Miksi kyseisessä diagnoosissa ei tehdä mitään lääketieteellisiä kokeita tai kuvata mitään tai verikokeita vaan kaikki perustuu hämäriin mukatieteelliseen huuhaahan?
Skitsofreniadiagnoosi
huuhaata----
141681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tehtäisiin AINA mainitsemallasi tavalla? Luulosi kun ei pidä paikkaansa....Et sitten ole koskaan kuullut esim. PET-kuvauksesta??
Verikokein....no jokainen tajuaa sen ettei se nyt verikokeessa esille tule
"Miksi kyseisessä diagnoosissa ei tehdä mitään lääketieteellisiä kokeita tai kuvata mitään"
Kyllä kuvannetaan=) Sinulla ei tunnu oikein olevan tuota tietopuolta....
tietysti tarkoitin
PET-kuvaus näyttää aivojen aktiiviset alueet. Miten tästä voidaan päätellä käytöksen olevan sairaus?
Jos henkilö on surullinen, niin PET-kuvauksessa saatetaan nähdä, että henkilö on surullinen.
Jos henkilö on onnellinen, niin PET-kuvauksessa saatetaan nähdä, että henkilö on onnellinen.
Ja niin edelleen.
Mutta käytös ei ole eikä voi olla sairaus!
psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa. Miten voidaan diagnosoida, jos ei ole mitään konkreettista? Leimataanko ihminen sairaaksi vain musta tuntuu -periaatteella?
olisi voinut kumota kaikkien sairauksien olemassaolon vielä pari sataa vuotta sitten, kun bakteereista ei kukaan ollut kuullutkaan ja kaikki lääketiede perustui juuri musta tuntuu -periaatteille.
aivojen aktiivisuutta kohdassa A, niin mikä tekee siitä sairauden?
Jos käy juoksemassa ja PET-kuvissa nähdään jalkojen verenkierron kasvua, niin onko kyseessä silloin sairaus?
Skitsofrenian diagnoosi perustuu kansainvälisen tautiluokituksen diagnostisiin kriteereihin tai vaihtoehtoisesti amerikkalaisen diagnoosiohjeiston DSM-IV kriteereihin.
Skitsofrenia diagnosoidaan oireiden perusteella, sen diagnosoimiseen riittää hyvältä lääkäriltä pelkkä potilaan haastattelu mutta toki usein täytyy myös tarkkailla muuten potilasta diagnoosin varmentamiseksi, lisäksi kuuluu sulkea pois muut (somaattiset) sairaudet, esim. aivokasvain aiheuttamasta oireita. Ihmisen aivot ja mieli ovat siinä mielessä yhtä, että mieltä ei voi olla ilman aivoja, ja psykiatria ilman biologiaa on aivotonta ja psykiatria ilman psyyken asioita on mieletöntä.
Skitsofrenia voidaan diagnosoida potilaan oireiden perusteella esimerkiksi seuraavasti: potilaalta on suljettu somaattiset ja neurologiset sairaudet pois neurologin toimesta, neurologin ja/tai muiden somaattisten erikoisalojen lääkärien suorittamilla potilaan kliinisellä tutkimuksella ja lisäksi kuvantamis- ja laboraoriokokein kliinistä anamneesiin ja statukseen perustuvaa tutkimusta täydentäen.
Sitten psykiatrian erikoislääkäri tutkii potilaan haastattelemalla potilaan ja lisäksi tietysti myös arvioimalla potilaan psykiatrisen statuksen.
Esimerkiksi paranoidisessa skitsofreniassa on seuraavanlaisia löydöksiä:
Diagnoosi: paranoidinen skitsofrenia (F20.0)
diagnostiset kriteerit:
A. Täyttää skitsofrenian (F20.0-F20.3) yleiset kriteerit:
Skitsofreenisille häiriöille ovat tyypillisiä syvät ajattelun ja havaintokyvyn vääristymät sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuus tai latistuminen. Tajunnan selkeys ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä saattaa
ajan kuluessa kehittyä. Häiriö vaikuttaa syvästi henkilön kokemukseen itsestään, yksilöllisyydestään ja itsenäisyydestään. Henkilö tuntee usein, että muut tietävät tai jakavat hänen intiimeimmät ajatuksensa, tunteensa ja toimintonsa. Hänelle saattaa
kehittyä tilannetta selittäviä harhaluuloja, usein eriskummallisella (bisarrilla) tavalla vaikuttavien luonnollisten tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta ja vaikutuksista hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Henkilö voi ajatella ja kokea olevansa
kaikkien tapahtumien keskipiste. Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat, ovat tavallisia ja ne voivat kommentoida henkilön käytöstä tai ajatuksia. Aistihavainnot ovat yleensä vääristyneet myös muilla tavoin: värit tai äänet saattavat tuntua epätavallisen
voimakkailta tai muuten muuttuneilta ja merkityksettömät tavallisiin asioihin liittyvät seikat tuntua erityisen tärkeiltä.
