10. käskyn dilemma

Ai miksikö pitää olla kolme?
Miehelle ei riitä yksi sillä yksi on vain talouskone ja toinen, se hemaiseva yönkuningatar, joka pitää miehen onnellisena.
Siis kolme. Niin tai käyhän se toisinpäinkin.

mutta eikös yksi niistä käskyistä ole älä tee huorin? Kristinuskossa rakkaus on hyvin rajoitettua, eikä edes esiaviollinen seksi ole sallittua.

Muistan kuulleeni, että Raamatussa Jumala ei lupaa kaikille rakkautta, siis sellaista miehen ja naisen välistä.
En kyllä ymmärrä miksi?
Luulisi että ihmistä rakastava Jumala asettaa kaikki ihmiset samalle viivalle?
Mutta näinhän ei tietenkään ole, tasa-arvoa ei ole olemassa. Meitä on viisaita ja tyhmiä, kauniita ja rumia..blaa..blaa..

Jos kaikki olisivat tasa-arvoisia, rakkautta ei olisi olemssa, ainakaan siinä muodossa kuin me sen ymmärrämme. Tuskinpa kukaan haluaa rakastaa kaikkia täsmälleen samalla tavalla?
Ei varmaankaan, miksi? Sitä ei voi tietää, tunteiden motiivi on mysteeri.

Jokatapauksessa on selvää että "vapaa rakkaus" aiheuttaa paljon sydänsuruja ja ahdistusta, ja siitä syystä suurin osa ihmisistä tulee vanhetessaan huomattavasti konservatiivisemmaksi.
Se on tavallaan koettava ennekuin sen uskoo, että rakkaudella voi olla tuhoavia voimia.

Täydellinen vapaus tuskin on kivinkaan hyvä juttu, ja on lapsellista luulla että ihmisen moraali kestää täydellistä vapautta. Aivan kuten eläimet, me olisimme valmiit vaikka tappamaan omien halujemme takia.

Myös rakkaudessa voi olla ahne, ja siksi maailmaan tarvittaisiin jonkinlainen uusi moraali.
Mutta mistäpä sen pieraiset?
Tieteen aikakaudella on kovin vaikeaa uskoa mihinkään muuhun kuin omiin vietteihinsä.

Itse en oikein usko että ihmisillä olisi maailmankaikkeudessa jokin poikkeuksellisen suuri rooli, mutta on kuitenkin hyvin mahdollista että maailmankaikkeudella ja elämälläkin on jonkinlainen tarkoitus. Johonkin tässä mennään joka päivä, kehitys kehittyy ja pallo kiitää kohti tuntematonta.

Mutta kovin vaikeaa on tuon perusteella kieltää tunteita, melkeinpä päinvastoin.

Vapauden määritelmästä.
Usein vapaudeksi nähdään se että voi harjoittaa omia viettejään, mutta eihän kukaan voi oikeasti päättää omista haluistaan.
Olemme viettiemme orjia.

Me rakastumme siihen mihin rakastumme, emmekä voi sille yhtään mitään. Jos se on jonkun mielestä vapautta niin olkoon sitten.
Paljon suurempi vapaus on uskoa johonkin, omistaa moraali, ei tehdä asioita joiden tietää aihetuttavan tuskaa.

Olipa Raamattu keksitty tai ei, kannattaa silti muistaa, että ihmisrotu on alunperin syntynyt vapaana, vapaus on kaukaista menneisyyttä, ja uskonto keksittiin (tai löydettiin) korvaamaan vapaus.

Jokainen voi itse miettiä mahdollisia syitä.

Ei ole asiat huonotuneet, mutta tuskin parantuneetkaan. On kuitenkin selvää, että ilman minkäänlaisia rajoituksia, maailmassa vallitsee kaaos.

Rakkaus ei anna oikeutta olla julma.

tulee tuskaa kun se kolmas osapuoli ei ensin saa tietää kahdesta muusta,ja sitten eräänä päivänä tieto tulee, ja se on musertavaa.