Monissa keskusteluissa pokkarit ovat saaneet kyytiä. Laitetaanpa tähän muutama sana pokkareidenkin puolesta.
Totta on, että niiden joukosta löytyy monentasoisia laitteita. Kuitenkin yleisesti ottaen laadukkaalla pokkarilla saa erinomaisia kuvia. Tämä tosin pitää paikkaansa vain kun kuvauskohde on liikkumaton ja valoa on riittävästi. Tämä kuitenkin riittää suurimmalle osalle kuvaajista, koska matkakuvat yms. ovat yleensä maisemakuvia, joissa yllämainitut ehdot täyttyvät.
Pokkarin suurena etuna on nimenomaan pieni koko. se kulkee vaivatta mukana lähes minne vain, joten monikaan kuva ei jää ottamatta sen takia, etteikö kamera olisi mukana.
Pokkarin heikkoutena mainittu pieni kenno tuo mukanaan monta etuakin. Yllä jo mainitsinkin pienen koon (joka toki on haittakin kuvausotetta ajatellessa). Toinen etu on varsin hyvät lähikuvausominaisuudet ilman lisälaitteita. Kolmanneksi "normaalikuvaajalle" suuri terävyysalue on lähes aina etu eukä haitta!
Pokkareiden heikkouksia ovat selkeästi voimakas kohina suurilla herkkyyksillä, huono etsin (lcd-näyttö, optinen etsin tai videoetsin). Huonoja suuntauksia ovat liian suuret pikselimäärät pienellä kennolla, pelkkä lcd-näyttö etsimenä ja todellisen laajakulman puute.
Itse olen erittäin tyytyväinen omaan pokkariini (vai onko se "siltakamera"?). Kohtuullisen koon vuoksi sitä tulee kannettua mukana, eikä ole tarvetta raahata monta eri linssiä laukussa. Objektiivi on hyvä, siinä on 28 mm vastaava laajakulma. Hankalissa paikoissa kääntyvästä lcd-näytöstä on paljon hyötyä. Kohtuullisia lähikuviakin saa helposti. Mahdollisuus on tarvittaessa valotuksen ja tarkennuksen käsisäätöön.
Suurimmat rajoitteet ovat kohina, toimintojen hitaus ja huono videoetsin. Silti en kaipaa järjestelmäkameraa. Kunnon järkkäri laadukkailla objektiiveillä ym. lisälaitteilla toki toisi paljon lisämahollisuuksia kuvaukseen, mutta rahaakin siihen sitoutuisi moninkertainen määrä. Kuitenkin uskon, että 90 prosenttia kuvistani eivät olisi olennaisesti laadukkaampia kuin nykyisellä pokkarilla ottamani.
Olen kuvannut filmijärkkärillä noin kolmenkymmenen vuoden ajan.
Totta on, että niiden joukosta löytyy monentasoisia laitteita. Kuitenkin yleisesti ottaen laadukkaalla pokkarilla saa erinomaisia kuvia. Tämä tosin pitää paikkaansa vain kun kuvauskohde on liikkumaton ja valoa on riittävästi. Tämä kuitenkin riittää suurimmalle osalle kuvaajista, koska matkakuvat yms. ovat yleensä maisemakuvia, joissa yllämainitut ehdot täyttyvät.
Pokkarin suurena etuna on nimenomaan pieni koko. se kulkee vaivatta mukana lähes minne vain, joten monikaan kuva ei jää ottamatta sen takia, etteikö kamera olisi mukana.
Pokkarin heikkoutena mainittu pieni kenno tuo mukanaan monta etuakin. Yllä jo mainitsinkin pienen koon (joka toki on haittakin kuvausotetta ajatellessa). Toinen etu on varsin hyvät lähikuvausominaisuudet ilman lisälaitteita. Kolmanneksi "normaalikuvaajalle" suuri terävyysalue on lähes aina etu eukä haitta!
