Vain ateistit voivat

Friedrich Nietzsche .

Tiede on puolueetonta. Se tutkii ja käyttää tuloksiaan puolueettomalta kannalta. Uskonto/uskonnot eivät ole puolueettomia.
Kristinuskon toistaiseksi mittavimmat todistukset ovat raamatusta. Raamatussa vain on se huono puoli, että se ei kelpaa minkään tieteellisen mittarin mukaan todisteeksi. Raamatussa tutkittua tietoa on varsin vähän. Raamatun tapahtumia pitää totena vain ihmiset, jotka uskovat siihen. Ei muut. Tämä kertoo jo minusta sen tärkeimmän. Kaikki perustuu siihen uskoon, ei todistettuun faktaan.

jos osaat kieliä, niin paina tästä

Se on jo osoitettu


jos osaat kieliä, ja käynyt kouluja, niin paina tästä , ja sano sitten sanomasi.

http://www.talkorigins.org/

TALK.ORIGINS (engl) Kuuluisa! Osoitetaan kreationismi vääräksi 'tieteellisella tarkkuudella'

vääräksi 'tieteellisella ta... kirjoitti:

jos osaat kieliä, niin paina tästä

Se on jo osoitettu


jos osaat kieliä, ja käynyt kouluja, niin paina tästä , ja sano sitten sanomasi.

http://www.talkorigins.org/

TALK.ORIGINS (engl) Kuuluisa! Osoitetaan kreationismi vääräksi 'tieteellisella tarkkuudella'

ei tarvitse vaivautua. Vähän enemmän asioita pohdiskeleva maallikkokin kyllä ymmärtää kreationismin siksi itsekseen...

EVOLUUTION PETOS
Darwinilaisuuden ja sen ideologisen perustan luonnontieteellinen romahdus


TEORIAN LYHYT HISTORIA

Evolutionistisen ajattelun juuret ulottuvat aina antiikin ajan dogmaattisiin pyrkimyksiin kieltää luomisen totuus. Useimmat pakanafilosofit antiikin Kreikassa puolustivat evoluutioteoriaa. Katsaus filosofian historiaan osoittaa, että evoluution idea muodostaa monen pakanafilosofian selkärangan. Kuitenkin modernin tieteen syntyä ja kehitystä stimuloi usko Jumalaan, ei tämä pakanallinen filosofia. Useimmat nykyaikaisen tieteen pioneerit uskoivat Jumalan olemassaoloon, ja harjoittamalla tiedettä he pyrkivät löytämään Jumalan luoman maailmankaikkeuden ja tajuamaan hänen lakejaan ja hänen luomistyönsä yksityiskohtia. Tähtitieteilijät Leonardo da Vinci, Copernicus, Keppler ja Galileo, paleontologian isä Cuvier, kasvitieteen ja eläintieteen pioneeri Linnaeus sekä Isaac Newton, jota on kutsuttu kaikkien aikojen suurimmaksi tiedemieheksi, kaikki harjoittivat tiedettä uskoen paitsi Jumalaan myös siihen, että koko maailmankaikkeus on saanut alkunsa hänen luomistyöstään. Aikamme suurimpana nerona pidetty Albert Einstein oli myös hurskas, Jumalaan uskova tiedemies, ja hän lausui: "En voi kuvitella aitoa tiedemiestä ilman syvällistä uskoa. Tilanteen voi ilmaista metaforalla: tiede ilman uskontoa on rampa."

Yksi nykyaikaisen fysiikan perustajista, saksalainen Max Planck sanoi: "Kuka tahansa, joka on vakavasti paneutunut minkäänlaiseen tieteelliseen tutkimukseen, oivaltaa, että tieteen temppelin oven yläpuolelle on kirjoitettu: Sinulla on oltava usko. Tiedemies ei tule toimeen ilman tätä ominaisuutta."

Evoluutioteoria on materialistisen filosofian tulos, ja se nousi esiin antiikin materialististen filosofioiden henkiinherättämisen seurauksena ja levisi 1800-luvulla laajalle. Kuten edellä on osoitettu, materialismi pyrkii selittämään luonnon puhtaasti aineellisilla tekijöillä. Koska se lähtökohtaisesti kieltää luomisen, se väittää kaiken niin elollisen kuin elottoman ilmaantuneen ilman luomistekoa ja lähinnä tuloksena sattumasta, joka on omaksunut järjestyneen tilan. Ihmismieli on kuitenkin rakentunut niin, että se käsittää järjestävän tahdon olemassaolon aina, kun se havaitsee järjestyksen. Tälle perustavalle ihmismielen taipumukselle vastakkainen materialistinen filosofia loi evoluutioteorian 1800-luvun puolivälissä.

Darwinin mielikuvitus

Evoluutioteorian sen nykyisin puolustetussa muodossa pani alulle englantilainen harrastelijaluonnontieteilijä Charles Robert Darwin.

Darwinilla ei ollut muodollista koulutusta biologiassa. Hän oli vain harrastelijana kiinnostunut luonnosta ja eliöistä. Tämä kiinnostus sai hänet osallistumaan vapaaehtoisena tutkimusretkikuntaan H.M.S. Beagle -laivalla, joka lähti Englannista vuonna 1832 ja kiersi maailman erilaisia alueita viiden vuoden ajan. Nuori Darwin vaikuttui suuresti erilaisista eliölajeista, etenkin eräistä peipoista, joita hän näki Galapagos-saarilla. Hän ajatteli, että muuntelu niiden nokissa johtui niiden sopeutumisesta elinympäristöihin. Tämä ajatus mielessään hän oletti elämän ja lajien alkuperäksi ympäristöön sopeutumisen käsitteen. Darwinin mukaan erilaiset eliölajit eivät olleet Jumalan erikseen luomia, vaan ne olivat peräisin yhteisestä esi-isästä ja olivat erilaistuneet toisistaan luonnon olosuhteiden vaikutuksesta.


