1950-1970 -luvuilla Australiassa syyllistyttiin törkeisiin rikoksiin erästä ihmisryhmää kohtaan. Rikoksen kohteena olivat naimattomat äidit lapsineen ja rikoksen tekijöinä sosiaalitoimi ja kirkko.
Synnytyksen jälkeen äiti ei saanut edes nähdä vauvaansa, vaan äiti uhkailuilla tai valheilla saatiin allekirjoittamaan adoptiopaperit. Vaikka nuoripari oli miten rakastunut ja naimisiinmenoaikeissa, sitä ei otettu huomioon mitenkään, kuten ei sitäkään, että isovanhemmat olisivat halunneet lapsen itselleen tai ainakin auttaa paljon lapsen hoidossa.
Yleensä lapsi vietiin ja äiti pakotettiin katoliseen tyttökotiin, jossa hän joutui olemaan 18-vuotiaaksi asti.
Ohjelmassa haastateltiin ihmisiä, jotka järkyttyneinä kertoivat noiden tapausten tulleen heille täytenä yllätyksenä. He eivät olleet tienneet, että mitään noin törkeää heidän maassaan olisi koskaan tapahtunutkaan...
Ohjelman monessa kohdassa tunnelma oli jotenkin kuin nykypäivän Suomen lastensuojelusta.
Synnytyksen jälkeen äiti ei saanut edes nähdä vauvaansa, vaan äiti uhkailuilla tai valheilla saatiin allekirjoittamaan adoptiopaperit. Vaikka nuoripari oli miten rakastunut ja naimisiinmenoaikeissa, sitä ei otettu huomioon mitenkään, kuten ei sitäkään, että isovanhemmat olisivat halunneet lapsen itselleen tai ainakin auttaa paljon lapsen hoidossa.
Yleensä lapsi vietiin ja äiti pakotettiin katoliseen tyttökotiin, jossa hän joutui olemaan 18-vuotiaaksi asti.
Ohjelmassa haastateltiin ihmisiä, jotka järkyttyneinä kertoivat noiden tapausten tulleen heille täytenä yllätyksenä. He eivät olleet tienneet, että mitään noin törkeää heidän maassaan olisi koskaan tapahtunutkaan...
Ohjelman monessa kohdassa tunnelma oli jotenkin kuin nykypäivän Suomen lastensuojelusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tulevat viranomaiset julkisesti myöntämään virheensä esim. minun lapseni kohdalla v. 2046.
Ko. lapsi tulee tuon vuoden aikana täyttämään 49 v.
Näisdtäkin voisi olla hyvä puhua. Eli tilanteessa jossa esim. hyvin nuori äiti on vasta synnyttänyt ja epävarma tulevat tätit painostamaan adopitopapreiden kanssa. Itsekin tiedän tapauksen, jossa masentunut nuori äiti allekirjoitti paperit. Ei ole lasta nänyt sen jälkeen eikä hänelle edes kerrota, missä lapsi ja minkäniminen (ei tietenkkän, koska on adoptoitu). Hänelle on jäänyt vaan kuva.