kenenkään ei tarvi ottaa tähän kantaa eikä kenenkään tarvii tätä lukee, kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.
mä olen kokenut elämäni aikana kovia , eikäne ole olleet mitn, teini juttuja :kynsi katkesi iik apua. ei, mä olen elänyt hulluuden keskellä ja nähnyt miten se vie ihmisen mielen niin, että se johtaa kuolemaan. mä oon kokenut yksinäisyyden ja kipeän ystävyyden. ja kaikki tämä on vain elämää.
mun ns. kapinakausi loppui lyhyeen kun isä kuoli, silloin mä koin ison henkisen kasvun. mä opin näkemään elämän erinlaisena ja välittämään ihmisistä ja kaikesta elävästä enemmän. vuosien kuluessa mä en enää tuntenut niin katkeraa vihaa elämääni kohtaan enkä itseäni. mä opin pitämään itsestäni. elämän kolhiessa jokainen tarvitsee vierelleen ihmisiä jotka rakastavat.mutta ennen kaikkea teidän pitää myös itse muistaa rakastaa, itseänne ja muita. älkää ala-arvioiko toisten elämää, vaan auttakaa toisianne. älkää katsoko kovia kokenutta ihmistä säälien, vaan iloisin hymyilevin kasvoin.en tiedä mitä yritän sanoa, kaiki on aina niin sekavaa, tahdoin vain kirjoittaa.
isä, mä oon selvinnyt eteenpäin, mä tallustan täällä edelleen, mun sydämessäni on tyhjä aukko jota kukaan ei voi täyttää, sen jätit sinä lähdölläsi.. ikinä mä en sua unohda koska "mitään kauniimpaa kuin sinun muistosi sydämissämme ei maa voi koskaan päällään kantaa" kiitos
mä olen kokenut elämäni aikana kovia , eikäne ole olleet mitn, teini juttuja :kynsi katkesi iik apua. ei, mä olen elänyt hulluuden keskellä ja nähnyt miten se vie ihmisen mielen niin, että se johtaa kuolemaan. mä oon kokenut yksinäisyyden ja kipeän ystävyyden. ja kaikki tämä on vain elämää.
mun ns. kapinakausi loppui lyhyeen kun isä kuoli, silloin mä koin ison henkisen kasvun. mä opin näkemään elämän erinlaisena ja välittämään ihmisistä ja kaikesta elävästä enemmän. vuosien kuluessa mä en enää tuntenut niin katkeraa vihaa elämääni kohtaan enkä itseäni. mä opin pitämään itsestäni. elämän kolhiessa jokainen tarvitsee vierelleen ihmisiä jotka rakastavat.mutta ennen kaikkea teidän pitää myös itse muistaa rakastaa, itseänne ja muita. älkää ala-arvioiko toisten elämää, vaan auttakaa toisianne. älkää katsoko kovia kokenutta ihmistä säälien, vaan iloisin hymyilevin kasvoin.en tiedä mitä yritän sanoa, kaiki on aina niin sekavaa, tahdoin vain kirjoittaa.
isä, mä oon selvinnyt eteenpäin, mä tallustan täällä edelleen, mun sydämessäni on tyhjä aukko jota kukaan ei voi täyttää, sen jätit sinä lähdölläsi.. ikinä mä en sua unohda koska "mitään kauniimpaa kuin sinun muistosi sydämissämme ei maa voi koskaan päällään kantaa" kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tarvitse ottaa kantaa, sanot.
Upea, aikuinen asenne sulla, kuulostat vahvalta ihmiseltä. Toisinaan, ei aina, vaikeudet vievät voittoon.
Hyvää kesää sinnepäin.
Kaikki ansaitsevat sen.
Mä uskon sua.. ja tiedän miltä susta tuntuu.. ! mutta onneksi sulla on jaksavainen asenne..! sä kuulostat järkevältä ja varmasti ootkin . Kaikkea hyvää sulle ja jaksamisia.. päivä kerrallaan niin kyllä se siitä.. =) muista : muistot säilyy aina.. !
Kiitos viisaista sanoistasi, Ronja!!
Olen itse kovia kokenut nelikymppinen ja olen rakastunut toiseen kovan elämän eläneeseen nelikymppiseen, en sääli itseäni enkä häntä uskon että rakkaus kovan onnenkin voittaa. Toivon sinulle aurinkoista elämää ja hymyileviä ihmisiä ympärillesi!!
juu otan osaa, ite olen kokenut saman että iskä o kuollu, ja olen tuntenut yksinäisyyden ja kun kaverit ovat mitä ovat. vaikka oonki vasta 14 ni ei tarvi käyä vinee että niin varmaa. voimia sulle
kiitos teille kaikille! oikesti kiitos! ja suuret halaukset, elämä koettelee mutta jonain päivänä se taas hymyilee:)
hyvää kesää myös minun puolestani!
kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette mulle vastanneet:) kiitos todella!otsikkoni aihe "ei kenenkään ei koskaan" meni hieman aiheesta sivuun,, mutta kun on niin paljon mielen päällä ja ajatuksia on helppo purkaa kirjoittaen, ehkä joskus sitten pysyn ihan otsikossakin:) elämä on rankkaa, mutta vielä se meile hymyileekin! hyvää kesää kaikille myös mun puolesta!
Kamalaa luettavaa/kuunneltavaa aina kun ketä tahansa kertoo läheisensä kuolleen... toisen vanhemmista, sisaruksen, ehkä oman rakkaan... Itelleni ei ole käynyt niin, enkä voi siksi sanoa että tiedän miltä susta voi tuntua... Enkä myöskään voi sanoa mitään helpottavaa/lohduttavaa, kun sitä menetystä ei kuitenkaan voi takasin saada.. :/..
itselläni on erittäin hyvä ystävä, jonka isä on myöskin kuollut, kun hän oli... no... pieni.. ehkä 10vuotta... se satuttaa kuulla tuollaista.. Pistää tilanteeseen jossa itse alkaa miettiä että entä jos tuo osuisi omalle kohdalleen...
Mutta... Se siitä... En oikeastaan osaa muuta sanoa kun olen todella pahoillani tuosta, vaikka sinua en tunnekkaan... Ja että yritä nauttia kesästä... Ja elämästä... Ei se aina niin kamalaa ole :)
suakin kiitän, on mahtava huomata että, vaikka todellakin kirjoitin tuon ihan vain omiaajatuksia puhdistaakseni, tai sillain..en oikein kellekään niin monet ovat sanoneet koskettavan heitä tuon kirjoitukseni. sulle myös kaikkea hyvää ja toivotaan ettei sun elämässäsi tapahdu mitään ikävää:)