Pokkareiden heikkouksia ovat selkeästi voimakas kohina suurilla herkkyyksillä, huono etsin (lcd-näyttö, optinen etsin tai videoetsin). Huonoja suuntauksia ovat liian suuret pikselimäärät pienellä kennolla, pelkkä lcd-näyttö etsimenä ja todellisen laajakulman puute.
Itse olen erittäin tyytyväinen omaan pokkariini (vai onko se "siltakamera"?). Kohtuullisen koon vuoksi sitä tulee kannettua mukana, eikä ole tarvetta raahata monta eri linssiä laukussa. Objektiivi on hyvä, siinä on 28 mm vastaava laajakulma. Hankalissa paikoissa kääntyvästä lcd-näytöstä on paljon hyötyä. Kohtuullisia lähikuviakin saa helposti. Mahdollisuus on tarvittaessa valotuksen ja tarkennuksen käsisäätöön.
Suurimmat rajoitteet ovat kohina, toimintojen hitaus ja huono videoetsin. Silti en kaipaa järjestelmäkameraa. Kunnon järkkäri laadukkailla objektiiveillä ym. lisälaitteilla toki toisi paljon lisämahollisuuksia kuvaukseen, mutta rahaakin siihen sitoutuisi moninkertainen määrä. Kuitenkin uskon, että 90 prosenttia kuvistani eivät olisi olennaisesti laadukkaampia kuin nykyisellä pokkarilla ottamani.
Olen kuvannut filmijärkkärillä noin kolmenkymmenen vuoden ajan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Myös minulla on 30 vuoden kokemus filmijärkkäreistä. Työpaikan digikameroita oli tullut lainattua vuodesta 2000 lähtien. Tekniikan kehityttyä uskaltauduin viime vuonna ostamaan ensimmäisen oman digikamerani (Panasonic FZ-7).
Filmijärkkäri lukuisine objektiiveineen on jäänyt pölyttymään kaappiin. Laadukas laajan zoomsuhteen kuvanvakaajalla varustettu pokkari hoitaa hommat kotiin vertailukelpoisella kuvanlaadulla. Ei loittorenkaita lähikuvaukseen, ei raskaita, pitkiä telejä. Jalustankin voi monesti jättää kotiin. Säätömahdollisuudet aivan samat kuin digijärkkärissä. Miinusta heikompi etsin ja jonkinlainen kohina suuremmilla herkkyyksillä.
Ihmettelen, kuka ostaa kömpelöitä digijärkkäreitä. Ehkä ne, jotka tietämättömyyyttään muistelevat filmikautta, jolloin pokkareiden ja järkkäreiden ominaisuuksissa oli huikea ero jälkimmäisten eduksi. Puoli- tai kokoammattilaiselle järjestelmäkamera monipuolisuudessaan on hyvä ratkaisu, mutta vakavammassakin harrastajakäytössä hyvän digipokkarin monipuolisuus ja kätevyys kumoaa sen miinuspuolet.
Loppuun yksi kysymys. Mitä tarkoittaa tämä omituinen, ehkä ulkomailta tullut termi "siltakamera". Lienee eri asia kuin studioissa käytetty palkkikamera?
"Ihmettelen, kuka ostaa kömpelöitä digijärkkäreitä. Ehkä ne, jotka tietämättömyyyttään muistelevat filmikautta, jolloin pokkareiden ja järkkäreiden ominaisuuksissa oli huikea ero jälkimmäisten eduksi"
Esimerkiksi minä. Ensimmäinen kamerani oli filmipokkari. Sitten digipokkarit halpenivat niin että raskin ostaa sellaisen käytettynä. Pari vuotta sillä kuvailtuani ostin vähän uudemman. Eipä minusta ollut kuvanlaadullisesti sen parempi. Törmäsin edullisen filmijärkkäriin ja sillä jonkin aikaa kuvailtuani totesin silloin että tähän mennessä parhaimmat kuvat on otettu sillä. Digipokkari jäi kaappiin joksikin aikaa kunnes möin sen pois tarpeettomana. Digijärkkärit alkoi olla sen verran houkuttavan hintaisia että ostin pelkän rungon, putkia kun oli muutama kertynyt käytettyinä. Nyt on digi- ja filmijärkkäri rinnan käytössä, eikä taaksepäin ole aikomus palata. Odottelen keskikoon digejä, jos kymmenen vuoden kuluttua raskisi sellaisen ostaa.