Charles Darwin
Darwinin hypoteesi ei perustunut mihinkään tieteelliseen löytöön tai kokeeseen. Ajan mittaan hän kuitenkin muutti sen suureelliseksi teoriaksi monien materialististen biologien tuella ja kannustuksella. Hänen ideansa oli, että elinympäristöönsä parhaiten sopeutuvat yksilöt siirsivät ominaisuutensa seuraaville sukupolville. Nämä edulliset ominaisuudet kasautuivat ajan mittaan ja muunsivat yksilöt täysin erilaiseksi lajiksi kuin niiden esi-isät. (Näiden "edullisten ominaisuuksien" alkuperä oli siihen aikaan tuntematon.) Darwinin mukaan ihminen oli tämän mekanismin kehittynein lopputulos.

Darwin kutsui mekanismia "evoluutioksi luonnonvalinnan kautta". Hän ajatteli löytäneensä "lajien alkuperän". Yhden lajin alkuperä oli toinen laji. Hän julkisti nämä käsityksensä kirjassa The Origin of Species, By Means of Natural Selection (Lajien synty - luonnonvalinnan kautta) 1859.

Darwin oli hyvin tietoinen siitä, että hänen teoriassaan oli paljon ongelmia. Hän tunnusti ne kirjansa luvussa "Difficulties of the Theory" ("Teorian vaikeuksia"). Nämä vaikeudet koostuivat pääasiassa fossiiliaineistosta, eliöiden monimutkaisista elimistä, joita ei voinut selittää sattumalla (esimerkiksi silmä) ja eliöiden vaistoista. Darwin toivoi, että jotkin uudet löydöt auttaisivat ylittämään nämä vaikeudet. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä esittämästä hyvin riittämättömiä selityksiä joillekin tällaisille seikoille. Amerikkalainen fyysikko Lipson kommentoi seuraavasti Darwinin "vaikeuksia":

Lukiessani Lajien syntyä huomasin, että Darwin oli selvästi vähemmän varma itsestään, kuin hänen on usein esitetty olleen; esimerkiksi luku "Teorian vaikeuksia" osoittaa huomattavia omia epäilyksiä. Fyysikkona olin erityisen kiinnostunut siitä, miten hänen arveli silmän saaneen alkunsa.

Kun Darwin kehitteli teoriaansa, hän sai vaikutteita monilta häntä edeltäneiltä evolutionistisilta biologeilta, pääasiassa ranskalaiselta biologilta Lamarckilta. Lamarckin mukaan elävät olennot siirtävät elämän aikana hankkimansa piirteet sukupolvelta toiselle ja kehittyvät sillä tavoin. Esimerkiksi kirahvit kehittyivät antiloopin kaltaisista eläimistä venyttämällä kaulansa sukupolvi sukupolvelta yhä pitemmäksi, kun ne yrittivät ylettyä ravintoon yhä korkeammalla puiden oksilla. Darwin otti siten käyttöön Lamarckin ehdottaman "hankittujen ominaisuuksien siirtämistä" koskevan väitteen tekijänä, joka sai elävät olennot kehittymään.

Mutta sekä Darwin että Lamarck erehtyivät, koska heidän aikanaan elämää pystyttiin tutkimaan vain hyvin alkeellisen teknologian avulla ja hyvin riittämättömällä tasolla. Genetiikan ja biokemian kaltaisia tieteenaloja ei vielä ollut edes nimellisinä. Siten heidän teorioidensa täytyi nojautua kokonaan heidän mielikuvituksensa voimaan.

Kun Darwinin kirjan kaiut levisivät, itävaltalainen kasvitieteilijä Gregor Mendel keksi perinnöllisyyden lait vuonna 1865. Mendelin keksinnöstä ei kuultu paljon ennen vuosisadan loppua, mutta siitä tuli hyvin tärkeä 1900-luvun alussa. Tämä oli genetiikan tieteenalan synty. Jonkin verran myöhemmin saatiin selville kromosomien ja geenien rakenne. Kun 1950-luvulla selvitettiin geneettistä informaatiota sisältävän DNA-molekyylin rakenne, evoluutioteoria ajautui vakavaan kriisiin. Syynä tähän oli elämän uskomaton monimutkaisuus ja Darwinin ehdottamien kehitysmekanismien pätemättömyys.

Tämän kehityksen olisi pitänyt johtaa siihen, että Darwinin teoria olisi hylätty historian roskakoriin. Sitä ei kuitenkaan hylätty, koska tietyt piirit jatkoivat teorian korjaamista, uudistamista ja kohottamista tieteelliselle tasolle. Nämä yritykset saavat merkitystä vain, kun oivallamme, että teorian takana on lähinnä ideologisia pyrkimyksiä, ei niinkään tieteellisiä näkökohtia.

Uusdarwinilaisuuden epätoivoiset yritykset

Darwinin teoria joutui uuteen kriisiin 1900-luvun ensimmäisen neljänneksen aikana selville saatujen genetiikan periaatteiden vuoksi. Siitä huolimatta joukko tiedemiehiä, jotka olivat päättäneet pysyä uskollisina Darwinille, pyrki löytämään jonkinlaisia ratkaisuja. He kokoontuivat Amerikan geologian seuran kutsusta vuonna 1941. Muiden muassa geneetikot G. Ledyard Stebbins ja Theodosius Dobzhansky, eläintieteilijät Ernst Mayr ja Julian Huxley, paleontologit George Gaylord Simpson ja Glenn L. Jepsen, sekä matemaattiset geneetikot Ronald Fisher ja Sewall Right päätyivät pitkien keskustelujen jälkeen sopimukseen tavoista "paikata" darwinilaisuutta.

