mieheni pelaa ja pelaa

ensinnäkin klo 12 - 04 = 16h.

Mutta, asiaan. Koita ehdottaa säännöllisiä peliaikoja. Eli saa pelata klo x - y:n asti z kertaa viikossa. Eikä kannata koittaa mitään 1h kerran viikossa juttua vaan sillä tavalla, että hän saa pari tuntia pelata jos häntä haluttaa päivittäin ja viikonloppuisin sitten enemmän. Se vaan on niin, että toiset tykkää tuijottaa kielipitkällä töllöä, toiset ei.

Jos tämäkään järjestely ei toimi, tai ei ole hyvä niin sitten ei auta kuin odottaa, että joko miehesi kyllästyy pelaamaan ko. peliä tai vaihtaa miestä.

Yhteiset harrastukset on aina hyvä homma parisuhteessa, mutta yksilöt tarvitsevat myös huomattavasti omaa aikaa. Jossain ahtaassa kaksiossa se vielä korostuu. Pitäkää vaikka kerran viikossa yksi ilta toisillenne. Se on aika hyvä tapa. Älkää katsoko tv:tä silloin. Itse asiassa sen koko laitoksen saisi heittää pois, mutta monille se on vähän liian kova paikka. Töllöllä on paha tapa viedä pareilta sen viimeisenkin yhteinen aika.

...ja viimeiseksi, hanki omia harrastuksia. Ole esim. kolme iltaa viikossa omilla jutuilla niin eipä häiritse ukon pelaaminen.

pelaaminen on kivaa ja parempi vaihtoehto kun jos vetäisin esim viinaa joka päivä.

Moi

Luin tarinasi ja se on kyllä tuttua tekstiä. Nettipelit voivat olla todella addiktoivia, ja miehesi on sairaalloisesti koukussa. Olin itsekin, eikä siitä ollut helppoa päästä irti. Tein kaikenlaisia hyviä päätöksiä (2 tuntia päivässä 17 ja 21 välissä, ei koskaan työaikana, ei ikinä yöllä). Lopulta ainoa mikä auttoi oli, että lopultakin tunnustin, että olen addikti, puhuin siitä vaimolleni ja pyysin tukemaan hommassa ja sitten sovimme periaatteeksi, että en pelaa koskaan yksin vaan aina seurassa. Minulle se toimi, toiselle ehkä ei. Mutta pointsi on, että kyseessä on erittäin pahasti addiktoiva asia ja sitä vastaan pitää taistella kovilla keinoilla.

Eiks miehesi ole edes "piparista" kiinostunut? Miltä tuntuu kun peli voittaa innostuksen "pipariisi"? Aika sick MoFo toi sun ukkos! Jätä se tai tyydy osaasi.

Jaa,a, tuossa tilanteessa on vieraan vaikea mennä mitenkään neuvomaan, mutta... Jos minä tulisin noin "nettiriippuvaiseksi", niin toivon että minulla olisi vielä senverran järkeä jäljellä, että tajuaisin hakeutua hoitoon. Näin ulkopuolisena sanoisin, että on vain pari vaihtoehtoa. Joko toimitat miehesi vieroitushoitoon (vaikka pakkokeinoin!), taikka koetat kestää ja toivot että hän paranisi. Kolmas vaihtoehto onkin kaikkein rajuin. Nimittäinkin avioero. Mutta ennen sitä kehottaisin ainakin kokeilemaan kahta ensimmäistä.
Toivon Sinulle voimia, päätätpä toimia miten tahansa!

"Nyt mieheni on joukkueensa jonkinlainen "johtaja" ja hänen on päivystettävä koneella koko ajan - tälläkin hetkellä jo aamu 11 asti."

Saako arvata etta tyopaikallaan han ei ole johtotehtavissa, ellei alempaa keskijohtoa lueta...

