itseään hyväksi ja lahjakkaaksi (esim)maalariksi? Viittaan nyt tuonne alempaan keskusteluun.
Mielestäni on ihmeellistä että ei saa sanoa ääneen esim 'olen hyvä muotokuvamaalari, minulla on värien käyttö hallussa' jne. On aika surullista huomata että tässä maassa pitäisi edelleen ryömiä maassa matosena ylinöyristellen, eikä saisi pitää itseään yhtään minään. Oikenlainen nöyryys on jotain vallan muuta!
Ei kai minkään muun alan ammattilaisetkaan epäile koko ajan kykyjään ja valittele tyyliin 'ei tämä mitään kunhan jotain suttailen', se tietää ennen pitkää uraa työttömänä.
Mielestäni on ihmeellistä että ei saa sanoa ääneen esim 'olen hyvä muotokuvamaalari, minulla on värien käyttö hallussa' jne. On aika surullista huomata että tässä maassa pitäisi edelleen ryömiä maassa matosena ylinöyristellen, eikä saisi pitää itseään yhtään minään. Oikenlainen nöyryys on jotain vallan muuta!
Ei kai minkään muun alan ammattilaisetkaan epäile koko ajan kykyjään ja valittele tyyliin 'ei tämä mitään kunhan jotain suttailen', se tietää ennen pitkää uraa työttömänä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tottakai saa sanoa kunhan ei hauku kollegoja. Kritiikkiä voi antaa suoraan päin naamaa, mutta selän takana haukkuminen ei ole suotavaa. Pitää kuitenkin muistaa että kritiikki ja haukkuminen eivät ole sama asia.
mitä hyvänsä taidetta niin eiköhän reilu itsekunnioitus ole edellytys menestymiselle. Vertauksena esim. se, että harva katsoo itseltään puuttuvan älyä, sitä on aina juuri tarpeellinen määrä.
Toinen asia on se, että tekeminen ja siitä puhuminen ovat kaksi eri asiaa. Ei auta vaikka kuinka kehuisi kykyjään, taitojaan ja lahjojaan jos ei ole näyttää tekojensa jälkiä. Ja niitä näyttäessään alistaa itsensä vapaasti kritiikille, joka saattaa olla mitä hyvänsä taivaallisen kiittämisen ja täydellisen osaamatomuudeksi haukkumisen väliltä.
Minulla on sellainen käsitys, että kuvataiteilijan ei kannata kovin paljon sanallisesti selittää tekemisiään. Siinä panee tavallaan katsojan tavan katsoa ja tulkita näkemäänsä kyseenalaiseksi, teoksen pitää itse puhua puolestaan ja sen se osaa tehdä. Tietysti kysyttäessä jotakin tiettyä asiaa teoksesta voi ja pitäisikin antaa tarpeelliseksi katsomansa taustan.
on kehua itseään. Työn jälki pitäisi jättää katsojan arvioitavaksi eikä tuputtaa valmista vastausta laadusta. Omakehu ei oikein toimi ihmisten kesken. Toki voi pitää itseään lahjakkaana ja uskoa omaan tekemiseensä, mutta pitääkö sitä itse kuuluttaa, se on jo ihan eri asia.
on sen verran kokemusta -tullut siis oltua joskus turhan hiljaa tekemisistään- että kaiken maailman viisastelijoita kyllä löytyy. Sen seuraksena joutuu usein puolustamaan itseään, hyvinkin kärkevästi. Joutuu kertomaan koulutuksestaan, missä ja montako vuotta vaikka se kaikki on jo esillä. Samoin ehkä selittämään typerän kuuloisesti ihan perusasioita.
Tämä mielestäni on hyvin hankala alue välillä. Taiteilija on aina vähän tikkataulun asemassa. En ehkä osaa ihan täsmällisesti selittää, mutta joskus tuntuu että onkohan tässä pakko olla aina alttiina muiden revittelylle. Hyvä itsetunto on hyvä suojamuuri, ehkäpä sitä ei aina ole tarpeeksi. Toisaalta raja tuntuu olevan hiuksenhieno; otaksumasi itsevarmuus tulkitaan ylpeydeksi, jopas sitä nyt ollaan niin hyvää että.