Tämä joukko keskittyi kysymykseen sellaisten suotuisien muunnelmien alkuperästä, joiden oletettiin saavan aikaan elävien olentojen kehittymisen. Tätä kysymystä Darwin itse ei pystynyt selittämään, vaan hän yritti sivuuttaa sen yksinkertaisesti nojautumalla Lamarckiin. Nyt ideana olivat "satunnaiset mutaatiot". Uusi teoria nimettiin "moderniksi synteettiseksi evoluutioteoriaksi", ja se muotoiltiin lisäämällä mutaation käsite Darwinin luonnonvalinnan teesiin. Pian tämä teoria tuli tunnetuksi uusdarwinilaisuutena, ja sen esittäjiä alettiin kutsua uusdarwinisteiksi.

Seuraavista vuosikymmenistä tuli uusdarwinilaisuuden toteennäyttämisen epätoivoisten yritysten aikakausi. Tiedettiin jo, että mutaatiot - eli elävien olentojen perintötekijöissä tapahtuvat "vahingot" ovat aina haitallisia. Uusdarwinistit yrittivät vakiinnuttaa "suosiollisen mutaation" käsitteen toteuttamalla tuhansia mutaatiokokeita. Kaikki heidän yrityksensä päätyivät täydelliseen epäonnistumiseen.


He yrittivät myös todistaa, että ensimmäiset elävät organismit ovat voineet saada alkunsa sattumasta teorian mukaisissa maapallon varhaisissa olosuhteissa, mutta nämä kokeet johtivat samanlaiseen epäonnistumiseen. Kaikki kokeet, joilla pyrittiin todistamaan elämän voivan syntyä sattumalta, epäonnistuivat. Todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että edes yksittäinen proteiini, elämän rakennuspalikka, ei ole voinut syntyä sattumalta. Ja solua - joka evolutionistien mukaan sai alkunsa sattumasta maapallon varhaisissa säätelemättömissä olosuhteissa - ei pystytty syntetisoimaan edes 1900-luvun korkeatasoisimmissa laboratorioissa.

Uusdarwinilaisen teorian kumoaa myös fossiiliaineisto. Mistään päin maapalloa ei ole koskaan löydetty "siirtymämuotoja", joiden oletettiin osoittavan elävien olentojen asteittainen kehitys alkeellisista edistyneiksi lajeiksi uusdarwinilaisen teorian mukaisesti. Samaan aikaan vertaileva anatomia paljasti, että lajeilla, joiden oli oletettu kehittyneen toisistaan, on itse asiassa hyvin erilaisia anatomisia piirteitä eivätkä ne ole mitenkään voineet olla toistensa esi-isiä tai jälkeläisiä.

Mutta uusdarwinilaisuus ei missään tapauksessa ollut koskaan tieteellinen teoria vaan ideologinen oppi, ellei suorastaan eräänlainen uskonto. Darwinilainen filosofian ja eläintieteen professori Michael Ruse tunnustaa tämän seuraavilla sanoilla:

"Eikä varmasti ole epäilystä siitä, että menneisyydessä ja myös nykyisyydessä evoluutioteoria on toiminut monille evolutionisteille jonakin sellaisena, missä voi sanoa olevan elementtejä jostain sekulaarisen uskonnon kaltaisesta… Ja minusta näyttää selvältä, että jollain hyvin perustavalla tasolla evoluutio tieteellisenä teoriana sitoutuu jonkinlaiseen naturalismiin…"

Tästä syystä evoluutioteorian kannattajat puolustavat sitä edelleen kaikista sen vastaisista todisteista huolimatta. He eivät kuitenkaan pääse yksimielisyyteen siitä, mikä ehdotetuista erilaisista evoluution toteutumisen malleista olisi "oikea". Yksi tärkeimmistä malleista on mielikuvituksellinen "korostuneeksi tasapainotilaksi" kutsuttu rakennelma.

Yritys ja erehdys: Keskeytyvä tasapainotila


Stephen Jay Gould
Useimmat evoluutioon uskovat tiedemiehet hyväksyvät uusdarwinilaisen teorian hitaasta, asteittaisesta evoluutiosta. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin ehdotettu toisenlaista mallia. "Keskeytyväksi tasapainotilaksi" nimetty malli hylkää darwinilaisen ajatuksen kasautuvasta, asteittaisesta evoluutiosta ja väittää evoluution tapahtuneen sen sijaan suurina, erillisinä harppauksina.

Tämän kannan ensimmäiset kovaääniset kannattajat ilmaantuivat 1970-luvulla. Kaksi amerikkalaista paleontologia Niles Eldredge ja Stephen Jay Gould olivat hyvin tietoisia siitä, että fossiiliaineisto oli täysin kumonnut uusdarwinistien väitteet. Fossiilit osoittivat, että eliöt eivät olleet peräisin asteittaisesta kehityksestä vaan että ne ilmaantuivat äkillisesti ja täysin muotoutuneina. Uusdarwinistit elivät - ja elävät yhä - siinä toivossa, että kadoksissa olevat siirtymävaiheen muodot vielä löydettäisiin. Ymmärtäessään tämän toivon olevan perusteeton Eldredge ja Gould eivät kuitenkaan kyenneet luopumaan evolutionistisesta dogmasta, joten he esittivät uuden mallin, keskeytyvän tasapainotilan. Se väittää, että evoluutio ei tapahtunut pienten muunnelmien tuloksena vaan lähinnä äkillisinä ja suurina muutoksina.

Tämä oli vain mielikuvituksen luoma malli. Esimerkiksi Eldredgelle ja Gouldille tietä näyttänyt eurooppalainen paleontologi O.H. Shindewolf väitti ensimmäisen linnun syntyneen matelijan munasta "kokonaismutaationa" eli geneettisessä rakenteessa tapahtuneen valtavan "onnettomuuden" tuloksena. Saman teorian mukaan jotkin maalla eläneet eläimet ovat voineet muuttua jättiläismäisiksi valaiksi koettuaan äkillisen ja kattavan muodonmuutoksen. Nämä väitteet ovat täysin ristiriidassa genetiikan, biofysiikan ja biokemian kanssa, ja ne ovat yhtä tieteellisiä kuin sadut prinsseiksi muuttuvista sammakoista. Kuitenkin jotkut evolutionistiset paleontologit, jotka olivat huolissaan uusdarwinilaisten väitteiden kriisistä, omaksuivat tämän teorian. Teoria ylittää eriskummallisuudessa jopa itse uusdarwinilaisuuden.

