moikka!
Olen tällähetkellä päätoiminen graduntekijä, muutama kurssi tässä on kevään mittaan vielä jäljellä, mutta opiskelun loppuminen häämöttää jo. Kun olen lukenut tätä keskustelupalstaan, tuntuu että kohtaan kahdenlaisia kirjoituksia graduun liittyen. Niitä, jotka ovat hyvin hyvin epätoivoisia, ja jotka ovat graduaan tehneet jo pitkään sekä niitä, jotka ilosta pursuen ilmoittavat, että oma tuotos on nyt valmis, "eikä se loppujenlopuksi niin hankalaa ollutkaan, varsinaisen tutkimusraportin tein muutamassa kuukaudessa".
Itse en varsinaisesti kuulu kumpaakaan ryhmään, toki olen ajoittain epäuskoinen tämän projektin suhteen, mutta varsin usein koen myös onnistumisen elämyksiä ja semmosia oivalluksen kirkkaita hetkiä, jollon tuntuu, että tämä homma nytkähtää eteenpäin. Itse teen kyselytutkimusta, ja suurimmat epätoivon hetkeni olen kokenut lomaketta suunnitellessani ja saadessani palautetta siitä omasta mielestä "lähes valmiista" lomakkeesta, että olet nyt hyvään alkuun päässyt.
Joten, kanssakeskustelijat, jotka omaa urakkaanne teette, kertokaa ihmeessä kokemuksianne matkan varrelta, sekä niitä hyviä että sitten niitä huonompia hetkiä!
Olen tällähetkellä päätoiminen graduntekijä, muutama kurssi tässä on kevään mittaan vielä jäljellä, mutta opiskelun loppuminen häämöttää jo. Kun olen lukenut tätä keskustelupalstaan, tuntuu että kohtaan kahdenlaisia kirjoituksia graduun liittyen. Niitä, jotka ovat hyvin hyvin epätoivoisia, ja jotka ovat graduaan tehneet jo pitkään sekä niitä, jotka ilosta pursuen ilmoittavat, että oma tuotos on nyt valmis, "eikä se loppujenlopuksi niin hankalaa ollutkaan, varsinaisen tutkimusraportin tein muutamassa kuukaudessa".
Itse en varsinaisesti kuulu kumpaakaan ryhmään, toki olen ajoittain epäuskoinen tämän projektin suhteen, mutta varsin usein koen myös onnistumisen elämyksiä ja semmosia oivalluksen kirkkaita hetkiä, jollon tuntuu, että tämä homma nytkähtää eteenpäin. Itse teen kyselytutkimusta, ja suurimmat epätoivon hetkeni olen kokenut lomaketta suunnitellessani ja saadessani palautetta siitä omasta mielestä "lähes valmiista" lomakkeesta, että olet nyt hyvään alkuun päässyt.
Joten, kanssakeskustelijat, jotka omaa urakkaanne teette, kertokaa ihmeessä kokemuksianne matkan varrelta, sekä niitä hyviä että sitten niitä huonompia hetkiä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kivempaa keskustelua löytyy soneraplazan elleistä kurssilla-osion alta
tai kasvatustieteet kun kyselytutkimus =gradu
vaikka en tosin koskaan päätoiminen graduntekijä ole ollutkaan.
Gradun kuten muidenkin suurten projektien tekoon liittyy useimmilla ihmisillä sekä epätoivon että ilon hetkiä. Gradun tekoon liittyy pakosta myös oivalluksen hetkiä. Kuinka voisi saada gradun valmiiksi oivaltamatta mitään?
Omalla kohdallani vaikeimpia hetkiä olivat aloittaminen ja lopettaminen. Gradutiedoston avaaminen vaati tahdonvoimaa, samoin sen sulkeminen pikkutunneilla. Työn lopullinen hiominen tuntui olevan liikaa. Työstäni oli laaja, lähes 200-sivuinen, ja kokonaisuuden hallitseminen, jäsentäminen ja yhdenmukaistaminen tuntui aika ajoin ylivoimaiselta. Lähdeluettelosta tuntui löytyvän yhä uusia epäjohdonmukaisuuksia, sivunumeroinnit ja sisennykset muuttuivat sitä mukaa kun tein lisäyksiä ja poistoja tekstiin yms.
Upeimpia hetkiä oli nähdä työ valmiina kansissa sekä saada siitä hyvä arvolause. Äkkiä niihinkin tottui ja alkoi nähdä gradun yhtenä opintosuorituksena muiden joukossa.
Itse olen juuri aloittanut gradun suunnittelun, ja lähdekirjallisuuteen ja aiempiin tutkimuksiin sekä aineistoon tutustumalla olen löytänyt itselleni aiheen ja onnistunut jopa rajaamaan sitä. En malta odottaa että pääsen aloittamaan kirjoittamisen ja lähdeaineiston tutkimisen.
Mutta ehkä se karumpi todellisuus iskee vielä ennemmin tai myöhemmin. Mutta haluan tosissani saada ison g:n nopeasti tehtyä, ja aion kirjoittaa sitä vaikka hampaat irvessä, sana sanalta, rivi riviltä.
Itse teen gradua päivätyön ohella ja täytyy myöntää, että vuosia on mennyt jo useampia tätä hommaa prosessoidessa. Olen niitä epätoivoisia gradutapauksia, joiden gradu on melkein valmis, mutta tuntuu kuin se ei koskaan silti valmistuisi.
