä ei tunnu pyrkivän jalostamaan. Puheita kyllä löytyy harrastuskoiraominaisuuksista, mutta toistaiseksi esimerkiksi palveluskoirakokeista vain neljällä valkoisellapaimenkoiralla on koulutustunnus. Palveluskoirakokeet sitten taas mittaavat koiran ominaisuuksia hieman paremmin kuin esimerkiksi toko, sillä koiralta edellytetään siinä monipuolisempaa ja pitkäkestoisempaa ohjattavuutta ja viettiä.

Eli siis, valkkarin hyvyys harrastusrotuna tuntuu olevan monille lähinnä pelkkää sanahelinää, jolle ei ole mitään erityisen painavia perusteita.

Jos etsit tavoitteellista harrastuskoiraa, en voi suositella valkkaria. Jos haluat harrastella, ja sinulle riittää vaikkapa koiran harrastusuran huipentumaksi päästä tokossa voittajaluokkaan tai saada pk-kokeissa hikisesti alokasluokan koulari, niin siinä vaiheessa valkkari voi olla ok valinta.

Katso tosi tarkkaan, mistä valkkarin hankit, ja pidä ehdottomana edellytyksenä, että kotimaisista vanhemmista molemmat on luonnetestattu. Tee kompromisseja korkeintaan tuontien suhteen, niissäkin todella harkiten. Ulkomailta tuodaan paljon koiria, valtaosa niistä on kuvailtavissa painokelvottomilla sanoilla.

Harvoin tulee hyvää jälkeä, kun lähdetään hankkimaan ilman kokemusta ja tietoa koiraa eurooppalaisilta kasvattajilta. Sähköpostivaihto ei yleensä ole riittävä suhdetoiminnan muoto, ellei satu osumaan jonkun poikkeuksellisen rehellisen kasvattajan juttusille. Ikävä kyllä ulkomailta tuontien tunnustettu ongelma on, että moni eurooppalainen kasvattaja myy pentueen heikoimmat pois silmistä tänne peräpohjolaan, varsinkin, jos ostajalla ei itsellään ole kokemusta ja taitoa kritiikkiin.

No ehkäpä vielä jatkan haaveilua ja seuraan rodun tilannetta ja edesottamuksia vielä muutaman vuoden ennen vakavampia päätöksiä. Tietenkin jokaisessa yksilössä löytyy yksilöitä joka tuutista, etenkin juuri kun on näin uusi rotu kyseessä, mutta juuri vain noista luonne- ja terveysongelmista olen hieman turhan paljon huonoja kommentteja kuullut tämän rodun osalta. Pistää miettimään. Onneksi koiran hankinnan kanssa ei ole mitään syytä hätäillä, eli tuumaillaanpa ja vertaillaan lisää ja käydäänpä valkkarifoorumillakin visiitillä. Toivottavasti harrastajamäärän ja tilastotietojen karttuessa saadaan mahdolliset ongelmat tämänkin rodun osalta kuriin, niin että tällainen tavallinen tallukkakin uskaltaa kotimaisen koiran hankkia ilman hillittömiä taustatutkimuksia, kasvattajan sanaan luottaen. :)

On sillä puolalainenkin nimi ja paperit, mutta nimi on niin vaikea, että sitä on kutsuttu pennusta saakka Remuksi. En ole erityinen koiraihminen, ja Remun hankin seuraksi ja vahdiksi. Se on noin 55 cm säkä ja valkoinen, pitkäkarvainen turkki. Kesällä sillä on kuuma, talvesta se pitää. En ole nähnyt toista, ja ihmiset luulevatkin sitä noutajaksi. Se vaatii ehdottoman isännän. Se tottelee sanasta ja ymmärtää paljon käskyjä. Ostaessani se oli 2,5 vuotta, ja se täyttää kuukauden päästä neljä. En ole kuvitellutkaan systemaattista koulutusta enkä näyttelyitä. Minulle riittää, kun se pitää päivärytmini ja vahtii kotia, jos olen poissa. Se on tottelevainen ja herkkä, sillä ei ainakaan vielä ole ilmaantunut sairauksia. Jos aikoo kouluttaa, on osattava ja koira on otettava pentuna.