Tämän teorian ainoa tarkoitus oli tarjota selitys fossiiliaineiston aukoille, joita uusdarwinilainen malli ei pystynyt selittämään. Tuskin on kuitenkaan rationaalista yrittää selittää fossiiliaukkoa lintujen evoluutiossa väittämällä, että "lintu putkahti yhtäkkiä matelijan munasta". Evolutionistit itse ovat myöntäneet, että lajin evoluutio toiseksi lajiksi vaatii suuren ja suosiollisen muutoksen geneettisessä informaatiossa. Mikään mutaatio ei kuitenkaan paranna geneettistä informaatiota eikä lisää siihen mitään. Mutaatiot vain häiritsevät geneettistä informaatiota. Siten keskeytyvän tasapainotilan teorian olettamat kokonaismutaatiot aiheuttavat "kokonaisvaltaista" eli suurta geneettisen informaation vähenemistä ja huononemista.

Lisäksi keskeytyvän tasapainotilan teoria romahtaa jo ensi askeleella kyvyttömyydessään vastata elämän alkuperää koskevaan kysymykseen, joka kumoaa myös uusdarwinilaisen teorian heti alkutarkastelussa. Koska edes yksittäinen proteiini ei ole voinut saada alkuaan sattumasta, on järjetöntä väitellä siitä, ovatko triljoonia tällaisia proteiineja sisältävät eliöt käyneet läpi "keskeytyvän" vai "asteittaisen" evoluution.

Tästä huolimatta nykyisin "evoluutiosta" keskusteltaessa mieleen tuleva malli on uusdarwinilainen.

Ennen kuin ryhdymme tähän, voi olla hyödyllistä muistuttaa lukijaa siitä joka vaiheessa kohtaamastamme todellisuudesta, että evoluutiorakennelma on tarua ja suuri petos, täysin ristiriidassa todellisen maailman kanssa. Tätä rakennelmaa on käytetty maailman pettämiseen 140 vuoden ajan. Viimeisimpien tieteellisten löytöjen ansiosta sen puolustamisen jatkaminen on vihdoin tullut mahdottomaksi.

Darwinilaisuuden romahdus kirjoitti:

EVOLUUTION PETOS
Darwinilaisuuden ja sen ideologisen perustan luonnontieteellinen romahdus


TEORIAN LYHYT HISTORIA

Evolutionistisen ajattelun juuret ulottuvat aina antiikin ajan dogmaattisiin pyrkimyksiin kieltää luomisen totuus. Useimmat pakanafilosofit antiikin Kreikassa puolustivat evoluutioteoriaa. Katsaus filosofian historiaan osoittaa, että evoluution idea muodostaa monen pakanafilosofian selkärangan. Kuitenkin modernin tieteen syntyä ja kehitystä stimuloi usko Jumalaan, ei tämä pakanallinen filosofia. Useimmat nykyaikaisen tieteen pioneerit uskoivat Jumalan olemassaoloon, ja harjoittamalla tiedettä he pyrkivät löytämään Jumalan luoman maailmankaikkeuden ja tajuamaan hänen lakejaan ja hänen luomistyönsä yksityiskohtia. Tähtitieteilijät Leonardo da Vinci, Copernicus, Keppler ja Galileo, paleontologian isä Cuvier, kasvitieteen ja eläintieteen pioneeri Linnaeus sekä Isaac Newton, jota on kutsuttu kaikkien aikojen suurimmaksi tiedemieheksi, kaikki harjoittivat tiedettä uskoen paitsi Jumalaan myös siihen, että koko maailmankaikkeus on saanut alkunsa hänen luomistyöstään. Aikamme suurimpana nerona pidetty Albert Einstein oli myös hurskas, Jumalaan uskova tiedemies, ja hän lausui: "En voi kuvitella aitoa tiedemiestä ilman syvällistä uskoa. Tilanteen voi ilmaista metaforalla: tiede ilman uskontoa on rampa."

Yksi nykyaikaisen fysiikan perustajista, saksalainen Max Planck sanoi: "Kuka tahansa, joka on vakavasti paneutunut minkäänlaiseen tieteelliseen tutkimukseen, oivaltaa, että tieteen temppelin oven yläpuolelle on kirjoitettu: Sinulla on oltava usko. Tiedemies ei tule toimeen ilman tätä ominaisuutta."

Evoluutioteoria on materialistisen filosofian tulos, ja se nousi esiin antiikin materialististen filosofioiden henkiinherättämisen seurauksena ja levisi 1800-luvulla laajalle. Kuten edellä on osoitettu, materialismi pyrkii selittämään luonnon puhtaasti aineellisilla tekijöillä. Koska se lähtökohtaisesti kieltää luomisen, se väittää kaiken niin elollisen kuin elottoman ilmaantuneen ilman luomistekoa ja lähinnä tuloksena sattumasta, joka on omaksunut järjestyneen tilan. Ihmismieli on kuitenkin rakentunut niin, että se käsittää järjestävän tahdon olemassaolon aina, kun se havaitsee järjestyksen. Tälle perustavalle ihmismielen taipumukselle vastakkainen materialistinen filosofia loi evoluutioteorian 1800-luvun puolivälissä.

Darwinin mielikuvitus

Evoluutioteorian sen nykyisin puolustetussa muodossa pani alulle englantilainen harrastelijaluonnontieteilijä Charles Robert Darwin.

