Äidilläni on todettu vaskulaarinen dementia. On vielä oikeustoimikelpoinen ja asuu tukipalveluin yksin osakkeessaan. Kunto on heikentynyt kuitenkin kovasti. Mitä keinoja on saada sairastunut vammaispalveluja käyttävä vanhus lähemmäksi omaistaan? Mitä vastaaottavat kunnat vaativat? Voiko asia olla niin helppoa, että muuttaa toiselle paikkakunnalle ja ilmoittaa, että tarvitsee vammaispalvelua???
Haluaisin hänet lähelle minua asumaan tukipalvelun turvin ja myöhemmin palvelutaloon. Viimeinen vaihe tulee olemaan dementiayksikkö jossain vaiheessa.
Haluaisin hänet lähelle minua asumaan tukipalvelun turvin ja myöhemmin palvelutaloon. Viimeinen vaihe tulee olemaan dementiayksikkö jossain vaiheessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomessa on vapaus valita asuinpaikkansa, ja joku aika sitten kunnatkin velvoitettiin ottamaan myös vanhuksia uusiksi kuntalaisiksiin. Perusteena muutoille ovat olleet juuri samanlaiset tapaukset, eli omaiset toisella paikkakunnalla.
VARMISTA kuitenkin nämä asiat esim. oman paikkakuntasi kotisairaanhoidosta, sieltä saat varmaan lisäohjeita.
Suomssa saa vapaasti valita asuinpaikkansa, se on totta ja koskee myös vanhuksia. Laitoshoidossa olevia tämä ei koske, vielä. Lakiesitys on vielä valmistelussa ja on tarkoitus antaa eduskunnalle kesään mennessä. Käytännössä, jos "uudessa" kotikunnassa laitoshoito maksaa vähemmän kuin vanhassa, "vanha" kotikunta todennäköisesti maksaa laitoshoidon kulut. Lainausmerkit siksi, että laitoshoidossa olevan kotikunta ei muutu nykyisen kotikuntalain mukaan eivätkä kunnat ole velvollisia kustantamaan laitoshoitoa vieraassa kunnassa.
Äitisi asuu vielä kotona eli ei ole vielä laitoshoidossa. Vaikuttaisi siltä, että hän voisi vielä muuttaa kotikuntaansa nykyisenkin lain mukaan. Sinun on kuitenkin syytä neuvotella nykyisen ja tulevan kunnan kanssa. Palveluiden saannissa ja hinnassa on alueellisia eroja.
Dementikolle ympäristönvaihdos ja päivärutiinien muutos on rasitus. Mahdollisimman vähillä liikuilla kannattaa yrittää selvitä ettei mene ihan sekaisin.
Jos hän vielä itse ymmärtää asian ja haluaa muuttaa, auta, vältä kiirettä ja valmistele huolella. Ja tutustu ennakolta kotipaikkakuntasi palvelutarjontaan, ettei tule mentyä ojasta allikkoon. Kunten välillä on isoja eroja.
Minä siirsin juuri tällä viikolla isäni 250 km päästä palvelutalosta samalle paikkakunnalle jossa asun itse. Palvelutalo ei pystynyt hoitamaan isääni tarpeeksi hyvin, hän oli mm. ollut ulkona viimeksi vuosi sitten. Lääkityskin oli pielessä, sillä hänelle annettiin yötä vasten sekä piristävä- ja nukahtamistabletti.
Isälläni ei ollut enää omaisia tai ystäviä samalla paikkakunnalla, joten tämä oli paras ratkaisu.
Hankimme hänelle tavallisen asunnon ja siihen kotipalvelun. Ovien lukot on suojattu, tarvittavat apuvälineet hankittu. Kotipalvelu käy 4 kertaa päivässä ja yöllä tarkistuskäynnillä. Itse käyn 1-2 kertaa päivässä. Aikaisemmassa paikassa isäni näki ihmisiä 3 kertaa päivässä. Tottakai tämä hiukan sekoittaa hänen päätään, mutta hyvällä tavalla. Hän on enemmän pystyssä kuin sängyssä peiton alla piilossa kuten ennen ja näin myös illalla ja yöllä nukkuu sikeämmin. Kaikki on meillä vasta opettelua, mutta nyt pääsen hänen elämäänsä mukaan ja voin valvoa, että hänestä pidetään oikeasti huolta.
Raskasta tämä varmasti tulee olemaan, mutta sen arvoista. Minä sekä kotipalvelu olemme jo huomanneett miten äijä on alkanut muuttumaan ja välillä jopa tietää missä on sekä mitä vuoden aikaa eletään. (Toisin oli edellisessä paikassa).