joukko kaksinkertaistui 16 vuodessa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nuorten tyttöjen masennusoireet yleistyvät nopeasti/1135233953949
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nuorten tyttöjen masennusoireet yleistyvät nopeasti/1135233953949
Vakavan masennuksen oireita tuntevien
8-vuotiaiden tyttöjen
8259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lapsetkin voivat.
Kansalaisille ei ole enää halua kustantaa edes peruspalveluja, mikä näkyy peruskoulussa ja terveydenhoidossa ja sitä kautta myös lasten oireiluna. Ja korostetaan vielä, että nimenomaan huostaanotoissa.
Kun kerroin täällä aikanaan oman 9-vuotiaani vakavaa masennusoireilua aiheettomaan huostaanottoon, niin mieleen jäi erityisesti jonkun sijari-nimerkkiä käyttäneen vastaus:
"On minullakin 9-v lapsi, eikä 9-v puhu tuolla tavalla."
Voi jeesus, että meillä on asiantuntijat lapsia huostaanottamassa ja ikävä kyllä myös hoitamassakin huostan jälkeen!
Oliko oma lehmä ojassa, että ei haluttu myöntää lasten ikipäivänä voivan sijoituksessa niin huonosti. Lasten pahoinvointi halutaan kieltää, ettei vaan sijarin leipäpuusta oksa katkea.
taistellaan sitä tietoa vastaan, miten paljon laiton, aiheeton huostaanotto vammauttaa ja satuttaa lasta.
Ja kuinkahan monessa aiheesta ja lainmukaan tehdyssäkään huostaanotossa on koko prosessi hoidettu lapsen kannalta katsoen oikein? Tai edes voimassa olevien lakien mukaan?
Viime viikkojen aikana on useissa kirjoituksissa myönnetty, miten hallinnollisista oikeuksista ei uskota löytyvän vieläkään asiantuntemusta päättää huostaanottojen perusteiden riittävyydestä. Siis harkita niiden perusteiden riittävyyttä, joita sossut ovat kasaan raapineet.
Ja nuo ovat asioita tuntevien ihmisten kirjoituksia, eikä niin kuin palstan häirikkö, joka asioita mitenkään tuntematta vain häiriköi kaikkea vastaan, mitä täällä lasten oikeuksien puolesta kirjoitetaan.
masennus olisi vain huonon vanhemmuuden aikaansaannosta, niin SOSSUJEN OLISI PITÄNYT PELASTAA lasten tilanne jo vuosia sitten, kun lasten lisääntyvä masennus tuli näkyviin!
Mitä on tehty?
Todellisiin perhettä auttaviin toimiin ei sossu ole koskaan ryhtynyt. Ja kun yhteiskunta ei ole antanut sossuille resursseja lainmukaiseen toimintaan, alkoi sossu toimia lakien vastaisesti.
Nykyisen suomalaisen lastensuojelusysteemin olisi saanut purkaa jo 10 v sitten ja perustaa uuden järjestelmän, jossa olisi edes jonkinmoinen rehellinen pyrkimys lasten auttamiseen.
Ja kun joka kunta hyväksyisi perheiden tukemisen, niin eihän huostaanottoja olisikaan kuin 1/3 nykyisestä määrästä!
tutkivatkaan?
Tyttöjen masennustahan on myös juuri murrosikäisten keskuudessa lääkitty joka vuosi aina vain enevässä määrin.
Kuka terveydenhuollossa tätä "tunnistamista" tekee?
Nämä samaiset lekuritko, jotka eivät ole edes ennen valmistumistaan
tehneet ainuttakaan hoitotoimenpidettä potilaille........
jossa puhutaan vanhemmille aiheesta "Miten erotan psyykkiset häiriöt ja murrosiän."
Onhan se tärkeää, että me vanhemmat erotamme ne toisistaan, mutta kyllä se tuntuisi olevan nykyisin tärkeää myös lastensuojelussa työtä tekeville, ettei lapsia nyt sentään murkku-uhmailujen takia erotettaisi vanhemmistaan.
sossun silmin nähtynä!
Olen ymmärtänyt, että etenkin Joensuun seutuun murrosiän oireet ovat erityinen huostaanottoperuste jo vuosien ajan. Joku joensuulainen sossujohtaja kirjoitti muutama vuosi sitten Karjalaisessa, että "syy on aina vanhemmissa kun lapsi oireilee".
Ei voi sanoa muuta kuin, että IHANAA jos murkkuoireet ovat vanhempien syytä, sillä silloin lapsen kehitys on kulkenut aivan oikeilla urillaan. Jonkun lapsen persoona voi olla sellainen, että uhma voi olla rajuakin, mutta ei se silti saa olla huostaanottoperuste, kuten monesti on ollut.
Tietysti on eri asia, jos nuoren elämä meinaa ohjautua rajusti rikollisuuteen tai päihteisiin, eivätkä vanhemmat saa kierrettä loppumaan. Mutta nuo ovat ääritapauksia, enkä pidä tuollaista enää normaaliin uhmaan kuuluvana välttämättä ollenkaan.
Tuota samaa minäkin kyselen joka kerta kun luen siitä täältä.
Minulla on sellainen muistikuva, että vauvojen masennuksesta teki jonkin tutkimuksen tamperelainen psykiatri jotain reilu kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen se muoti-ilmiö on levinnyt ympäri maata. Masentuneita lapsia alkoi ilmestyä pilvin pimein joka puolelle ja jonot kasvoivat psykiatriassa ennätystahtiin.
eli muutaman vuoden välein on jokin buumi menossa ja terve harkinta unohtuu. Viimeiset kymmenen vuotta ollaan oltu huolissaan varhaisesta vuorovaikutuksesta ja kaikki neuvolatädeistä psykologeihin koulutettiin monilla kymmenilla miljoonilla havaitsemaan vuorovaikutuspuutteet. asia sinänsä ok, mutta mitkäköhän oli seuraukset? Tutkisi joku asiaa, mutta kun suomessa tutkitaan ihan omituisia asioita..