Darwinilla ei ollut muodollista koulutusta biologiassa. Hän oli vain harrastelijana kiinnostunut luonnosta ja eliöistä. Tämä kiinnostus sai hänet osallistumaan vapaaehtoisena tutkimusretkikuntaan H.M.S. Beagle -laivalla, joka lähti Englannista vuonna 1832 ja kiersi maailman erilaisia alueita viiden vuoden ajan. Nuori Darwin vaikuttui suuresti erilaisista eliölajeista, etenkin eräistä peipoista, joita hän näki Galapagos-saarilla. Hän ajatteli, että muuntelu niiden nokissa johtui niiden sopeutumisesta elinympäristöihin. Tämä ajatus mielessään hän oletti elämän ja lajien alkuperäksi ympäristöön sopeutumisen käsitteen. Darwinin mukaan erilaiset eliölajit eivät olleet Jumalan erikseen luomia, vaan ne olivat peräisin yhteisestä esi-isästä ja olivat erilaistuneet toisistaan luonnon olosuhteiden vaikutuksesta.


Charles Darwin
Darwinin hypoteesi ei perustunut mihinkään tieteelliseen löytöön tai kokeeseen. Ajan mittaan hän kuitenkin muutti sen suureelliseksi teoriaksi monien materialististen biologien tuella ja kannustuksella. Hänen ideansa oli, että elinympäristöönsä parhaiten sopeutuvat yksilöt siirsivät ominaisuutensa seuraaville sukupolville. Nämä edulliset ominaisuudet kasautuivat ajan mittaan ja muunsivat yksilöt täysin erilaiseksi lajiksi kuin niiden esi-isät. (Näiden "edullisten ominaisuuksien" alkuperä oli siihen aikaan tuntematon.) Darwinin mukaan ihminen oli tämän mekanismin kehittynein lopputulos.

Darwin kutsui mekanismia "evoluutioksi luonnonvalinnan kautta". Hän ajatteli löytäneensä "lajien alkuperän". Yhden lajin alkuperä oli toinen laji. Hän julkisti nämä käsityksensä kirjassa The Origin of Species, By Means of Natural Selection (Lajien synty - luonnonvalinnan kautta) 1859.

Darwin oli hyvin tietoinen siitä, että hänen teoriassaan oli paljon ongelmia. Hän tunnusti ne kirjansa luvussa "Difficulties of the Theory" ("Teorian vaikeuksia"). Nämä vaikeudet koostuivat pääasiassa fossiiliaineistosta, eliöiden monimutkaisista elimistä, joita ei voinut selittää sattumalla (esimerkiksi silmä) ja eliöiden vaistoista. Darwin toivoi, että jotkin uudet löydöt auttaisivat ylittämään nämä vaikeudet. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä esittämästä hyvin riittämättömiä selityksiä joillekin tällaisille seikoille. Amerikkalainen fyysikko Lipson kommentoi seuraavasti Darwinin "vaikeuksia":

Lukiessani Lajien syntyä huomasin, että Darwin oli selvästi vähemmän varma itsestään, kuin hänen on usein esitetty olleen; esimerkiksi luku "Teorian vaikeuksia" osoittaa huomattavia omia epäilyksiä. Fyysikkona olin erityisen kiinnostunut siitä, miten hänen arveli silmän saaneen alkunsa.

Kun Darwin kehitteli teoriaansa, hän sai vaikutteita monilta häntä edeltäneiltä evolutionistisilta biologeilta, pääasiassa ranskalaiselta biologilta Lamarckilta. Lamarckin mukaan elävät olennot siirtävät elämän aikana hankkimansa piirteet sukupolvelta toiselle ja kehittyvät sillä tavoin. Esimerkiksi kirahvit kehittyivät antiloopin kaltaisista eläimistä venyttämällä kaulansa sukupolvi sukupolvelta yhä pitemmäksi, kun ne yrittivät ylettyä ravintoon yhä korkeammalla puiden oksilla. Darwin otti siten käyttöön Lamarckin ehdottaman "hankittujen ominaisuuksien siirtämistä" koskevan väitteen tekijänä, joka sai elävät olennot kehittymään.

Mutta sekä Darwin että Lamarck erehtyivät, koska heidän aikanaan elämää pystyttiin tutkimaan vain hyvin alkeellisen teknologian avulla ja hyvin riittämättömällä tasolla. Genetiikan ja biokemian kaltaisia tieteenaloja ei vielä ollut edes nimellisinä. Siten heidän teorioidensa täytyi nojautua kokonaan heidän mielikuvituksensa voimaan.

Kun Darwinin kirjan kaiut levisivät, itävaltalainen kasvitieteilijä Gregor Mendel keksi perinnöllisyyden lait vuonna 1865. Mendelin keksinnöstä ei kuultu paljon ennen vuosisadan loppua, mutta siitä tuli hyvin tärkeä 1900-luvun alussa. Tämä oli genetiikan tieteenalan synty. Jonkin verran myöhemmin saatiin selville kromosomien ja geenien rakenne. Kun 1950-luvulla selvitettiin geneettistä informaatiota sisältävän DNA-molekyylin rakenne, evoluutioteoria ajautui vakavaan kriisiin. Syynä tähän oli elämän uskomaton monimutkaisuus ja Darwinin ehdottamien kehitysmekanismien pätemättömyys.

Tämän kehityksen olisi pitänyt johtaa siihen, että Darwinin teoria olisi hylätty historian roskakoriin. Sitä ei kuitenkaan hylätty, koska tietyt piirit jatkoivat teorian korjaamista, uudistamista ja kohottamista tieteelliselle tasolle. Nämä yritykset saavat merkitystä vain, kun oivallamme, että teorian takana on lähinnä ideologisia pyrkimyksiä, ei niinkään tieteellisiä näkökohtia.