Painaahan se järkkärisysteemi enemmän mutta olen valmis sen verran kärsimään, kyllä ne kuvat on onnistuessaan ihan eri maailmasta kuin säätörajoitteisilla kameroilla kuvatessa. Pokkariaikana suurin ongelma oli se ettei kamera ottanut sellaista kuvaa kuin halusin, edes manuaalisäädöillä, syväterävyyttä oli aina liikaa ja kirkkaana kesäpäivänä otetut maisemakuvat tahtoi palaa puhki jostakin tai varjot jäi mustaksi mössöksi. Eipä kersojen harrastuksista ja koulujuhlista saanut huonossa valossa kunnon kuvia, eikä sukulaisten häistä ja ristiäisistä saanut yhtään kymppikuvaksi kelpaavaa kuvaa, ISO-800 herkkyydellä kuvatut otokset on poistettu aikoja sitten, ei niistä ketään pystynyt tunnistamaan kohinan takia. Salama ei joko sopinut kuvaustilanteesen, se ei kantanut tarpeeksi kauas tai sitten se suoraan päin näköä ammuttuna poltti pärstän valkoiseksi. Nykyinen kamera ei kohise samalla herkkyydellä edes sitä minkä pokkari ISO-200 herkkyydellä, ja nykyisessä kamerassa on myös erillinen kääntyvällä päällä oleva salama. Seinällä on vuosien varrella otettuja kuvia kehyksissä, yhtään pokkarilla otettua ei ole joukossa.
Siltakamera on epäonnistunut käännös niin isoista pokkareita, jotka eivät mahdu taskuun, mutta vastaavat melkein järkkäriä http://en.wikipedia.org/wiki/Bridge_digital_camera
Minäkin olen kuvannut vuosikymmeniä filmijärkkärillä ja kuvaan nykyään digijärkkärillä, mutta olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Parhaat kuvat saadaan kameralla, joka on mukana.
Että pokkarilla saisin riittävän hyvät kuvat,olisi enemmän mukana. Mutta jos ostaisi sittenkin jonkun halvan perus järkkärin niin ei olisi kuvan laatu kamerasta kiinni. Vika löytyisi automaattisesti kameran takaa? Vanhalla Canonin ps a80 4mp.tulee mielestäni valoisassa hyvät kuvat, mitä nyt helposti tärähtää kun ei ole vakainta.
Panasonicin DMC-FZ-kalusto luokitellaan pokkariksi, mutta harvapa viitsii sitä taskuun tunkea, varsinkaan vastavalosuojan kanssa! :)
http://www.letsgodigital.org/images/producten/1175/testrapport/panasonic_lumix_dmcfz7.jpg
Kaulalla se keikkuu niin kuin järkkärikin. Ja etsimen puutetta ei voi kuitata noin kevyesti, sillä se on ehdoton, jos kuvaa konserttiyleisön seassa. Saa tukea kasvoista eikä valo häiritse muita. Panassa siis etsin ja näyttö.
Ja noissa peruspokkareissa on aivan o-n-n-e-t-t-o-m-a-t kuvausajat. Laadukkaillakin NiMI-kennoilla laturilla (n. 60 € lisää) saa vain ehkä sata tai pari kuvaa salaman kanssa. Panasonicissa on sentään oikea akku ja sillä kuvaa ja kauan.
