kävelee yössä yksinäinen
pienen pieni metsinkäinen
polunreunaa vaeltaa
kiukkupäissään tallustaa
karkoittanut ystävän
nähnyt hänen lähtevän
metsä solvaa kulkijaa
sanoillansa satuttaa
metsinkäistä itkettää
suru silmää kirveltää
yksinäisyys pakottaa
rinnassa sydäntä pomputtaa
metsälammen rantaan vie
metsinkäisen surutie
jäälle astuu pienoinen
vaik on sula pinta sen
nyt pinnan alle vajoaa
metsinkäinen katoaa
metsinkäistä pelottaa
ei ole pienelle auttajaa
maksaako kalliin hinnan
vai mikä rikkoi pinnan
hän näkee tutun kintaan
joka vetää pienen pintaan
metsinkäinen palelee
itseänsä syyttelee
nolona vieressä ystävän
jonka luuli hylkäävän
mieltänsä kuitenkin lämmittää
kun halaa vanhaa ystävää
kas metsinkäinen ymmärtää
ei ystävä todellinen hylkää
hadässä ystävä tunnetaan
ja syliin lopulta suljetaan
vaik karikkoihin kompastuen
mut yhdessä aina hymyiten
pienen pieni metsinkäinen
polunreunaa vaeltaa
kiukkupäissään tallustaa
karkoittanut ystävän
nähnyt hänen lähtevän
metsä solvaa kulkijaa
sanoillansa satuttaa
metsinkäistä itkettää
suru silmää kirveltää
yksinäisyys pakottaa
rinnassa sydäntä pomputtaa
metsälammen rantaan vie
metsinkäisen surutie
jäälle astuu pienoinen
vaik on sula pinta sen
nyt pinnan alle vajoaa
metsinkäinen katoaa
metsinkäistä pelottaa
ei ole pienelle auttajaa
maksaako kalliin hinnan
vai mikä rikkoi pinnan
hän näkee tutun kintaan
joka vetää pienen pintaan
metsinkäinen palelee
itseänsä syyttelee
nolona vieressä ystävän
jonka luuli hylkäävän
mieltänsä kuitenkin lämmittää
kun halaa vanhaa ystävää
kas metsinkäinen ymmärtää
ei ystävä todellinen hylkää
hadässä ystävä tunnetaan
ja syliin lopulta suljetaan
vaik karikkoihin kompastuen
mut yhdessä aina hymyiten
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.