Elämä nelikymppisenä. Onko se tylsää? Niin ajattelin 20 vuotta sitten. Ajattelin, että 40v. täyttänyt on jo vähintään yksi jalka haudassa.
Kuitenkin tänään, kohta 43-vuotiaana tunnen itseni nuoreksi. Elämä on näyttänyt värejään. Mutta kaikki on eletty. Lapset kasvavat. Päivät tuovat uusia asioita tullessaan, jotka kaikki ei ole mitään herkkua. Mutta on niitä asioita jotka pitävät elämässä kiinni. Kohta on kesä. Ja olisinko uskonut että tässä iässä seksi maistuu paremmalta kuin koskaan. Muistetaan nauttia elämästä, se on kuitekin ohi nopeammin kuin tajuaakaan.
Kuitenkin tänään, kohta 43-vuotiaana tunnen itseni nuoreksi. Elämä on näyttänyt värejään. Mutta kaikki on eletty. Lapset kasvavat. Päivät tuovat uusia asioita tullessaan, jotka kaikki ei ole mitään herkkua. Mutta on niitä asioita jotka pitävät elämässä kiinni. Kohta on kesä. Ja olisinko uskonut että tässä iässä seksi maistuu paremmalta kuin koskaan. Muistetaan nauttia elämästä, se on kuitekin ohi nopeammin kuin tajuaakaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Moni meistä 40 ikäisistä on kokenut myös jonkinlaisen elämänmuutoksen joko työn vaihtumisen tai pitkäaikaisen parisuhteen purkautumisen takia. Joitakuita sellainen nuorentaa ja innostaa, toisia masentaa.
Kerroit arvelleesi parikymppisenä että elo tässä iässä olisi tylsää. Niin, millaisia esimerkkejä sinulla tuolloin oli edustamassa tätä ikäryhmää? Sellaisethan ne nuorten elämänkatsomusta muokkaavat.
Mitä muut veikkaatte, onkohan tämän ajan 40 ikäiset kuitenkin vauhdikkaampia kuin edeltävät ryhmät 70- ja 80-luvuilla? Minusta ainakin tuntuu että olemme. Matkustelemmekin paljon enemmän, tiedämme nopeammin ja ehkä enemmän muusta maailmasta verrataen niihin aiempiin ryhmiin. Niihin, joihin Paablokin viittaa kun vihjaa arvelleensa nuorena, että keski-ikäiset ovat tylsiä ja väh.1 jalka haudassa.
No,tosihan se on että parikymppisenä aivolohkot ei pystyneet käsittämään käsitettä "neljäkymmentävuotias".
Ja hyvä niin.
Minä muuten en tunne itteäni nuoreksi,ihmettelen kuinka joku tässä iässä voi olla "mieleltään nuori".
Tarkoitan sitä että jos nyt vielä ajattelisin,toimisin ja käyttäytyisin kuin puoliteini niin mitä ihmettä olisin elämältä oppinut?
En mitään.
En mä vanhaksikaan itteäni tunne,mikä senkin määrite oikeastaan on???
Minoon minä nyt justiin tämän ikäsenä.
Mutta samaa mieltä että on liuta asioita jotka pitää elämässä kiinni,kuten nyt se elämä itsessään esimerkiksi,heh.
Kaikkea on koettu ja koetaan edelleen.
Itkun kanssa.
Ja taas itkun ja vielä kerran itkun...
Uskoa koetellaan,ja toivoa.
(enkä nyt puhu miesten nimistä..)
Mutta toki sitä piisaa iloakin!
Kaiken otan vastaan mitä elämä tuo eteen vaikka totta puhuen osan jättäisin kokematta.
Mutta tämä on meikäläisen tie.
Eli tylsää ei tosiaankaan ole.
Ja toivon että tää elo ei nyt aivan kohta olisi ohi,jotta kerkeisi tajuta ja oppia vielä paljon lisää.
Eikä sitte ollut tarkoitus vuodattaa mitään paatoksellista,kunhan nyt kirjoitin tuntemuksiani.
ajatuksia. Joskus on vaikeaa joka elämän saralla. Itketään, kun on sen aika, mutta sitten noustaan ,jooko ?