Canonin PowerShot-sarjassa kohina on vain lisääntynyt vuosien varrella pikselien myötä. Kokeilin töissä 3 (2005) ja 7 megapikselin (2008) kameroita ja vanhemmalla saa hämärässä parempia kuvia.
Kyllä nykypokkareissa on kuvanlaatu menossa alaspäin. Toimintoja ja pikseleitä tulee kyllä lisää. Järkkäreissä kuvanlaatu on se mikä on tärkeää. Panasonic on poikkeus, mutta monia muita pokkareita ei voi käyttää manuaalisäädöillä, koska ne toimivat niin epämääräisesti, ettei valokuvausopeista ole mitään hyötyä.
Huonot pokkarit eivät innosta valokuvaamisen pariin.
Panasonic DMC-FZ7:ään olen tyytyväinen, mutta seuraava kamerani (vuosien päästä) on järkkäri.
vaakasuoraan , tenojoki kesäkuun alussa "parhaimmillaan" , pooliin on jonoa tunin verran , kyhjöttelemme väliajan pilkkijakkaroilla ryyppien termarista kahvia
kumpi tuntuis miellyttävämmältä kahluutakin povarissa , DMC-FZ7 vai DMC-FX30
ei pitäis olla vaikea kysymys
oot sä joku urpo vai ? Kyllähän nyt jokajannulla pitää vähintään 3 kameraa olla , eiks sulla ole
mulla on 18x kompakti , 28mm pikkupokkari ja vielä kännykässä hätävara
ps . en ole urpo
Panasonic FZ7:ssa on etsin takaseinänäytön lisäksi. En ole koskaan käyttänyt oman FZ7:ni vastavalosuojaa. Kun sellaista tarvitaan, varjostan objetiivia kädelläni ja kuvaan etsimen kautta, jotta voin varmistua siitä, ettei käsi näy kuvassa. Ilman vastavalosuojaa FZ-7 menee mainiosti takin tai pusakan taskuun.
eivät tällä saralla ole kovin myönteisiä kylläkään pokkarin puolesta
kennot samaa kokoa , kompakti fuji s5000 jopa pienempi mutta pokkareilla dmc-fx9 ja ixus 860 ei mitään jakoja viivalle jos tarkoituksena kuvata esim vilkasta/rähisevää/hyppivää koiraa pihamaalla , ei vaikka isot on tapissa ja mitkäkin urheiluasennot päällä . Fuji s5000 suoriutui helkutin hyvin tuollaisista tilanteista jos vaan valoa riitti
eli ... on jossain pakko olla eroa , luulen että ero tulee lähinnä valovoimaisemmasta linssistä
jos verrataan ihan käytännössä maalaisjärjellä noita ni jos toisessa on etulasin halkaisija 5 senttiä ja toisessa 10 milliä ni ohan noissa nyt pakko olla käytännön eroa helvetisti vaikka kenno ja prosessori olis samat ?
vai oonko väärässä , en mä tiedä
canonin a620 oli helkutin hyvä peli ... mut sekään ei ole vars. pokkari enään , siinä oli loistava optiikka ja isompi kenno
nyt itsekkin olen luopunut tosta eossista ja panan dmc-fz18 venaa akun lataantumista
ohan noi pokkarit ihan ok reissukameroita , hyvissä oloissa maisemakuvat brilianttia jne mutta ns. acsoniin niistä ei ole
tää nyt oli vaan tällänen vaatimattoman harrastelijan mielipide väliin
Tarkalleen ottaen pokkari ja järkkäri eivät ole kilpailijoita. Järkkäri on suurikokoinen, erittäin monipuolinen ja laajennettava, harrastajatasosta ammattilaistasoon venyvä kuvauslaite.
Pokkari on halpa, pienikokoinen, yleensä hyvin automaattinen "jokamiesluokan" kamera, joka sopii peruskuvaukseen.
Miksi monet palstalaiset sitten asettavat nämä aivan eri luokan laitteet rinnan ja haukkuvat pokkarit lyttyyn?