Jos mikaan muu ei tehoa:
Voisit vihjata etta han on 'johtaja' juuri siksi etta paivystaa kuin apina koneella ja ei saa siita edes palkkaa. Kerro etta naapurin viisivuotias on myos siita pelista innostunut. Lahde bilettamaan silla valin kun mies pelaa ja jata kaikki rempalleen. Jos tulee valituksia, sano etta mita muuten itse teit silla valin - leikit netissa amispoikien kanssa? Kun tulet bilettamasta, muista jattaa vaatteet ja tukka hiukan huonoon kondikseen, ja mutise vain "on kiva olla valilla aikuisten miesten seurassa"

Jos mikaan muu ei auta kutsu vieraita joka ilta. Sanot vain vieraille "XXX ei ole ollut ihan kunnossa viime aikoina". Ja jos XXX kysyy miksi vieraita on niin usein, sano etta ne on sellaisia aikuisten juttuja.

Psykologinen vakivalta tehoaa, usko pois.

Sarjamurhaaja Pekka Auvinen oli kanssa addikti.

http://www.youtube.com/watch?v=K8hfK3RQs2g

http://www.youtube.com/watch?v=Aw6IIz1RSTo

http://www.wowrecovery.com/

http://pop.youtube.com/watch?v=mb8NeSw0RAU&feature=related

http://news.filefront.com/finnish-gunman-shown-to-be-an-avid-fan-of-video-game-movie-tv-music-book-and-gun-violence/

Mitä pahaa siinä on että miehesi on kerrankin löytänyt jotain mielekästä puuhaa?? Itsekkin pelailen paljon ja en voi kuin ihmetellä että miten on edes pystynyt elämään ilman pelejä. On elämä ollut todella kurjaa kyllä.. Ja voin kyllä sen verran kertoa kokemuksesta että se pelaaminen kyllä vähenee kun alkuhuuma on menny ohi ja skillit alkaa olee tapissa. Sitten varmasti muutama tunti päivässä riittää. Kattoohan jotkut ihmiset telkkariakin päivästä toiseen tai toiset istuu kahviossa 12tuntia päivässä tai tekee jotain muuta yhtä naurettavaa. Kyllä pelaaminen on todella hyvää ajankulua ja se on sitä todellista elämää.. Ja täällä joku idiootti selitti johtajuudesta jotain että sillä ois jotain tekemistä sen kanssa että ei ole töissä pomo hahaha sallikaa mun nauraa kuka vittu edes haluaa olla joku pomo jossain duunissa hahaah!!! Ehkä hän on perustanut oman porukan ja on siinä sen takia liideri tai jos hän vaikka on hyvä pelaaja ja on päässyt liideriksi??? veikkaan silti että on perustanut jonkun nettikaverinsa kanssa oman klaanin ;) kerro miehellesi terveisiä ja kerro että amattipelaajat tienaavat satojatuhansia vuodessa ja kannusta pelaamaan! T.Progamer

hoidetaan tähän tapaan:

"Tietokonepeleistä riippuvainen 17-vuotias pakkohoitoon

Harvinaisesta ratkaisusta kertoi Hallands Nyheter -lehti. Vastaavia tapauksia on ollut Ruotsissa vain kolme. Oikeus perusteli pakkohoitopäätöstä sillä, että 17-vuotias oli eristäytynyt riippuvuutensa vuoksi ulkomaailmasta. Poika muuttui myös aggressiiviseksi, kun hän ei voinut pelata...."

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1456600

"Mutta entä sitten, jos pelaaminen tuntuu niin voimakkaalta riippuvuusongelmalta, että siitä ei tunnu pääsevän eroon yksin?

Tällöin kannattaa hakea rohkeasti apua. Ammatillista apua saa mm. A-klinikoilla ja mielenterveystoimistoista. Molemmissa on totuttu kohtaamaan erilaisia riippuvuusongelmia. Tämän hetkisen tiedon mukaan ainakin Helsingissä, Turussa, Tampereella, Joensuussa, Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Kuopiossa toimii myös ns. GA-ryhmiä (Nimettömät pelurit). Helsingissä tämä peliongelmista kärsivien keskinäisen avun ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin klo 18.00 Kampin palvelukeskuksessa. Turun GA-ryhmä kokoontuu maanantaisin klo 16.00 A-klinikan tiloissa, Kauppiaskatu 1."

Lähde: Päihdelinkki.

http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html

Onko peli Ogame?