Pahinta on, että tiedän kyllä mitä hyvältä gradulta vaaditaan ja miten sellaisen saisi aikaan (kuten kaikki opiskelijat varmasti), mutta töiden vuoksi en jaksa panostaa ja siksi tämä homma on näin viivästynyt.
Pelkään etten saa graduani läpi, vaikka jossain syvällä tiedän huonompiakin tehdyn. Hirveä ahdistus on joka päivä, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
tein itsekin gradua päivätyön ohella kolme vuotta ja pyhät päälle. Ahdistus oli tuttu vieras. Mutta tuolla se gradu kuitenkin nyt köllöttelee valmiina piirongin päällä.
Tässä neuvot:
1. Ota yhteyttä ohjaajaasi. Minulle ohjaajan apu ja realistinen näkökulma oli korvaamaton. Muutamat hänen neuvonsa ärsyttivät minua, mutta kun niitä noudatin, parani työni joka kerta. Ohjaajan saa kiinni myös sähköpostilla ensi hätään.
2. Päätä päivä, jolloin jätät gradusi esitarkastukseen, ja merkkaa se kalenteriin. Sitä päivää ei ole kalenterissasi ennen kuin sen itse sinne merkitset. Jos gradusi on jo melkein valmis, niin jätä se esitarkastukseen esim. vappuun mennessä.
3. Käy läpi tutkimussuunnitelmasi, sijoita tekstit sopivien otsikoiden alle, tee tarvittavia väliotsikoita tms. Käytä automaattista ohjelmaa, joka tekee sisällysluettelon puolestasi.
4. Mieti, mitä lähteitä vielä tarvitset. Hanki ne ja sisällytä niissä olevat asiat tekstiin.
5. Tee lähdeluettelo valmiiksi. Se on mekaanista työtä, jota voit tehdä väsyneenäkin. Hienon näköinen lähdeluettelo antaa pontta työhösi.
6. Ota töistä gradulomaa. Onko sinulla pitämättömiä lomapäiviä tms.? Lomapäivät kannattaa ottaa vasta silloin, kun tiedät, mitä aiot tehdä, esim. neuvoteltuasi ohjaajasi kanssa.
7. Kun olet lukenut tämän viestin, vastaa ja kerro, mitä olet tehnyt tänään gradusi eteen!
Hyviä neuvoja, mutta se aloittaminen. Kalenteriini olen kirjoittanut kymmeniä kertoja erilaisia aikatauluja gradun suhteen... Olen niitä kaikkein surkeimpia tapauksia gradumaailmassa. Ensimmäistä aloittelin jo yli kymmenen vuotta sitten, sitten tulivat lapset... Nykyisen tekeleen aloitin 3 vuotta sitten ja olen sitä yrittänyt vääntää samalla kun pidän huolta 6 henkisestä perheestä ja koiruudesta.
Tämä viikonloppu on nyt ratkaiseva - yli 100 sivua tarkastettu ja pohdinta puuttuu. Lapset ja mies pois viikonlopun! Haluaisin todellakin päästä tilanteeseen, missä ei aina tarvitsisi ajatella, että pitäisi tehdä gradua. Olisi ihanaa hyvällä omallatunnolla esim. siivota vintit ja lasten vaatekaapit, käydä lenkillä ja elokuvissa...
Tsemppiä kaikille! Tuskin kenelläkään on sentään näin epätoivoinen tilanne ;)
ei ole millään lailla epätoivoinen. Aika moni kadehtisi henkilöä, jolla on yli 100 sivua tarkistettua tekstiä gradua, ja joka on tehnyt sen vielä kaiken muun ohella.
Sinullekin pari neuvoa:
1. Kirjoita se pohdinta ja viilaa lähde- ja sisällysluetteloa jos tarpeen. Jätä työ ensi viikolla tarkastukseen. Kun olet jättänyt sen, voit ruveta siivoushommiin vaikka heti.
2. Älä missään tapauksessa hellitä enää viime metreillä. Tee homma loppuun ja käväise hakemassa maisterinpaperit ennen tutkinnonuudistusta.
3. Sulje nyt netti ja siirry gradutiedostoon...
Minä yritin unohtaa negatiiviset asiat ja ajatukset, tsemppasin itseäni näin:
"Ja minähän en ole se, jonka gradu jää roikkumaan." Tiesin hyvin, että kiinnostus aiheeseen voi pidemmän päälle lopahtaa ja että siitä ei hyvää seuraisi.
"Elämänmuutos on ihana asia, minä haluan että elämäni muuttuu."
"Minä teen joka päivä jotain graduni eteen, jolloin päivän päätteeksi tuli hyvä mieli."
"Tämä ei kestä ikuisesti, voin lomailla myöhemminkin"
Itse kirjoitin jopa paperille ylös syitä, miksi teen gradua. Kirjoitin ylös myös ne positiiviset asiat, joita ohjaajani työstäni mainitsi. Pistin puolestani korvan taakse paranneltavat asiat. Pyrin aina korjaamaan sen mitä ohjaaja kehotti. Näin työ eteni vääjäämättä ja lopulta vielä pienen loppukirin ansiosta sain paperit käteen ennen juhannusta ja sain viettää valmistumisjuhlia juhannuksena.
Kaikki riippuu siitä mitä oikeastaan haluaa ja mitä pitää tärkeänä.