Kai meillä kaikilla on niin huono itsetunto, että jonkun osaaminen vie aina maton alta. Ja ennen kuin se matto lipeää, yritetään tintata ensin taiteilijaa, jospa se murtuu ensin. Tiedä häntä.
Tuon takia galleristit ovat olemassa. Hyvä galleristi tekee työtä taiteilijan puolesta myynnin ja markkinoinnin osalta ja kun hän katsoo kritiikin välittämisen taiteilijalle tarpeelliseksi niin sen myös tekee. Turhat kritiikit hän suodattaa pois. Taiteilija tapaa asiakkaita näyttelyn avajaisissa, mutta harvemmin noissa tilaisuuksissa mitään kunnon palautetta saa. Hymistellään vaan ja nautitaan viinitarjoilusta.
On kyse. Kun joku esittelee taidetta jota ihan kaikki eivät pysty tekemään, vie se maton monen ttaiteilijan omilta töiltä. Just tän takia hyökätään ja yritetään viedä matto taiteilijan alta. Jospa se tosiaankin murtuisi ennemmin kuin itse.
No siis jos on näyttöä niistä taidoista voi sanoa mitä vaan. Jos ei ole niin sitten voi olla hiljaa.
mutta onhan se lyhyt tie elvistellä jollain mitä ei ole. Kultainen keskitie lienee tässäkin järkevintä.
Ylpeillä sillä mitä on ja pyrkiä siitä vielä eteenpäin.
ne joilla on taitoja, ovat yleensä myös tietoisia puutteistaan. Koska KAIKKI me olemme rajallisia.
Tottakai pitää olla tietoinen itse siitä että millaiset ne taidot on verrataen muitten taitoihin.
Paksuinta on vaan se kun jotkut selittävät sitä "olenhan minäkin aikoinaan, suomen taideyhdistyspiirustus koulussa harjoitellut, anatomiaa ja teknologia piirustusta", "noitahan nyt löytyy jokaiselta" jne. roskaa.
Jos todella väittää osaavansa jotain niin ne työt on ainoa keino osoittaa sen, eikä mitkään epämääräiset tittelit, statukset jne.
...Bare ja haluaisin lisätä että kyllä tekijä tietää missä kulkee, täytyyhän tekijän tietää. Suomessa vaan ei saa sanoa, hei mä osaan ton homman. Se on jotain aivan käsittämätöntä.
todella tietää missä menee. Muuten voi olla aika hukassa :)
Joskus vain on parempi kätkeä se onni kuin toitottaa ihan joka torilla...
tänne näytille, BARE kertoo mikä on roskaa ( eli siis 99.97%).
Ja nyt Bare pistää taas esimerkkejä...sieltä tulee Rubinot ja Pöyhöset ja Heldtit...hei siinähän ne olikin ne ainoat suomen taiteilijat jotka osaa maalata.
niin on turha pilata mahdollisuuksiaan siitä itse toitottamalla, kyllä kuvat puhuvat puolestaan ja se on paras tapa saada arvostusta, eli näyttöjä siis tarvitaan. Todellinen taito tulee kyllä huomatuksi. Ja makuasioista kiistellessä ei voita kukaan.
Joo no olisikohan niin, että se on vaan totuus?
Voisin noihin nimiin lisätä vielä muutaman. Mutta siinä se.
Suomi on aika peräkylmä piirustus ja maalaustaidon suhteen. Kun koko kuviota hallitsee erinäiset selittäjät ja paska instituutiot, niin jälki on sen mukaista. Kukaan ei osaa mitään. Ne jotka osaa on yleensä treenanneet/opiskelleet ulkomailla.
Mitä mieltä olet Ville Löppösen maalauksista?
No kai ne ihan ok.
Mutta näyttä valokuvilta jonkun verran. Noi sen mielestä piirettyn näköiset ei näytä kauhean hyviltä, mutta noi maalaukset on ihan ok. Ei sinänsä mitään klassista, mutta ihan taitavaa.
Olen samaa mieltä ja livenä niitä nähdään jossain vaiheessa KalhamaPiipon galleriassa. Mielenkiinnolla odottelen. Noi aiheet ovat täydellisen kaukana omasta maailmastani eikä sinänsä kiinnosta, mutta haluan nähdä livenä hänen työnsä.