Se on riippuvuutta aiheuttava peli, koska siinä on ulkoiset paineet todella kovat. Varsinkin jos on "johtaja". Niin kauan kun mies pelaa kyseistä peliä hänen on pelattava sitä joko täysillä tai ei ollenkaan. Pelissä ei ole järkeä jos ei voi "päivystää" koko ajan. Siksi ensimmäinen askel olisi päästä pelistä eroon. Eli miehesi on se tajuttava itse ja sinä voit siinä auttaa häntä.


Kokemusta on.

Tee niin et vedät modeemin johdot irti. Se on täys isku kurkkuun noissa tilanteissa. Tai sit kun miehes on töis, piilotat koneen johdot. Lisäks voisit puhua vakasti miehes kans. Meillä on ollut tota ongelmaa. Olen niin tempperamenttinen ihminen et isken heti takaisin tällaisissa tilanteissa. Peliaikojen rajoittaminen auttaa myös hyvin paljon! Kokeile näitä muutamia kikkoja. Meillä nämä on auttanut. Jos tilanne vaa pahenee, ota ammattilaisiin yhteyttä, jos ei sekään auta...hmn...heitä ukko ulos?

Hei jos sun miehes o päässyy proffaks siel pelis, miki ikinä onki, ni sä et voi riistää silt oikeutta olla pomo siel. Se omistaa jengii siel ja sil o vastuutehtävät siel, hei kamoon ei se voi jättää pulaa sen frendei ku kaikki riippuu sun miehest. Mä olisin ylpee mun elämänkumppanista jos sil oikeesti ois tommone harrastus mikä o sille kaikki kaikessa ja viel ammattilaine asiassa. Oikeesti jengi tarttee sun miestäs siel ja sillo se ei voi tehä mitää muuta. Se o tälle jätkälle elämä ja kuolema, et voi riistää siltä sen intohimoa. Äläkä vaa mee häiritsee sitä, se ois paha virhe jos sen statsit kaatuis sun takii, kelaa sen koko peliuran aikana ansaitsemat proffan statsit kaatuis sun takii. Ei hyvä. Ehdoittaisin sulle et yrittäisit sopeutuu tilanteesee esim joinaamal sen servulle ja pitämäl tiivistä voip chattii miehes ja sen pelikavereitten kans. Koita selviytyy tilanteestas...peaceY

Itselläni oli peliriippuvuus joka oli vähintäänkin yhtä paha. Nainen olisi mut siitä suosta varmasti pelastanut. Työttömyys myös vain pahensi asiaa. Ihme että mies jolla on näinkin ymmärtäväinen ja välittävä nainen ja töitäkin, haluaa mieluummin virtuaalimaailmaan kuin tähän tavalliseen. Kenties kyse on siitä kun nuori astuu tähän maailmaan eikä ymmärrä miten tätä pitäisi elää, miksi sitä vastuuta sysätään yhtäkkiä ihan hirveästi ja miksi maailma on täynnä vääryyttä. Virtuaalimaailmassa huijarit paljastuvat heti ja virtuaalimaailma on paljon yksinkertaisempaa mitä "normaalielämä".

Miehesi on kunnioitettu klaani-johtaja. Mitäkö teet ?
Vaikka voileipiä, ja hierot tänen pelatessa rasittuneita hartioita..

Hanki geelidildo ja korvatulpat.

Heitä se mies pois kotoo!! ja tietokone ikkunasta ulos sen eteen kun se kävelee kadulla!! Tollasii miehii kukaa kaipaa!! -.-

"Todellista elämää"? Pelaaminen siis, sanoi tuolla joku. Just joo. Tässä olisi miehelle(ni) ihan lihaa ja verta oleva todellinen vaimo, joka kaipaisi yhteistä tekemistä, puhumista, asioiden jakamista, koiran ulkoilutuslenkkejä yhdessä, hellyyttä, seksiäkin. Emme tappele, olen kantani esittänyt, toiveeni ja sen, että kun kaikki yhteinen suhteesta kuolee ja toinen elää kuin poikamies istuen kaiken valveillaoloaikansa netissä/puhelimen äärellä pelaten ja pelifoorumeja lukien, on suhteessa aika pahasti jokin vinossa. Olen ilmaa, eikä mikään muutu. En yritä enää. Jos ei välitä, ei välitä, jos ei ymmärrä, ei ymmärrä. Vaihdamme päivittäin nykyään ehkä kaksi lausetta "säästä". Olisi ikävä häntä, mutta kun ei. Hän on valovuoden päässä vieressä ollessaankin. Olkoon. Järjestelen elämäni uusiksi piakkoin, ellei ihmettä tapahdu. Tiedän ettei tapahdu. Jumaliste, ihminen on ihminen, pelit pelejä. Ei sinänsä mitään pelaamista vastaan, vaan koko tyyliä: ei mitään asiaa, ei mitään eloa, liikettä, intoa yhtään mihinkään. Kysyttäessä on kuitenkin kaikki aina hyvin eikä ole mitään hätää. Muka. Ha. Riittää.