Hämmentyneisyys on skitsofreenisen häiriön alusta saakka tavallista. Se liittyy usein uskomukseen, että jokapäiväiset tapahtumat sisältävät erityisiä, usein pahaenteisiä, juuri potilaalle tarkoitettuja merkityksiä. Tyypillisessä skitsofreenisessä
ajattelun häiriössä kokonaisuuden kannalta merkityksettömät seikat, jotka tavallisesti torjutaan, hallitsevat mieltä tilanteen kannalta merkityksellisten ja asianmukaisten seikkojen sijasta. Näin potilaan ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää
ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä. Potilaan ajatuksenkulussa on yleisesti taukoja, ylimääräisiä seikkoja voi tunkeutua ajatusten väliin ja hän voi kokea, että jokin ulkopuolinen tekijä ottaa ajatuksia pois mielestä. Tunteet saattavat
puuttua, ne voivat ailahdella tai olla tilanteeseen sopimattomia. Ailahtelevuus voi ilmetä vitkasteluna, outona kielteisyytenä tai täydellisenä pysähtymisenä. Katatoniaa voi myös esiintyä.
Häiriö voi alkaa äkillisesti voimakkain oirein tai vaivihkaa lisääntyvinä outoina ajatuskulkuina ja käytöksen muuttumisena. Häiriön kulku vaihtelee eikä se suinkaan välttämättä ole krooninen ja rappeuttava (viidettä merkkiä käytetään sairauden kulun
määrittelyssä). Osa potilaista paranee täysin tai lähes täysin. Sosiaaliset tekijät ja kulttuuri voivat vaikuttaa ennusteeseen. Häiriötä esiintyy suunnilleen yhtä paljon naisilla ja miehillä, mutta naiset sairastuvat keskimäärin myöhemmin ja heidän
ennusteensa on hiukan parempi.
Skitsofreniadiagnoosia ei pitäisi tehdä, jos henkilöllä on runsaasti masennuksen tai manian oireita, jollei ole selvää, että skitsofreeniset oireet ovat esiintyneet ennen mielialahäiriötä. Skitsofreniaa ei pitäisi diagnosoida myöskään ilmeisen
aivosairauden eikä myrkytys- tai vieroitusoireiden aikana. Jos tällaiset häiriöt kehittyvät epilepsian tai muun aivosairauden yhteydessä, ne pitäisi luokitella F06.2:een. Jos häiriöt johtuvat psykoaktiivisista aineista, ne luokitellaan ryhmään F10-F19/.5.
&Paranoidisen (F20.0), hebefreenisen (F20.1), katatonisen (F20.2) ja erilaistumattoman (F20.3) skitsofrenian yleiset diagnostiset kriteerit:
G1. Vähintään yksi oireyhtymistä tai oireista, jotka on alla lueteltu kohdissa 1.a-d {tai} vähintään kaksi oireista, jotka on alla lueteltu kohdissa 2.a-d, ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden
kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana.
(1) Esiintyy vähintään yksi seuraavista:
(a) Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen
(b) Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimintoihin tai tuntemuksiin; harhaluuloiset havainnot.
(c) Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai toisentyyppisiä ääniä, jotka kuuluvat jostakin ruumiinosasta.
(d) Muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia (esim. kyky kontrolloida säätä, tai olla yhteydessä toisesta maailmasta olevien muukalaisten kanssa).
(2) {tai} vähintään kaksi seuraavista:
(a) Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat, jotka esiintyvät päivittäin vähintään yhden kuukauden ajan ja joihin liittyy harhaluuloja (jotka voivat olla joko ohimeneviä tai osittaisia) ilman selvää mielialaan liittyvää sisältöä tai joihin liittyy
itsepintaisia yliarvostettuja ajatuksia.
