En tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa, eli olen monesti miettinyt että menisin ensin terveydenhoitajalle puhumaan ongelmastani.
Vaikka olen hänelle siitä kertonut jo aiemmin, ja hän lupasi ottaa selvää ehtisitkö mahdollisesti kuraattori käydä läpi tätä asiaa kanssani mutta mitään ei ole kuulunut tai tapahtunut.
Eli ongelmani on sos.tilanteiden pelko, en enää jaksa tälläistä pakoilua tai ahdistusta. Haluaisin olla ns normaali ihminen muiden joukossa, olen kateellinen heille ketkä pystyvät koulun käytävällä kävelemään ilman mitään ahdistusta, käsien tärinää, punastumista ym.
En pysty käymään ruokalassa syömässä, enkä pahemmin enää tiedä miten saisin ystäviä.
Eli tämä ongelma rajoittaa liikaa elämääni.
Mutta, en enää viitsisi mennä uudestaan valittamaan terveydenhoitajalle samasta asiasta.
Entä jos tämä minkä luulen olevan epänormaalia, onkin aivan normaalia, ja menen turhaan puhumaan siitä? Ja saan vastaukseksi että, tämä on aivan normaalia ujoille ihmisille. Eikä kukaan ota todesta sitä mitä kerron.
En edes tiedä uskallanko mennä enää. Kerroin ongelmastani normaalin terveystarkastuksen yhteydessä. En mennyt niinkään sinne puhuakseni vain tästä tietystä asiasta.
En tiedä miten pitäisi toimia.
Haluaisin kuulla miten muut ovat saaneet apua ongelmiinsa. Ja onko se kannattanut?
Vaikka olen hänelle siitä kertonut jo aiemmin, ja hän lupasi ottaa selvää ehtisitkö mahdollisesti kuraattori käydä läpi tätä asiaa kanssani mutta mitään ei ole kuulunut tai tapahtunut.
Eli ongelmani on sos.tilanteiden pelko, en enää jaksa tälläistä pakoilua tai ahdistusta. Haluaisin olla ns normaali ihminen muiden joukossa, olen kateellinen heille ketkä pystyvät koulun käytävällä kävelemään ilman mitään ahdistusta, käsien tärinää, punastumista ym.
En pysty käymään ruokalassa syömässä, enkä pahemmin enää tiedä miten saisin ystäviä.
Eli tämä ongelma rajoittaa liikaa elämääni.
Mutta, en enää viitsisi mennä uudestaan valittamaan terveydenhoitajalle samasta asiasta.
Entä jos tämä minkä luulen olevan epänormaalia, onkin aivan normaalia, ja menen turhaan puhumaan siitä? Ja saan vastaukseksi että, tämä on aivan normaalia ujoille ihmisille. Eikä kukaan ota todesta sitä mitä kerron.
En edes tiedä uskallanko mennä enää. Kerroin ongelmastani normaalin terveystarkastuksen yhteydessä. En mennyt niinkään sinne puhuakseni vain tästä tietystä asiasta.
En tiedä miten pitäisi toimia.
Haluaisin kuulla miten muut ovat saaneet apua ongelmiinsa. Ja onko se kannattanut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paras apu on löytää kaveri, jonka kanssa voit olla luonnollisesti ja joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tämä ei kuitenkaan välttämättä auta olemaan pelkäämättä muitten kuin sen kaverin kanssa, mutta hyvä alku sentään.
Itse viihdyn mieluiten yksin, ja vähän kartankin sosiaalisia tilanteita kun en tiedä miten sitten oikein olla, ja varsinkin mitä sanoa.
Ei kuitenkaan kannata pelätä. Ruokalassahan voi mennä istumaan pöytään jossa ei ole ketään jos huvittaa ja käytävällä tuskin sinua kukaan huomaakaan tai tulee juttelemaan jos et tunne heitä.
Sääli kun en osaa tän enempää auttaa :( auttaisin jos osaisin...
vitun sosiaali ääliö!!