Meilläkin ongelma... tapasin mieheni muutama kuukausi sitten ja hän on ihana, kiltti jne... mutta näinä kuukausina on minulle selvinnyt, että ainut mikä on hänelle mieluista tekemistä on nettipelit ja netti. Luonani ollessaan hän viettää koko ajan aikansa sohvallani netissä ja pelaillen, puhuu peleistään (juuri niitä joukkuepelejä) ja jos netti varattu niin siirtyy älypuhelimen peleihin..Omassa kodissaan pääsee töistä esim. klo 16.00 ja siirtyy sieltä tietokoneelle ollakseen siellä aamu kolmeen..
Muutenhan jokaisella on omat kiinnostuksen kohteet..MUTTA häntäpä ei huvita koskaan mennä esim. ulos vaikka ulkona kesä tai tehdä mitään muuta ja vaikkakin lähteekin mukaani niin valittaa koko ajan siihen asti kunnes olemme takaisin kotona ja pääsee takaisin koneelle... huumorikin on aika lailla netin varassa (huutelee koko ajan minua katsomaan netin hauskoja kuvia ja nauraa niille). Hän ei siivoa oma-aloitteisesti tai ylipäätään liiku koneelta kuin vessaan ja syömään (söisikin mieluiten koneen ääressä naputellen ruokansakin).

Ok - ei ole alkoholisti, ei naisten mies, ei väkivaltainen...kiltti on. Ja rakas. Mutta....hyppäänkö minä hänen mukaansa tähän maailmaan, jotta hän on hyvällä tuulella ja saan olla hänen seurassaan vai jatkanko itse ulkoilua, ystävien kanssa olemista jne. ja hän on aina kotona ja sitten luovun siitä että voisin tehdä kumppanini kanssa yhdessä vai...yritänkö etsiä vielä kerran..

Matkustaminenkin taitaa olla turhaa - siihen kuulemma menee rahaa ja maisemia voi katsella joka kolkasta netistäkin...

Ymmärrän kirjoittajaa...ei hän pahaa tarkoita...ei tässä kukaan täydellinen ole itsekään. Mutta on se vaikeaa - yrittää istua esim. iltaa seurassa kun toinen ei pysty tekemään sitä ilman konetta tai älypuhelinta.

Onkohan sellaista pariskuntaa olemassa, jossa nainen olisi peliaddikti ja mies siivoaisi ja laittaisi ruokaa yrittäisi saada naisen lopettamaan pelaamisen?

Onkohan sellaista pariskuntaa olemassa, jossa nainen olisi peliaddikti ja mies siivoaisi ja laittaisi ruokaa yrittäisi saada naisen lopettamaan pelaamisen?

Kai se pelaa Battlefield 3:sta? Sitten kaikki on vielä kunnossa. Jos peli on worlf of warcraft tai league og legends, niin jätä se.