Hassu juttu se nelikymppisten masennusjakso, ehkä taitaa olla ohi nyt mulla, onneksi. Hormonaalista varmaan. Pakko hyväksyä, että vaihdevuodet on alkaneet.
Minä luulin, että vaihdevuodet alkaisivat naisilla joskus 5kymppisenä, mutta luulin väärin.
Mieliala vaihtelee, hikoiluttaa, kohta palelee, väsyttää hirveästi, nukkua voisi mielin määrin.
Onneksi on nuo kiltit, vaikeat teinit tuossa ympärillä :) Ei voi jämähtää paikoilleen...
Huh,onneksi ei ole vaihtarivuodet vielä alkaneet.
En ainakaan mitään oireita huomaa.
Ja ne nyt vielä näitten koettelemusten keskellä...
Ei käy elämä tylsäksi,ei.
Mutta meinaapi uupua kun tätä "tylsyydenkarkotetta" tuli taas lisää.
Noniin,taas tuli vuodatusta mutta pakko johonkin saada enimmät purkaa.
Onneksi aurinko paistaa pikku pakkasen seassa.
Mettään lähden tästä ajatusteni kanssa kohta.
Vänäjämään.
sanonnan, että mikä ei tapa, se vahvistaa ;))
Se on klisee, tiedän...mut...on siinä tottakin.
Kuuntelin kerra erästä professoria joka selitti, että stressi ja vaikeudet oikeasti vaikuttaa ihmisen aivoihin..
Mut kun niistä selviytyy ja pääsee taas "tasaiselle maalle", voittaa seuraavat vaikeudet puolta helpommin.
Eli siis ihan oikeasti, vaikeudet ja niistä selviytyminen vahvistaa ihmistä.
Eihän se paljon lohduta jos on vaikeuksia, mut hyvä muistaa...
Ja sit se...sisu...että minä en anna periksi!!!
...minä tuon sanonnan tiedän.
Sen perusteella mä voisin mennä voimamies-kisoihin,niin vahva tässä jo pitäis olla.
No,oikeasti onhan se niin että eritavalla ottaa jo nämä elon tyrskyt vastaan mitä silloin alussa.
Ei nämä myräkät mukavia ole kohdalle sattuessa mutta jokaisesta ohi päästyä huomaa oppineensa edes hitusen jotain.
Mutta en sanoisi että tässä puolta helpommin mitään voittaisi.
Sen oon vuosien varrella ainakin oppinut että jos en nyt koskaan ole vrsinainen "tuomitsija" ollut niin vielä vähemmän nyt.
Siis elämä ei ole mustavalkoista eikä syyttävää sormea kannata osoittaa yhteen kohtaan,ongelmien keskellä.
Sisuaski on välillä tyhjillään mutta uusi on aina tilalle annettu.
En oo luovuttanut.
Nyt lähden sinne luontoon.
Mee säkin.
Kuuluu tiaiset täysillä tyy-tiittävän.
Elämää pitäis aina katsella toisin silmin kuin eilen.
Elämä muuttuu ihmisen vanhetessa ja niin pitäis oman asenteenkin, ja muuttuuhan se sekin.
Tunnen paljon oman ikäisiäni ihmisiä, jotka on juuttuneet "uraan".
Ne on oottaneet elämäänsä suunnan 20 vuotiaina ja nyt ne junnaa siinä samassa urassa, elämää sen kummemmin ajattelematta, makustelematta.
Ne vaan on ja aivot on pantu narikkaan.Elämältä ei odoteta enempää, se on samaa kuin eilen.
Mikä tapa se sellainen on elää?
Pystyynkuoleminen???
Ei hyvänen aika.
Jokaista päivää pitää aamulla katsoa ja miettiä mitä se tuo tullessaan, mitä uutta, mitä sellaista josta vois innostua?
Ihminen voi valita miten päivänsä elää.
Joko ajattelemalla niitä surkeita juttuja ja huonoja puolis, silloin on varmasti pimeä päivä.
Tai ajattelemalla vaikeuden kohdalla, että tästäkin selvitään, sisua ja uskoa uuteen.
