Dementikko lähemmäksi omaista?

Suomessa on vapaus valita asuinpaikkansa, ja joku aika sitten kunnatkin velvoitettiin ottamaan myös vanhuksia uusiksi kuntalaisiksiin. Perusteena muutoille ovat olleet juuri samanlaiset tapaukset, eli omaiset toisella paikkakunnalla.

VARMISTA kuitenkin nämä asiat esim. oman paikkakuntasi kotisairaanhoidosta, sieltä saat varmaan lisäohjeita.

Dementikolle ympäristönvaihdos ja päivärutiinien muutos on rasitus. Mahdollisimman vähillä liikuilla kannattaa yrittää selvitä ettei mene ihan sekaisin.
Jos hän vielä itse ymmärtää asian ja haluaa muuttaa, auta, vältä kiirettä ja valmistele huolella. Ja tutustu ennakolta kotipaikkakuntasi palvelutarjontaan, ettei tule mentyä ojasta allikkoon. Kunten välillä on isoja eroja.

Minä siirsin juuri tällä viikolla isäni 250 km päästä palvelutalosta samalle paikkakunnalle jossa asun itse. Palvelutalo ei pystynyt hoitamaan isääni tarpeeksi hyvin, hän oli mm. ollut ulkona viimeksi vuosi sitten. Lääkityskin oli pielessä, sillä hänelle annettiin yötä vasten sekä piristävä- ja nukahtamistabletti.
Isälläni ei ollut enää omaisia tai ystäviä samalla paikkakunnalla, joten tämä oli paras ratkaisu.
Hankimme hänelle tavallisen asunnon ja siihen kotipalvelun. Ovien lukot on suojattu, tarvittavat apuvälineet hankittu. Kotipalvelu käy 4 kertaa päivässä ja yöllä tarkistuskäynnillä. Itse käyn 1-2 kertaa päivässä. Aikaisemmassa paikassa isäni näki ihmisiä 3 kertaa päivässä. Tottakai tämä hiukan sekoittaa hänen päätään, mutta hyvällä tavalla. Hän on enemmän pystyssä kuin sängyssä peiton alla piilossa kuten ennen ja näin myös illalla ja yöllä nukkuu sikeämmin. Kaikki on meillä vasta opettelua, mutta nyt pääsen hänen elämäänsä mukaan ja voin valvoa, että hänestä pidetään oikeasti huolta.
Raskasta tämä varmasti tulee olemaan, mutta sen arvoista. Minä sekä kotipalvelu olemme jo huomanneett miten äijä on alkanut muuttumaan ja välillä jopa tietää missä on sekä mitä vuoden aikaa eletään. (Toisin oli edellisessä paikassa).