(b) Neologismit (potilaan keksimät omat sanat) katkot tai irralliset väliintulevat tavallisen ajatuksen kulun katkaisevat ajatukset. Seurauksena on puheen hajanaisuus tai merkityksen menetys.
(c) Katatoninen käytös, kuten kiihtymys, pysähtyminen outoihin asentoihin tai vahamainen taipuisuus, negativismi, mutismi (puhumattomuus) ja täydellinen pysähtyneisyys.
(d) "Negatiiviset" oireet, kuten huomattava apaattisuus, puheen vähäisyys ja tunteiden latistuminen tai epäsuhtaisuus. On varmistettava, etteivät oireet johdu masentuneisuudesta tai neuroleptilääkityksestä.
G2. Lisäksi tilan on täytettävä seuraavat ehdot:
(1) Mikäli potilas täyttää maanisen jakson (F30) tai masennustilan (F32) kriteerit, on kohtien G1(1) ja G1(2) kriteerien täytyttävä ennen mielialahäiriön kehittymistä.
(2) Häiriötä ei voida pitää elimellisenä aivosairautena (kuten F00-F09) eikä alkoholin tai päihteiden käyttöön liittyvänä päihtymistilana (F1x.0), riippuvuutena (F1x.2) tai vieroitusoireina (F1x.3 ja F1x.4).
sekä lisäksi
B. Kliinistä kuvaa hallitsevat harhaluulot tai aistiharhat (kuten vainoamista, kohdistamista, korkeata syntyperää, erityistä tehtävää, ruumiillista muutosta tai mustasukkaisuutta koskevat harhaluulot; uhkaavat tai käskevät kuuloharhat, haju- tai
makuharhat, seksuaaliset tai muut ruumiilliset harhatuntemukset).
C. Tunteiden latteus tai asiaankuulumattomuus, katatoniset oireet tai puheen hajanaisuus eivät hallitse kliinistä kuvaa, vaikka niitä voi lieväasteisina esiintyä.
Huomautukset
Tämä on yleisin skitsofrenian muoto useimmissa osissa maailmaa. Kliinistä kuvaa hallitsevat suhteellisen vakaat, sisällöltään usein vainoavat harhaluulot, joihin tavallisesti liittyy varsinkin kuuloaistimuksina ilmeneviä aistiharhoja sekä
havaintohäiriöitä. Tunne-, tahto- ja puhehäiriöt sekä katatoniset oireet eivät ole hallitsevia.
Esimerkkejä tavallisimmista paranoidisista oireista ovat:
(a) Vainoamisharhaluulo, kohdistamisharhat, korkeata syntyperää koskevat harhaluulot, erityistä tehtävää koskevat harhaluulot, kehon muuttumista koskevat harhaluulot ja mustasukkaisuusharhaluulot.
(b) Harhaäänet, jotka uhkailevat potilasta tai antavat käskyjä tai kuuloharhat, jotka eivät ole muodoltaan sanallisia kuten viheltelyä, hyräilyä tai naurua.
(c) Haju- tai makuaistiin liittyviä aistiharhoja tai aistiharhoja seksuaalisista tai muista ruumiillisista tuntemuksista. Näköharhoja saattaa esiintyä, mutta ne ovat harvoin hallitsevia.
Selviä ajattelun häiriötä saattaa olla äkillisten psykoottisten tilojen yhteydessä, mutta silloinkaan ne eivät estä potilasta kuvailemasta selkeästi tyypillisiä harhaluuloja tai aistiharhoja. Tunneilmaisut ovat yleensä lievemmin latistuneita kuin muissa
skitsofrenian muodoissa. Lievä tunteiden tilanteisiin sopimattomuus on tavallista, samoin kuin mielialahäiriöt kuten ärtyneisyys, äkillinen vihastuminen, pelokkuus ja epäluuloisuus. "Negatiivisia" oireita, kuten tunteiden latteutta ja tahdon häiriöitä
ilmenee usein, mutta ne eivät hallitse kliinistä kuvaa.
Paranoidisen skitsofrenian oireet voivat olla pysyviä tai jaksottaisia, jolloin potilas välillä toipuu osittain tai täydellisesti. Pitkäaikaisissa tapauksissa avoimet psykoottiset oireet jatkuvat vuosien ajan ja sairaudessa on vaikea erottaa erillisiä
jaksoja.
