Ihastuminen on mahtava tunne, rakkaudesta puhumattakaan, mutta on hyvä muistaa, että suurimmaksi osaksi ihastumiset/rakastumiset eivät kohtaa toisiaan. Niin valitettavaa kuin se onkin:(
Itselläni on jonkin verran kokemusta siitä, että juttelen jonkun kanssa aina kun törmään, sitten toinen onkin ihastunut ja itselläni ei ole mitään intressiä. Se sitten onkin aika ahdistava tilanne, kun toinen avautuu ja itse kun on ajatellut tyyppiä hyvänä tyyppinä ei muuta.
Nykyään olen jo tullut hiukan ehkä vähän enemmänkin varautuneeksi, mikä näkyy sillä tavalla, että en halua kovin aktiivisesti ottaa kontaktia kundeihin. Tiedän, että sekin on valitettavaa, mutta ei voi mitään. Jotenkin mua on alkanut pelottaan... en halua alkaa selvittään että sorry en ole kiinnostunut vaikka oletkin hyvä tyyppi jne.
Itselläni on jonkin verran kokemusta siitä, että juttelen jonkun kanssa aina kun törmään, sitten toinen onkin ihastunut ja itselläni ei ole mitään intressiä. Se sitten onkin aika ahdistava tilanne, kun toinen avautuu ja itse kun on ajatellut tyyppiä hyvänä tyyppinä ei muuta.
Nykyään olen jo tullut hiukan ehkä vähän enemmänkin varautuneeksi, mikä näkyy sillä tavalla, että en halua kovin aktiivisesti ottaa kontaktia kundeihin. Tiedän, että sekin on valitettavaa, mutta ei voi mitään. Jotenkin mua on alkanut pelottaan... en halua alkaa selvittään että sorry en ole kiinnostunut vaikka oletkin hyvä tyyppi jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuokin ja kun ikää tulee lisää ja on oppinut tuon käyttäytymis mallin kunnolla. Huomaa että silloin kun haluaisi johonkin paremmin tutustua ei enää sitä voi tehdä.
rasittavaa kun aina joku tykkää vaikka sä oot vaan oma ihana itses. Koko ajan joutuu antaa pakkeja..
???
Entäs se kolikon toinen puoli? Olisit nyt tyytyväinen kun edes kelpaat? Mitä siitä ahdistumaan, annat pakit ja se siitä.
Ensinnäkin ihmisiä on huomioita ihmisinä eikä käsitellä kun jotain kierrätyskamaa. Toiseksi asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Ja kolmanneksi, siinä vaiheessa kun on toista pitänyt kaverina ja saakin tietää, että toinen onkin ihastunut, niin väistämättä tulee mieleen "ystävän" tarkoitusperät...
ratkaisee. Ei voi toisten tunteita varoa koko ajan, siinä jää oma elämä elämättä. Kun minä sain pakit en tietenkään pystynyt heti irtautumaan niistä tunteista, mutta jos olisin odottanut ja viivytellyt kertomisessa olisin luultavasti vielä syvemmällä tunteissa. Ja jos se toinen ahdistui, tunnustuksesta jonka johdosta en siis vaadi mitään, ei ollut minun tarkoitukseni muttei siltä voinut välttyä. Jos noin ajattelee, ettei voi kertoa kun toinen saattaa ahdistua, eihän kukaan voisi enää ikina kertoa tunteitaan kenellekään!?!
Ei tarvitse äärimmäisyyksiin mennä. Tunteita saa näyttää/kertoa, mutta itsekritiikkiä täytyy olla. Ja minun mielestäni tässä se ydin onkin, kun jengi on itse ihastunut, ne alkaa kuvitteleen, että toinenkin on ja sit eikun kertoon...
Siinä vaiheessa, kun purkauksia tulee enemmänkin, niin alkaa mennä hermot! Ja mitä elämiseen tulee, niin nimenomaan kehottaisin kaikkia elämään todellista elämää, eikä "unelma" elämää. Unelmia täytyy olla, mutta ei niissä voi alkaa elämään.
Luulenkin, että mun ongelmana onkin se, että minä elän ja olen aika aktiivinen ja sehän se sitten vetääkin miehiä puoleensa. En muuta keksi.
mitään ei. Kyllä kannattaa jutella, ei se sen kummosempaa ole.
Ota löysin rantein älä jännitä....
tyrkylle vaan
t. kokemusta on ja aina pakit