Hei, vuoden 2007 keväällä masennuin lievästi. Koulusta tuli skipattua aina, kun oli tiedossa minkäänlaista esiintymistä. Epäilin silloin, että onko kyseessä paniikkihäiriö, sillä mitä netistä olen lukenut, oireeni viittasivat siihen suuntaan. Eli huimausta, ahdistusta, hankaluuksia hengittää, epätodellisuuden tunnetta ja lievää agorafobiaa. (Wikipedia on kaveri, kuten huomaatte...) Mutta sitten kävin kevään aikana muutaman kerran terapeutilla, ja oireet hävis, enkä siis ajatellut asiaa enempää. Nyt se on taas alkanut.
Eniten minulla on tällaista epätodellisuuden tunnetta, aivan kuin olisin unessa jollain tavalla. Reagoin kyllä asioihin, mutta ne tuntuvat tulevan jostain kaukaa ja näköpiirini on "tummempi" kuin tavallisesti. En siis tiedä onko tämä sitä epätodellisuuden tunnetta, mitä tarkoitetaan, mutta kuulostaako kenellekään tutulta? Samoin agorafobian lieviä oireita muun muassa järjettömänä meren ja avaruuden pelkona ja "kiintopisteen" kadottamisen tunteena.
Eli siis, mitä nyt yritän oikeasti kysyä on, että tunnistaako kukaan samanlaisia oireita ja luuletteko, että minun tapauksessani kyseessä olisi paniikkihäiriön alku?
Eniten minulla on tällaista epätodellisuuden tunnetta, aivan kuin olisin unessa jollain tavalla. Reagoin kyllä asioihin, mutta ne tuntuvat tulevan jostain kaukaa ja näköpiirini on "tummempi" kuin tavallisesti. En siis tiedä onko tämä sitä epätodellisuuden tunnetta, mitä tarkoitetaan, mutta kuulostaako kenellekään tutulta? Samoin agorafobian lieviä oireita muun muassa järjettömänä meren ja avaruuden pelkona ja "kiintopisteen" kadottamisen tunteena.
Eli siis, mitä nyt yritän oikeasti kysyä on, että tunnistaako kukaan samanlaisia oireita ja luuletteko, että minun tapauksessani kyseessä olisi paniikkihäiriön alku?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että olet lievästi ahdistunut; syystä tai toisesta.
Monilla esiintyy erilaisia jännitystiloja sosiaalisissa tapahtumissa, jopa toisten ihmisten seurassa - tämä liittyy elimistömme biologiaan. ( se muuttuu kun olemme joukossa.)
Periaatteessa tämä tarkoitta että hermostosi toiminta saatta "tökkiä" kun stressaat tarpeeksi paljon, eli liikaa.
Yritä kehittää stressinhallinta metodejasi. Tämä kestää vuosia - sama kuin itsepuolustustekniikoiden tai minkä tahansa harrastuksen harjoittelussa. Kestää tovin ennen kuin alkuu sujua.
Jos oireet pahenevat, niin kannattaa turvautua jonkinlaiseen rauhoittavaan. Stressi aiheuttaa myös elimistöllesi haittavaikutuksia. Elimistöllä on myös pahatapa oppia jännittämään, eli loppupeleissä se jännittää vaikka sinua ei jännitä - sitten sinua rupeaa jännittämään.
Tsemiä vaan...
tiesittekö että paniikkikohtaukset saattavat kertoa myös fyysisestä sairaudesta
hei!
Tuntuisi siltä, että kaipaisit jotain terapiaa. Poikani ollessa yliopistomaailmassa sinun kuvaamiasi oireita esiintyi hällä usein. Pahin oli huimaus ja se tunne, ettei oikeasti ole tässä ja nyt. Luennot, tenttitilanteet ja opiskelut tietokoneelta veivät melkein järjen mieheltä. Kaikki tutkimukset käytiin läpi, kunnes saimme ajan psykiatrille, joka diagnosoi oireet kuuluviksi paniikkihäiriöön, osaksi senkin vuoksi, että stressaavaa opiskelua oli kestänyt jo yli 5 vuotta. Mies sai asiaan kuuluvan lääkityksen ja nyt jo on todettavissa huomattavaa edistystä.
Lämpimästi kehoitan sinua kääntymään asiantuntevan lääkärin puoleen, ennenkuin oireet pahenevat.
Mukavaa kevättä ja tsemppiä sulle! :)