Kun yllätyksekseen huomaa avioituneensa selän kanssa, jota saa nettituoliin sijoittuneena ihailla aamusta iltaan ja kuunnella hiljaisuutta, syntyy myös ahdistus siitä että alkaa itse kärsiä nettiriippuvuudesta. Jos minä joudun olemaan huomiotta kaiket päivät, vuorovaikutusta ei ole, pelit ja netti saavat miehen kaiken, kaiken, kaiken huonion... Millä tyhjyyteni täytän? Enenevissä määrin netillä, huomaan. Onnekseni surffailuni on toistaiseksi keskittynyt asiahakuun. Mutta on se vain niin äärettömän järkyttävää huomata ettei toisella ole elämän todella tärkeistä asioista mitään hajua. Viis ihmisistä, kommunikaatiosta, yhdessä tekemisestä ja touhuamisesta, vain netti ja pelitmerkitsevät. Nalkuttamaan en ala. Jos ei aikuinen itse tajua, helvetti vieköön, olkoon tajuamatta. Aikansa kutakin, kokemus tämäkin. Nähdä että noinkin voi elämänsä elää ja läheisiään kohdella. Tänäänkin ukko istunut koneella nyt 11 tuntia. Haloo.? Mutta joo. Oma valintansa ja valinta se oli minunkin kun hänen kanssaan yksiin muutin. Mutten ikinä olisi osannut tällaista odottaa, koska en aiemmassa elämässäni ollut minkäänlaiseen nettiriippuvuuteen törmännyt. Nytpä tiedän mitä tämäkin on.

Hyvissä peleissä on juuri se ongelma, että ne on niin hyviä. Vaikka tiedostaisikin että siihen käyttää ihan liikaa aikaa, niin silti sen tekee mielellään. Parisuhteessa asia tietenkin on vielä ongelmallisempi.

Minullakin on mies joka on kokoajan netissä. Siellä on milloin mitäkin tärkeää. Meillä on kaksi lasta, joista huolehdin lähes täysin siitä syystä, koska mieheni on aina netissä.

Jotenkin tunnen olevani puun ja kuoren välissä. Liian paljon särkyisi omallakin kohdalla jos jättäisin hänet. Varmaa on, että avioerotilanteessa hänelle tulisi muitakin riippuvuuksia ja ajaisin hänet tuhoon.

Se ei auta yhtään, jos siitä asiasta mainitsee. Se vain pahentaa tilannetta. Joku helpotus tilanteeseen täytyy kuitenkin tulla. Se on mielettömän turhauttavaa, kun arjessa on joku, joka ei ole yhtään kiinnostunut meistä. Olen päättänyt, että yritän olla sanomatta hänelle asiasta mitään, jättää hänet tyystin vaille huomiota kun hän on netissä. Täytyisi vain olla jokin pakopaikka minne mennä, kun toisen netissänotkuminen alkaa ärsyttää. Sellaista ei vain ole.

Niin pelaa munkin mieheni, ja on sen vuoksi kohta entinen mies. Vittu jos joiku saatanan idioottipeli ja ruudun tuijottaminen ajaa joka helvatin päivä tärkeysjärjestyksissä läheisten ohi, niin se kertoo, ettei kantsi ees panostaa. Olispa maailmassa vain ihmisiä, eikä tommosia ääliöitä, ihmisen irvikuvia. Heikkoja paskoja, jotka ei tajua mistään mitään. Oksettaa!

Aina ne naiset jostain saa valituksen aihetta. Houkuttele pitämällä joskus vaikka lähellä! :-)

Perjantai-ilta...mies käy alkossa,rupee ottaan ja vajoaa sohvatuolin uumeniin nettinsä kans.käy välillä veskissä ja ryypyllä,ei muista syödä.ei lähde saunaan...kello käy jo puolta yötä,pää nuokahtelee,ei tahdo nähdä enää tunnuslukuja,jatkaa kuitenkin sitkeästi pelaamista.OlI jo iltapäivällä mukavasti voitolla,pystyi maksamaan oman osuutensa viime kuun menoista.No tein lopun pelaamisesta kun kaveri sammui viimein.Kaikki voitot oli hävitty,eli palautui takaisin raylle...aamulla kaveria harmitti,yritti lainata illalla antamiaan rahoja,mutta en suostunut.Lähti peliriippuvaisten ,ymmärtäväisten alkoholistivanhempiensa luokse viettämään kaunista kevätpäivää.Olen helpottunut,minäkin pääsin jopa koneelle kirjoittamaan tämän vuodatuksen.

netti- ja peliriippuvaiset tunnevammaset autisteiksi ryhtyneet pitäs lailla kieltää. jäis monilta ihmisiltä moni turha ongelma kohtaamatta. pelurit on pipipäitä.

Käyttäisivätpä saman ajan puolisoonsa,niin oispa tyytyväistä sakkia...

Minua masentaa jo tuollainen sikailu. miehellesi pitäisi antaa kunnon opetus.