Bare sä oot niin kuningas!! Sä tiedät kaikesta kaiken! Ihailen sua! Hitto! Kerro enemmän! Ihanaa!!
Tää on ihan selvä trollaus.
Mitä mun pitäis sitten sanoa? Pitää kaikesta vaan pitämisen vuoksi? Ja selittää jotain psykoanalyysi paskaa päälle.
Kerron sen mitä ajattelen ja sillä selvä. Jostain syystä suurimmalla osalla ei näytä olevan mitään hajua hyvästä tai huonosta, joten se voi tulla aika shokkina, että teoksista voi nähdä suoraan onko juttu hyvää tai huonoa, ilman että kurkkailee cv:eeseen.
Aika ovelaa koittaa lyttää mua jollain yläasteen taistelutaktiikalla. Seuraavaks sanot varmaanki että "isäs oli", "mee himaas" tai "vedä mummoos".
on tallannut korkin päälle.
on aamuyö, täällä jossain on päivä parhaimmillaan. Maailmaa on Suomen rajojen ulkopuolellakin, ja virtuaalisesti olemme yhtä.
Meitä on siis muitakin!
Kun katsoo viittaamaasi keskusteluun voi sanoa ettei taiteilija saa kehua itseään. Eikä ainakaan tällä sivustolla, koska mainitsemiasi ammattilaisia täällä ei ole. Sillä itsetunnolla jolla täällä esiinnytään ei koskaan tulla miksikään. Paitsi ehkä yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
-täällä ei kukaan tule koskaan miksikään-, paitsi yksi. Miksi hän on tullut? Kuvaile tarkemmin.
Taiteilijaksi?
Minusta todellakin saa!! tietenkin tulee pystyä vastaamaan huutoonsa. Tämä maa vain on kuvataiteen osalta uskotamatonta takapajulaa.
Suomen taidemaailma on niin kriitikoiden kuin taidejärjestöjen vetäjienkin osalta aika järkyttävän huolestuttavassa tilassa. Ja se heijastuu myös vähemmän tiedostavan taidekuluttajan tietämykseen..
Yritämme muuttaa tilannetta, mutta eihän se kovin nopeasti käy..
T. The student of Repin Institut
Tuollainen taiteilija tekee itsestään narrin.
Onhan se tavallaan ymmärrettävää että jos kukaan muu ei taiteilijaa kehu niin silloin täytyy tuo aukko täyttää vaikkapa omasta toimesta. Itsetäytettynä tuo aukko kuitenkin osoittautuu tiimalasiksi josta hiekka valuu pois.
Kannattaa vain opetella tekemään paremmin jotta muutkin sitä työtä arvostavat.
...taidetta että taiteilijan pitäisi tehdä teoksia joita muutkin arvostavat. Kyllä taiteilijan tehtävä on tehdä teoksia omista lähtökohdista, ei miettien että saisipa muutkin arvostamaan teosta. Tällaisella touhulla taiteilija vain tuo julki oman epävarmuutensa ja sen ettei ole itsekään varma tekemisistään. No on tietenkin taiteilijoita jotka muuttavat teosta aina katsojan mukaan. Ovatko he muuten taiteilijoita ollenkaan?
Tuohon voin vain vastata, että viime vuonna oli kaksi näyttelä Helsingin tunnetuimmissa gallerioissa ja galleristien kertomana yleisarvosana molemmista oli kiitettävä.
Kriitikkoja ei vain edes näkynyt..
Mutta enhän minä siksi heitä varsin ammattitaidottomina pidä. Kyllä siihen on aivan muut syyt.
..ja myöskin sanovat toisten kehuneen sehän jo kuuluu asiaan. Se ammattikunta kyllä tietää miten saada sinut pitämään uudelleen näyttelyjäsi heidän galleriaan.
Kriitikkoja ei yleensä myöskään niissä näy kun on kysymyksessä tuntematon tai muuten "vähäpätöinen" taiteilija.