Uusdarwinilaisuuden epätoivoiset yritykset

Darwinin teoria joutui uuteen kriisiin 1900-luvun ensimmäisen neljänneksen aikana selville saatujen genetiikan periaatteiden vuoksi. Siitä huolimatta joukko tiedemiehiä, jotka olivat päättäneet pysyä uskollisina Darwinille, pyrki löytämään jonkinlaisia ratkaisuja. He kokoontuivat Amerikan geologian seuran kutsusta vuonna 1941. Muiden muassa geneetikot G. Ledyard Stebbins ja Theodosius Dobzhansky, eläintieteilijät Ernst Mayr ja Julian Huxley, paleontologit George Gaylord Simpson ja Glenn L. Jepsen, sekä matemaattiset geneetikot Ronald Fisher ja Sewall Right päätyivät pitkien keskustelujen jälkeen sopimukseen tavoista "paikata" darwinilaisuutta.

Tämä joukko keskittyi kysymykseen sellaisten suotuisien muunnelmien alkuperästä, joiden oletettiin saavan aikaan elävien olentojen kehittymisen. Tätä kysymystä Darwin itse ei pystynyt selittämään, vaan hän yritti sivuuttaa sen yksinkertaisesti nojautumalla Lamarckiin. Nyt ideana olivat "satunnaiset mutaatiot". Uusi teoria nimettiin "moderniksi synteettiseksi evoluutioteoriaksi", ja se muotoiltiin lisäämällä mutaation käsite Darwinin luonnonvalinnan teesiin. Pian tämä teoria tuli tunnetuksi uusdarwinilaisuutena, ja sen esittäjiä alettiin kutsua uusdarwinisteiksi.

Seuraavista vuosikymmenistä tuli uusdarwinilaisuuden toteennäyttämisen epätoivoisten yritysten aikakausi. Tiedettiin jo, että mutaatiot - eli elävien olentojen perintötekijöissä tapahtuvat "vahingot" ovat aina haitallisia. Uusdarwinistit yrittivät vakiinnuttaa "suosiollisen mutaation" käsitteen toteuttamalla tuhansia mutaatiokokeita. Kaikki heidän yrityksensä päätyivät täydelliseen epäonnistumiseen.


He yrittivät myös todistaa, että ensimmäiset elävät organismit ovat voineet saada alkunsa sattumasta teorian mukaisissa maapallon varhaisissa olosuhteissa, mutta nämä kokeet johtivat samanlaiseen epäonnistumiseen. Kaikki kokeet, joilla pyrittiin todistamaan elämän voivan syntyä sattumalta, epäonnistuivat. Todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että edes yksittäinen proteiini, elämän rakennuspalikka, ei ole voinut syntyä sattumalta. Ja solua - joka evolutionistien mukaan sai alkunsa sattumasta maapallon varhaisissa säätelemättömissä olosuhteissa - ei pystytty syntetisoimaan edes 1900-luvun korkeatasoisimmissa laboratorioissa.

Uusdarwinilaisen teorian kumoaa myös fossiiliaineisto. Mistään päin maapalloa ei ole koskaan löydetty "siirtymämuotoja", joiden oletettiin osoittavan elävien olentojen asteittainen kehitys alkeellisista edistyneiksi lajeiksi uusdarwinilaisen teorian mukaisesti. Samaan aikaan vertaileva anatomia paljasti, että lajeilla, joiden oli oletettu kehittyneen toisistaan, on itse asiassa hyvin erilaisia anatomisia piirteitä eivätkä ne ole mitenkään voineet olla toistensa esi-isiä tai jälkeläisiä.

Mutta uusdarwinilaisuus ei missään tapauksessa ollut koskaan tieteellinen teoria vaan ideologinen oppi, ellei suorastaan eräänlainen uskonto. Darwinilainen filosofian ja eläintieteen professori Michael Ruse tunnustaa tämän seuraavilla sanoilla:

"Eikä varmasti ole epäilystä siitä, että menneisyydessä ja myös nykyisyydessä evoluutioteoria on toiminut monille evolutionisteille jonakin sellaisena, missä voi sanoa olevan elementtejä jostain sekulaarisen uskonnon kaltaisesta… Ja minusta näyttää selvältä, että jollain hyvin perustavalla tasolla evoluutio tieteellisenä teoriana sitoutuu jonkinlaiseen naturalismiin…"

Tästä syystä evoluutioteorian kannattajat puolustavat sitä edelleen kaikista sen vastaisista todisteista huolimatta. He eivät kuitenkaan pääse yksimielisyyteen siitä, mikä ehdotetuista erilaisista evoluution toteutumisen malleista olisi "oikea". Yksi tärkeimmistä malleista on mielikuvituksellinen "korostuneeksi tasapainotilaksi" kutsuttu rakennelma.

Yritys ja erehdys: Keskeytyvä tasapainotila


Stephen Jay Gould
Useimmat evoluutioon uskovat tiedemiehet hyväksyvät uusdarwinilaisen teorian hitaasta, asteittaisesta evoluutiosta. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin ehdotettu toisenlaista mallia. "Keskeytyväksi tasapainotilaksi" nimetty malli hylkää darwinilaisen ajatuksen kasautuvasta, asteittaisesta evoluutiosta ja väittää evoluution tapahtuneen sen sijaan suurina, erillisinä harppauksina.

Tämän kannan ensimmäiset kovaääniset kannattajat ilmaantuivat 1970-luvulla. Kaksi amerikkalaista paleontologia Niles Eldredge ja Stephen Jay Gould olivat hyvin tietoisia siitä, että fossiiliaineisto oli täysin kumonnut uusdarwinistien väitteet. Fossiilit osoittivat, että eliöt eivät olleet peräisin asteittaisesta kehityksestä vaan että ne ilmaantuivat äkillisesti ja täysin muotoutuneina. Uusdarwinistit elivät - ja elävät yhä - siinä toivossa, että kadoksissa olevat siirtymävaiheen muodot vielä löydettäisiin. Ymmärtäessään tämän toivon olevan perusteeton Eldredge ja Gould eivät kuitenkaan kyenneet luopumaan evolutionistisesta dogmasta, joten he esittivät uuden mallin, keskeytyvän tasapainotilan. Se väittää, että evoluutio ei tapahtunut pienten muunnelmien tuloksena vaan lähinnä äkillisinä ja suurina muutoksina.