Ja pitää TEHDÄ niitä muutoksia elämään, jollei ole siihen sellaisenaan tyytyväinen.
Käydä vaikka viereisessä kaupungissa jollei siellä ole käynyt ennen.
Pitää tehdä asioista joita ei ole tehnyt ennnen, pukata omia rajojaan ja omia käsityksiään pois urista....
Ei elämää tee minulle kukaan muu kuin minä itse ja jollen ole tähän tyytyväinen, se onkin sit iahn oma syy????
olen taantunut, 44v ja olen kun liisa ihmemaassa, olenko vanha vai nuorehko? en tunne itseäni vanhaksi, seksi maistuu, kaiken maailman kommervinkit on mielessä, huumori kukkii, mutta kun ympäristö koitaa väkisellä laittaa vanhan leimaa otsaan =) ehei en suostu vielä, nythän sitä vasta osaa arvostaa oppimaansa ja ottaa ilon irti siitä mikä kiireen kesekllä oli jo unohtanut elikkä elämän pikku iloista. elikkä ei muuta kun kaikille mahtavaa uskaliasta päivän jatkoa, mitä jos joka ainut päivä täst edes tekisitte jonkun teon/asia mitä ette olisi voineet kuvitellakkaan tekevänne =)
uskonsisar ;)))
Elämä on kyllä nyt ihan parhaimmillaan jos vain siitä sukaltaa ottaa kaiken irti ,)
Pöh sille ympäristölle, huonoja mielipiteitä ei kannata kuunnella ;)))
Kyl elämästä nautitaan:) joskus se on tikkuista mut aina pitäs löytää se hyvä asia:) tämä on liian lyhyt et antais mennä vaan silmät ummessa:)
kyllä siihen pitää kaksin käsin tarttua ja jollei mene ihan mielen mukaan, pitää vääntää ja kääntää ;)
Jokohan muuten kohta...pajunkissoja ;)))
juu kissoja juoksee.......ai pajunkissoja eiköhän ja tänä vuonna kun on pääsiäinen jo maaliskuussa;)
sitähän tässä ajattelinkin ,)
PAjunkissoja keltaisia ja narsisseja ;))
Kissat juoksee, kollit nurkissa parkuu ;))
Ei elämä tosiaankaan ole tylsää ;)
Näppärä poikamies saa noidan lennosta kiinni ..
Niin se on et maaliskuussa kissat selkä notkolla ja häntä pystyssä mouruaa nurkissa:))) ja nyt kun noidat viel lentelee,,,aiai :)))narsissit ne keltaiset ja tulppaanit punaiset;))
paljon linnunlaulua, sulavien lumien lorinaa,
Kauniita lumi ja jääveistoksia joita luonto tekee ja ne kukkaset ja puhkeavat silmut.
Englannissa jo kultasateet ja lumipalloheisit kukkii...ja pesäpuuhia touhuaa tirput..
Voi tyttökullat! Ihania puheita keväästä. Mut pahoin pelkään että sitä ennen vielä talvi iskee.
että puhe vois olla elämän keväästä...koittaa siinäkin talvi aina välillä, mutta llumi sulaa ;)
Sellaista ei oelkaan kuin pysyvä lumi vaan aina aurinko paistaa, ennemmin tai myöhemmin...
No joo tältä kannalta. Kyllä musta tuntuu, että elämässä on kevät. "Tässä iässä"on niin kulunut sanonta. Muistan kun täytin 40 ja mulle sanottiin, että se on nyt neljänkympin kriisi. Vastasin; että toivottavasti jatkuu pitkään. Ikä on kuitenkin vain pelkkä numero.
Täytyy se tunnustaa, että nyt ajattelee viiskymppistä tosi vanhana. Kaipa se näin aina menee.
Minullekin sanottiin et elämä on ohi nelikymppisenä, mut ne oli vanhoja ihmisiä, joilla oli vanhanaikainen tapa ajatella asioita.
Eihän elämä tän parempaa vois ollakaan, kuin nyt.
Saa elää just niinkuin haluaa ja velvollisuudet on hoidettu ja täytetty.
Nyt on aika kerätä satoa ja antaa talven tuulien viuhua ulkona.