Kyllä minä ymmärrän, että tällaiset diagnoosimääritelmät syntyvät pitkän ajan kuluessa kliinisessä toiminnassa havaintojen pohjalta.
Mutta millä perustein lääkärit tietävät kaikesta kaiken? Se ei yksinkertaisesti ole totta. Meidän kulttuurimme ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei, sillä koko ajan tehdään uusia keksintöjä ja löytöjä monilla alueilla, parapsykologiassakin. Telepatiankin olemassaolo on jo todistettu. On siten mahdollista kuulla ääniä päässään ilman että on jokin sekopää.
Voi myös olla yhteydessä avaruusolentoihin. Sillä kuka oikeasti on enää niin naurettava, että pitää ihmisiä universumin ainoina älyllisinä olentoina?
Ja tähän plussataan vielä rinnakkaisulottuvuudet(matemaatikot ja fyysikot ovat tulleet muuten tähän tulokseen) ja muut universumit. Psykiatria ei tiedä mitään; sen on parempi olla nöyrä uusien ilmiöiden edessä. Meidän kulttuurimme ei ole mikään muuttumaton, erilaistunut - heh heh -, vaan erilaistumaton ja alati liikkeessä. Psykiatria taipuu tai se tuhoutuu.
tiedettä vaan mielivaltainen käytöksen luokittelu.
Psykiatrit ovat päättäneet äänestämällä mikä on sairasta ja mikä ei. Tiede ei ole huutoäänestyksen tulos.
oikeuden psykiatrille "hoitaa" ketään väkisin?
Suurin osa kakkotyypin diabeetikoista ei tiedä olevansa sairas. Ei heitäkään hoideta väkisin. Diabetes sentään on oikea sairaus.
Mielisairautta ei ole olemassakaan. Miten sairauden oireisiin voi kuulua sairaudentunnottomuus jos ei koko sairausta ole olemassa? Minkä takia kaikki psykiatrian uhrin vastarinta katsotaan hänen sairaudensa oireeksi?
Jouduin viime syksynä psykoosiin joka johtui omasta hölmöydestäni. Kelailin asioita liian kauan ja siihen lisätään kova stressi ja yksinäisyys. Sain psykoosin loppumaan aivan itse ilman mitään lääkityksiä mutta menin kuitenkin hakemaan psykoosilääkityksen itselleni. Tuossa aiemmin kerrotuista skitsofrenian oireista minulla oli ajatusten siirtymiseen liittyvät pelot, tunne että joku kommentoi liikeitäni, tunne että jotkut keskustelevat minusta, ajatusten kaikuminen, kyky vaikuttaa säätilaan jne. Tätä soppaa kun siis hämmentelin tarpeeksi pitkään niin jouduin psykoosiin. Nykyisin syön neuroleptejä, mutta olen huomannut että on aivan sama syönkö vai enkö, kun voin kontrolloida tilaani muutenkin. Saan saman psykoosin aikaan jos käytän tiettyjä ajatusmalleja. Saan saman psykoosin loppumaan jos en kiinnitä ärsykkeisiin mitään huomiota. Tähän kaikkeen ei neuroleptit vaikuta. En usko ajatusten siirtymiseen enää mutta uskon tunteiden siirtymiseen. Se on todistettukin hyvin moneen otteeseen. Tästä vain en enää aio kellekään puhua avokuntoutuksessa sillä en viitsi turhaan viedä lääkärien ja hoitajien resursseja. Joku muu apua tarvitseva on niiden tarpeessa enemmän kuin minä.
Tuollaiset erilaiset mystiset/uskonnolliset kokemukset ovat aivan luonnollisia, niitä voi tulla kenelle tahansa esim. meditoidessa eivätkä todellakaan mikään skitsofrenian merkki.
Jokainen joka meditoi säännöllisesti, tulee näkemään erilaisia näkyjä. Itsetuntemukseen tarvitaan itsetarkkailua; ei mitään pinnallista vaan syvälle alitajuntaan porautumista. Ja näitä alitajunnasta pulpahtavia kuvia sitten pidetään sairaalloisina harhoina psykiatrian mukaan. Huokaus.
että kun henkilö meditoi 16 tuntia päivässä himalajan rinteellä hän saattaa olla guru. Kun tämä sama henkilö tulee Suomeen, niin hänet kiidätetään suoraan mielisairaalaan.