Mulla ainakin on niiin paha olo, etten jaksa varmaan kauaa enää. Erilaisia syitä ei jaksa ees kirjottaa.. eikä mikään auta elämä ohi kai väistämättä. Mikään ei taida auttaa ei mikäään Niin väsynyt että. Onkohan muita samoin ajatuksin
syvä toivoton masennus
minä.
11
1204
Vastaukset
- älä luovuta
Olethan käynyt keskustelemassa tilanteestasi asiantuntijan, mieluiten psykiatrian erikoislääkärin kanssa. Tiedän tuntemukset tarkalleen, itse kävin läpi vaikean masennusjakson, josta toipuminen kesti noin vuoden verran. Oleellista on se, että sinulla on asianmukainen lääkitys, joka alkaa vaikuttaa muutaman viikon sisällä. Pahin helpottaa, kykenet nukkumaan ja pikkuhiljaa voimat palaavat.
Jokaisen masennukseen on erilaisia taustasyitä, menetykset, vaikeat elämäntilanteet yleisesti. Mutta vaikka nyt tuntuisi mustalta yöltä, kuten minulla reilu vuosi sitten, sieltä syövereistä on mahdollista nousta ylös. Itselläni oli hyvä turvaverkko läheisistä ihmisistä ja ystävistä, jotka jaksoivat vetää pinnalle, eivät jättäneet yksin.
Ymmärrän täysin tuntemuksesi, mutta kannustan sinua antamaan itsellesi mahdollisuus parempaan.
Tarvitset aikaa, asianmukaista hoitoa ja lepoa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia pahimman yli. - Darksoul
voisit hieman kertoa tilanteestasi,jospa täältä löytyisi joku joka on ollut vastaavassa tilanteessa ja osaa neuvoa.
Mitä syitä sinulla on masennukseesi?
Kauanko olet ollut masentunut?
Oletko ollut pitkään lääkityksellä? - olo..
Tärkein nettituttavani on hylännyt minut ja olen siis nyt yksin ja ystävätön. Olen käytännössä työtön ja melkein kouluttamatonkin, joten en tiedä millaisia töitä voisin tehdä jos jaksaisinkin.
- totta!
kyllähän se on rankkaa taivaltaa
- niin..
totta! kirjoitti:
kyllähän se on rankkaa taivaltaa
rankenpaa on pysähtyneisyys kuin taivaltaminen.
- = = = = =
Ihan turhaan tuotakin tuskailet
jos päivä ei pilkota polkusi yllä.
Se valo, jota ulkoa löydä et,
sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.
-Aaro Hellaakoski
= = = = =- mutta..
On kyllä ihan oikeita ja hyviä syitä olla todella masentunut. En halua kertoa.En ajatella niitä. Vähän aikaa sitten kaikki oli toisin. Siis olen unelmani kadottanut.
"Pidä lujaa kiinni unelmista, sillä jos unelmat kuolevat, elämä on kuin siipirikko lintu, joka ei pysty lentämään."
Minusta tuntuu aivan siltä. Elämäni viety. Koska en saa henkilöä, josta todella pidän(en kyllä ole yrittänyt), joudun vaihtamaan alaa, olen sairaslomalla ja mietin mihin vielä kykenen. Kaksi leikkausta ja niisstä toipuminen.. Nykyinen avomies taitaa mut jättää, kun olen sairastunut. Ensin masu, joka ei niin haitannut, sitten selkä, joka vaikeuttaa nyt kaikkea. Ja pelkää, itken ja olen ihan epätoivoinen. Miksi en aiemmin tehnyt kaikkea?
Halu tehdä ja toimia. Katumusta.Syvää toivottomuutta ja masennusta. Pillerit ei taida nyt auttaa, enkä nyt syö mitään masennuslääkkeitä.
Olin onnellinen "terve", töissä vielä keväällä unelmatyöpaikassa. Nyt mahdollisuudet menneet. Täällä sitä päivisin yksin ollaan neljän seinän sisällä. Kunto laskee. Mikä pitää elämässä kiinni. Ette osaa vastata. En halua aina vaivata vanhempia ja poikaystävää... kavereilla menee niin hyvin, etten halua kertoa. Mulla vaan ei kai ikinä enää. Miten kun et voi itseesi enää luottaa. Kunnolla, kuten ennen. Joskus ei voi edes itkeä. Siis toivotonta, eihän sekään mitään auta.
Olen vain tottunut aina touhuamaan ja tekemään, unelmoimaan paljon, nyt ne on melkein kaikki viety. Mä en halua kertoa ja muistaa mitä voin ja en..-se sattuuuuu niiiin että - Janoinen
mutta.. kirjoitti:
On kyllä ihan oikeita ja hyviä syitä olla todella masentunut. En halua kertoa.En ajatella niitä. Vähän aikaa sitten kaikki oli toisin. Siis olen unelmani kadottanut.
"Pidä lujaa kiinni unelmista, sillä jos unelmat kuolevat, elämä on kuin siipirikko lintu, joka ei pysty lentämään."
Minusta tuntuu aivan siltä. Elämäni viety. Koska en saa henkilöä, josta todella pidän(en kyllä ole yrittänyt), joudun vaihtamaan alaa, olen sairaslomalla ja mietin mihin vielä kykenen. Kaksi leikkausta ja niisstä toipuminen.. Nykyinen avomies taitaa mut jättää, kun olen sairastunut. Ensin masu, joka ei niin haitannut, sitten selkä, joka vaikeuttaa nyt kaikkea. Ja pelkää, itken ja olen ihan epätoivoinen. Miksi en aiemmin tehnyt kaikkea?