Tämä oli vain mielikuvituksen luoma malli. Esimerkiksi Eldredgelle ja Gouldille tietä näyttänyt eurooppalainen paleontologi O.H. Shindewolf väitti ensimmäisen linnun syntyneen matelijan munasta "kokonaismutaationa" eli geneettisessä rakenteessa tapahtuneen valtavan "onnettomuuden" tuloksena. Saman teorian mukaan jotkin maalla eläneet eläimet ovat voineet muuttua jättiläismäisiksi valaiksi koettuaan äkillisen ja kattavan muodonmuutoksen. Nämä väitteet ovat täysin ristiriidassa genetiikan, biofysiikan ja biokemian kanssa, ja ne ovat yhtä tieteellisiä kuin sadut prinsseiksi muuttuvista sammakoista. Kuitenkin jotkut evolutionistiset paleontologit, jotka olivat huolissaan uusdarwinilaisten väitteiden kriisistä, omaksuivat tämän teorian. Teoria ylittää eriskummallisuudessa jopa itse uusdarwinilaisuuden.

Tämän teorian ainoa tarkoitus oli tarjota selitys fossiiliaineiston aukoille, joita uusdarwinilainen malli ei pystynyt selittämään. Tuskin on kuitenkaan rationaalista yrittää selittää fossiiliaukkoa lintujen evoluutiossa väittämällä, että "lintu putkahti yhtäkkiä matelijan munasta". Evolutionistit itse ovat myöntäneet, että lajin evoluutio toiseksi lajiksi vaatii suuren ja suosiollisen muutoksen geneettisessä informaatiossa. Mikään mutaatio ei kuitenkaan paranna geneettistä informaatiota eikä lisää siihen mitään. Mutaatiot vain häiritsevät geneettistä informaatiota. Siten keskeytyvän tasapainotilan teorian olettamat kokonaismutaatiot aiheuttavat "kokonaisvaltaista" eli suurta geneettisen informaation vähenemistä ja huononemista.

Lisäksi keskeytyvän tasapainotilan teoria romahtaa jo ensi askeleella kyvyttömyydessään vastata elämän alkuperää koskevaan kysymykseen, joka kumoaa myös uusdarwinilaisen teorian heti alkutarkastelussa. Koska edes yksittäinen proteiini ei ole voinut saada alkuaan sattumasta, on järjetöntä väitellä siitä, ovatko triljoonia tällaisia proteiineja sisältävät eliöt käyneet läpi "keskeytyvän" vai "asteittaisen" evoluution.

Tästä huolimatta nykyisin "evoluutiosta" keskusteltaessa mieleen tuleva malli on uusdarwinilainen.

Ennen kuin ryhdymme tähän, voi olla hyödyllistä muistuttaa lukijaa siitä joka vaiheessa kohtaamastamme todellisuudesta, että evoluutiorakennelma on tarua ja suuri petos, täysin ristiriidassa todellisen maailman kanssa. Tätä rakennelmaa on käytetty maailman pettämiseen 140 vuoden ajan. Viimeisimpien tieteellisten löytöjen ansiosta sen puolustamisen jatkaminen on vihdoin tullut mahdottomaksi.

kuinka pitkä litania soopaa vielä perää, mutta totuus on ettei mikään tieteen aloista todista evoluutioteoriaa vääräksi.

Paitsi kreationismi, joka ei edes käy tieteestä ja jonka kaikki muuta tieteenalat todistavat roskapuheeksi.
Ne kaikki tieteen alat joiden avulla ihminen parantaa sairauksia, rakentaa elektroniikkaa, taloja, matkustaa kuuhun, selvittää geenit, tutkii historian, tutkii avaruuden, fysiikan, kemian lainalaisuudet niitä vieläpä käytännössä hyväksi käyttäen ja kaikki mitä maailmassa on tutkittavaa...ettäkö kreationismi pistäisi paremmaksi???

Oikein hauska vitsi.

Ohohhoh, sinäkin muka kaalo ja noin höpsikö, muuta hyvä ihminen kantasi, ennen kuin se on myöhäistä. Ei Jumala anna itseään pilkata loputtomiin. Herää, ennen kuin heräät väärässä paikassa.

lue minun juttuni. kirjoitti:

Ohohhoh, sinäkin muka kaalo ja noin höpsikö, muuta hyvä ihminen kantasi, ennen kuin se on myöhäistä. Ei Jumala anna itseään pilkata loputtomiin. Herää, ennen kuin heräät väärässä paikassa.

Minun kantani evoluutiosta vai? On muuten vallalla olevaa totuutta. Eihän se mihinkään muutu ennen kuin se todistetaan vääräksi. Sinä varmaankin uskot siihen luomistarinaan kirjaimellisesi. No, se kertookin minulle jo ihan tarpeeksi.

Ja minun mustalaisuuteni ei tähän liity millään tavalla.

::::::: kirjoitti:

Minun kantani evoluutiosta vai? On muuten vallalla olevaa totuutta. Eihän se mihinkään muutu ennen kuin se todistetaan vääräksi. Sinä varmaankin uskot siihen luomistarinaan kirjaimellisesi. No, se kertookin minulle jo ihan tarpeeksi.

Ja minun mustalaisuuteni ei tähän liity millään tavalla.

