Näin lapsena, ala-asteikäisenä, nuo kuuluisat tappajahai-elokuvat. Siitä asti (olen 25v.) olen kärsinyt uidessa iskevästä paniikista. Mökillä en voi uida laiturin päätä pidemmälle, vaan uin aina laiturin päästä rantaan päin. Minulle sanotaan ettei Suomessa järvessä voi asua haikaloja tai muita hirviöitä mutta pelkoni ei hellitä. Kenelläkään muulla traumoja tappajahaista?
tappajahai-leffat
apuaapuaapua
2293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta en nyt tiedä kannattaako tätä ihan traumaksi sanoa.
Molemmat meistä tajuaa, että mitään monsteria siellä vedessä ei ole (ja että niissäkin vesistöissä, missä hait elää ne ei juuri koskaan häiritse ihmisiä), ja molemmat meistä myös käy uimassa eikä kohtuuttomasti rajoita itseään.
Kun sinäkin uit siellä mökillä, niin olet jo voittanut fobiasi! Minusta siitä saa olla ylpeä, ja mikä pakko kenenkään on uida pitkiä matkoja jos ei huvita. Minusta uiminen on hauskaa pienestä kammostani huolimatta. Uin silloin kun on muutenkin hyvä olla ja on turvallista, ja niin se pelko hiipuu kerta kerralta enemmän.
PS. Sen elokuvan jatko-osat on myös niin poskettomia, että nekin voi auttaa. "Hai" on jo täysin keinotekoisen näköinenkin ja homma menee farssin puolelle...
auttaa, että opiskelisit omaksi iloksesi suomen vesistöjen ekosysteemeitä, niin se vedenalainen maailma tulisi tutummaksi. Perustiedot sinulla varmasti onkin ok, mutta kun johonkin tutustuu paremmin niin siitä alkaa yleensä pitämään enemmän kuin ennen, ja kokemaan enemmän omaksi. Kalastustakin voisit kokeilla, ja ehkä partioharrastusta.