Halu tehdä ja toimia. Katumusta.Syvää toivottomuutta ja masennusta. Pillerit ei taida nyt auttaa, enkä nyt syö mitään masennuslääkkeitä.
Olin onnellinen "terve", töissä vielä keväällä unelmatyöpaikassa. Nyt mahdollisuudet menneet. Täällä sitä päivisin yksin ollaan neljän seinän sisällä. Kunto laskee. Mikä pitää elämässä kiinni. Ette osaa vastata. En halua aina vaivata vanhempia ja poikaystävää... kavereilla menee niin hyvin, etten halua kertoa. Mulla vaan ei kai ikinä enää. Miten kun et voi itseesi enää luottaa. Kunnolla, kuten ennen. Joskus ei voi edes itkeä. Siis toivotonta, eihän sekään mitään auta.
Olen vain tottunut aina touhuamaan ja tekemään, unelmoimaan paljon, nyt ne on melkein kaikki viety. Mä en halua kertoa ja muistaa mitä voin ja en..-se sattuuuuu niiiin ettäTarvitset apua! Pyydä joltain (avomies, vanhempi, ystävä jolla menee hyvin) tukea avun hakemiseen, jos et itse jaksa.
Uskon, että sinulla on oikeita ja hyviä syitä masennukseesi, mutta ellet olisi masentunut voisit varmaan suhtautua niihin toisinkin.
"Pillerit", mielialalääke voi tuntua pelottavalta/tyhmältä/tarpeettomalta ajatukselta, mutta lääke saattaa todella auttaa sinua. Itse olen syönyt lääkärin määräämiä pillereitä nyt muutaman viikon. Masennukseni aiheuttamat asiat eivät ole kadonneet minnekään, enkä ole muuttunut toiseksi ihmiseksi, mutta olen saanut hieman tilaa ja voimia hengähtää... Suhtaudun edelleen hieman epäillen lääkitykseeni, mutta ainakin se on ollut iso askel parempaan.
Älä jää yksin pimeyteen, pyydä apua niin sitä tulee, pikkuhiljaa... - sanoistasi
Janoinen kirjoitti:
Tarvitset apua! Pyydä joltain (avomies, vanhempi, ystävä jolla menee hyvin) tukea avun hakemiseen, jos et itse jaksa.
Uskon, että sinulla on oikeita ja hyviä syitä masennukseesi, mutta ellet olisi masentunut voisit varmaan suhtautua niihin toisinkin.
"Pillerit", mielialalääke voi tuntua pelottavalta/tyhmältä/tarpeettomalta ajatukselta, mutta lääke saattaa todella auttaa sinua. Itse olen syönyt lääkärin määräämiä pillereitä nyt muutaman viikon. Masennukseni aiheuttamat asiat eivät ole kadonneet minnekään, enkä ole muuttunut toiseksi ihmiseksi, mutta olen saanut hieman tilaa ja voimia hengähtää... Suhtaudun edelleen hieman epäillen lääkitykseeni, mutta ainakin se on ollut iso askel parempaan.
Älä jää yksin pimeyteen, pyydä apua niin sitä tulee, pikkuhiljaa...Ajattelinkin rueta käymään juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa. Samalla kysäistä, kannattaisiko tässä tilanteessa lisätä lääkitystä.. -eli aloittaa vaikka pienellä annoksella joku masennuslääke. Sinulla on siis auttanut?! Kiva kuulla. Jokaisella omat syynsä masennukseen.. Mitä sulla ?Ei ole pakko kertoa, kunhan "pälätän" täällä kun aikaa on. Kokemuksia jatkoista kiva kuulla.
Mielipiteitä vielä?? - Janoinen
sanoistasi kirjoitti:
Ajattelinkin rueta käymään juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa. Samalla kysäistä, kannattaisiko tässä tilanteessa lisätä lääkitystä.. -eli aloittaa vaikka pienellä annoksella joku masennuslääke. Sinulla on siis auttanut?! Kiva kuulla. Jokaisella omat syynsä masennukseen.. Mitä sulla ?Ei ole pakko kertoa, kunhan "pälätän" täällä kun aikaa on. Kokemuksia jatkoista kiva kuulla.
Mielipiteitä vielä??Hakeudu ihmeessä ammattiauttajan juttusille. Et ainakaan häviä mitään.
Minun masennukseni on luullakseni laukaissut paineet ( muutokset vastoinkäymiset "epäonnistumiset") työelämässä, opiskelussa ja perhe-elämässä...
Syvintä syytä tähän elämänhallinnan vajeeseeni en tiedä. Psykoterapeutti varmaan etsisi syytä varhaisesta isä- tai äitisuhteesta? Enpä tiedä...
Perhe-elämä luistaa taas paremmin, työstä yritän saada hissukseen otetta ja opintohommaa mietin.
Voimia sinulle! - minä.
Janoinen kirjoitti:
Hakeudu ihmeessä ammattiauttajan juttusille. Et ainakaan häviä mitään.
Minun masennukseni on luullakseni laukaissut paineet ( muutokset vastoinkäymiset "epäonnistumiset") työelämässä, opiskelussa ja perhe-elämässä...
Syvintä syytä tähän elämänhallinnan vajeeseeni en tiedä. Psykoterapeutti varmaan etsisi syytä varhaisesta isä- tai äitisuhteesta? Enpä tiedä...
Perhe-elämä luistaa taas paremmin, työstä yritän saada hissukseen otetta ja opintohommaa mietin.
Voimia sinulle!Voimia myös sinulle!! Ehkä täällä vielä jossain vaiheessa joskus kuulee kuulumisia..? Jos nimimerkit muistaa jne.:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195963
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263724- 822577
- 392111
- 331892
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331448