Kyllä mustalaisuus liittyy siihen, älä löpötä.
Minähän totistin sinun juttusu kolmessa eri kirjoituksessa. Et näköjään osaa englantia, etkä myöskään suomea, kun pyytät yhä minut todistamaan- todistamaan. Pitääkö se kirjoittaa mustalaiskiellä ? tai saksaksi? tai espanjaksi ?tai ruotsiksi?
Tämä on vähän hullu kysymys, mutta osaatko ylipätään lukia ollenkaan ? Koska jankutat koko ajan todistuksia, vaikka olen kolme eri todistusta laittanut tuosta harratelija luonnontieteilijästä. Lyhyesti. HÄN OLI HUUHAA MIES.

::::::: kirjoitti:

Minun kantani evoluutiosta vai? On muuten vallalla olevaa totuutta. Eihän se mihinkään muutu ennen kuin se todistetaan vääräksi. Sinä varmaankin uskot siihen luomistarinaan kirjaimellisesi. No, se kertookin minulle jo ihan tarpeeksi.

Ja minun mustalaisuuteni ei tähän liity millään tavalla.

http://www.99942-apophis.com/se/

HUUHAA MIES. kirjoitti:

Kyllä mustalaisuus liittyy siihen, älä löpötä.
Minähän totistin sinun juttusu kolmessa eri kirjoituksessa. Et näköjään osaa englantia, etkä myöskään suomea, kun pyytät yhä minut todistamaan- todistamaan. Pitääkö se kirjoittaa mustalaiskiellä ? tai saksaksi? tai espanjaksi ?tai ruotsiksi?
Tämä on vähän hullu kysymys, mutta osaatko ylipätään lukia ollenkaan ? Koska jankutat koko ajan todistuksia, vaikka olen kolme eri todistusta laittanut tuosta harratelija luonnontieteilijästä. Lyhyesti. HÄN OLI HUUHAA MIES.

Todistaminen tässä asiassa tarkoittaa maailmanlaajuisesti hyväksyttyä todistetta/todisteita, jotka on hyväksytty myös arvostetuimmissa tiedeseminaareissa ja tutkijoiden julkaisuissa. Evoluution puolesta puhuvat teoriat, todisteet ja tutkimukset ovat juuri näitä. Sellaista ei ole kenelläkään antaa luomiskertomuksesta. Muutenhan se olisi jo syrjäyttänyt evoluution. Piste.

::::::: kirjoitti:

http://www.99942-apophis.com/se/

Mites tämä linkki liittyi meneillään olevaan keskusteluun? Jos sieltä joku kivenmurikka osuu pallolle, niin se on voi voi ja bye bye =)

HUUHAA MIES. kirjoitti:

Kyllä mustalaisuus liittyy siihen, älä löpötä.
Minähän totistin sinun juttusu kolmessa eri kirjoituksessa. Et näköjään osaa englantia, etkä myöskään suomea, kun pyytät yhä minut todistamaan- todistamaan. Pitääkö se kirjoittaa mustalaiskiellä ? tai saksaksi? tai espanjaksi ?tai ruotsiksi?
Tämä on vähän hullu kysymys, mutta osaatko ylipätään lukia ollenkaan ? Koska jankutat koko ajan todistuksia, vaikka olen kolme eri todistusta laittanut tuosta harratelija luonnontieteilijästä. Lyhyesti. HÄN OLI HUUHAA MIES.

Voisitko nyt kertoa miten mustalaisuuteni liittyy tähän asiaan, tai oikeastaan mihinkään asiaan? Minä olen ihminen. En lokeroi itseäni mihinkään.

::::::: kirjoitti:

Voisitko nyt kertoa miten mustalaisuuteni liittyy tähän asiaan, tai oikeastaan mihinkään asiaan? Minä olen ihminen. En lokeroi itseäni mihinkään.

sitä vai, että en ole ikäkunta päivänä kuullut,ETTÄ MUISTALAINEN OLISI ATEISTI. EIKÄ OLE MONI MUUKAAN KUULLUT.et varmaankaan ole täysiverinen.

et ole täysiverinen kirjoitti:

sitä vai, että en ole ikäkunta päivänä kuullut,ETTÄ MUISTALAINEN OLISI ATEISTI. EIKÄ OLE MONI MUUKAAN KUULLUT.et varmaankaan ole täysiverinen.

Eivät kaikki mustalaiset ole uskossa. Ei varmaankaan olla koskaan kyselty kaikkien kaaleitten kantaa asiaan. Minä olen mustalainen. Sen olen varessäni saanut, eikä sitä kukaan minulta pois ota.

MIKSI VALEHTELET? MIKSI? MIKSI?

Evoluutioteorian sen nykyisin puolustetussa muodossa pani alulle englantilainen harrastelijaluonnontieteilijä Charles Robert Darwin.

Darwinilla ei ollut muodollista koulutusta biologiassa. Hän oli vain harrastelijana kiinnostunut luonnosta ja eliöistä.

EI MITÄÄN KOULUTUSTA EI MITÄÄN KOULUTUSTA

EI MITÄÄN KOULUTUSTA EI MITÄÄN KOULUTUSTA

harrastelijaluonnontieteilijä kirjoitti:

MIKSI VALEHTELET? MIKSI? MIKSI?

Evoluutioteorian sen nykyisin puolustetussa muodossa pani alulle englantilainen harrastelijaluonnontieteilijä Charles Robert Darwin.

Darwinilla ei ollut muodollista koulutusta biologiassa. Hän oli vain harrastelijana kiinnostunut luonnosta ja eliöistä.

EI MITÄÄN KOULUTUSTA EI MITÄÄN KOULUTUSTA

EI MITÄÄN KOULUTUSTA EI MITÄÄN KOULUTUSTA

nimiseksi mainituksi tullut,en tiijä onko se sun oikija nimi,mutta se sama joka tällä palstalla roikkuu joka ikinen päivä.Ja sen lisäksi kun sä haukut valtaväestön,niin haukut myös omat heimolaiset.Oot paljon sairas "pappurainen".Oot sittenkin hylkiö.