Kun näyttelyissäsi vierailee paljon mm. lehdistön edustajia ja jos ne vielä kirjoittavat näyttelyistäsi lehtiin niin silloin on syytä taiteilijalla olla tyytyväinen vaikka ne arvostelut olisivat "rakentaviakin".
Jos taas taidettasi on netissä ja ihmisillä on mahdollisuus antaa töistäsi kommentteja. Jos kuvasi yhteydessä on paljon kommentteja puoleen tai toiseen niin siitäkin kannattaa olla tyytyväinen.
Jos kommenttiosasto pysyy "puhtaana" tai vähäisenä niin se on merkki siitä että työsi ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia.
Nämä seikat mielestäni on ne mittarit joista kannattaa tehdä johtopäätöksiä taiteensa merkittävyyden suhteen.
Taiteilija tekee itsensä todella naurettavaksi jos itse kehuu taidettansa.
Bisnestä ja tottakai he kehuvat teoksesi maasta taivaaseen, kun vain pidät näyttelyitä juuri heillä. Hehän sillä usein myös tienaavat enemmän kuin näyttelyn pitäjä.
Mut mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa että taiteilija kehuu itseään, varsinkaan jos teoksistakin huomaa että kyse on todellisesta tekijästä. Muistaakseni eilisessä lehdessä oli juttu, jossa työnhakijaa kehotettiin kehumaan itsensä maasta taivaaseen. Muuten työpaikka jää saamatta. Samalla tavoinhan galleristitkin kehuvat asiakas ja lehdistö suhteillaan, jotta saisivat taiteilijan pitämään näyttelyn galleriassaan.
Ei kai Dalikaan ollut turhan vaatimaton, vaan tiesi hyvin oman arvonsa ja toi sen myös julki. Tosin jos naulataan rukkaset seinään ja kehutaan sen olevan todellista taidetta, silloin mennään naurettavuuden puolelle.
..josta ei voi kiistellä. Minä kuitenkaan en arvosta päkääkään itsensä kehujia ja tiedän että en ole ainoo.
Kyllä työt itse pitää puhua puolestaan.
Järkevä ihminen ei itse toitota olevansa erinomainen taiteilija.
Työmarkkinoilla asia on erikseen. Tuo oli hiukan ihmeellinen vertaus.
Gallerioita on eritasoisia. Joihinkin jonotetaan ja niihin päästään ja jotkut galleriat ottavat melkein kenet vaan kunhan maksaa vuokran. On myös aika outoa pitää samassa kaupungissa kahdessa eri galleriassa vuoden aikana yksityisnäyttely. Arvostetut galleristit eivät katso hyvällä loikkaamista toisen talliin.
Kun ne galleriat olivat vielä "Helsingin tunnetuimpia" gallerioita. Eipä taida "pokka pitää" mainita noiden gallerioitten nimiä. Eli puhuu lämpimikseen.
Taiteilijalle on yleensä kunnia-asia pitäytyä yhdessä galleristissa samassa kaupungissa. Galleristi on myös se joka auttaa tekemään taiteilijaa tunnetuksi sekä luo kontakteja.
Tuollainen "huoraaminen" galleriasta toiseen ei tee taiteilijalle hyvää, ja onhan tuo jo nähtykin.
..kirjoitustouhusi tiedetään.
Puhetta, puhetta ja puhetta, senhän sinä osaat.
Toivottavasti luet niitä tallentamiasi ketjuja aivan alusta saakka. Näet kuinka vähäpätöisistä ja typeristä asioista ne sinun väittämät "hyökkäykset" aina ovat lähteneet.
Kun mainitsit niin minäkin voisin niitä kyllä tänne linkitää avuksesi ja ihan uuteen ketjuun, mukaan lukien se viime keväinenkin ketju.
Ajattelin todella sen myös tehdä jos jatkat tuota marttyyrin asennettasi. Siinähän saavat sitten kaikki todeta mikä teki sinusta marttyyrin. Sehän vain lisäisi kirjasi myyntiä.
Ei vain, eiköhän olisi niin sinun kuin muidenkin vetää käsijarrua ja viimeinkin käyttäytyä kuin aikuiset.
käsijarrun vetäminen ja aikuistuminen pitäisi alkaa itsestä ja omista kirjotuksista???