Miksi elämä säästää toisia kärsimykseltä ja vain mä sain kaiken kestääkseni? On se niin väärin :((
Mä elämältä kaiken sain?
Miksi sain?
18615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
rypeminen? vaikka ulvoisit naamas turvoksiin,sul on erelleen kurja olo.
kun aurinko seuravankerran pilkistää pilvenreunan taa
ma riennän, ah riennän Ja ulvahdan kunnes pääsen keskustorin keskelle ja siellä ulvon naamaturvoksissa, ulvon itkuvirteni armaat :-/*
me itse valitaan ,miten elämä menee ja asenne myös vaikuttaa. Toisille on sama asia hyvä ja tosille huono... jopa sairaudet voi jalostaa ihmistä :)))
mistä hitosta oot saanut päähäs et sairaus jalostaa?
Sano vielä et. se mikä ei tapa vahvistaa,voi se kuule jättää kitumaankin.
Ihminen ei sitten loppupeleis voi paljookaan sairauksiaan valita,terveen ihmisen höpinöitä.
höpinöitä !!! Nuoresta asti ollut kaikenlaista..ja jos hengissä on halunnut pysyä niin asennetta on pitänyt olla ja huumoria.. Olin 26v. kun ekan kerran jouduin tosipaikan eteen... :)) päivä kerrallaan on pitänyt elää ja se jos jokin jalostaa ajattelemaan,että tämä päivä on ehkä paras päivä mun loppuelämässä...:))
Sanoit me itse valitaan miten elämä menee.Ei se kyllä elämän vaikeissa asioissa mene niin.Vaikeissa asioissa käy niin että olemme sen vaikean asian edessä ja se on tapahtunut,ilman että olisimme voineet siihen vaikuttaa.Minä puhun nyt todella elämän vaikeista asioista,esim.lapsen kuolemasta,sanotko sinä surevalle isälle/äidille,sinä valitsit tuon?Haluaisin tietää mitä tarkoitat että sairaus voi jopa jalostaa ihmistä,onko sairauskin valinta?Minusta tuntuu että heitellään aika kevyesti omia totuuksia,vailla pohjaa,silloin kun itse niitä käy läpi moni asia onkin toisin.Kun vaikea asia on tapahtunut,vasta silloin niitä omia voimavaroja tarvitaan ja se oma asennekin vaikuttaa,että niistä selviää jotenkin edes seuraavaan päivään.
vie, kun lapsen hautaan saatat. Ei siinä auta mitkään höpinät eikä lohdutukset. Suru on aina yhtä suuri läheisen ja rakkaan lapsen menetyksen kohdatessa.
että kuolemaa ja vakavaa sairautta en tuossa ajatellut, niitä ei valita ,mutta asenne niihin valitaan !!! Tuosta ketjun aloituksesta vaan tuli mieleen just sellainen juttu ,että kyseessä on vakinarisija,joka ei tee muuta :)) Kuolemasta jos olis jotain puhunnut ,niin en todellakaan olisi tuota kirjoittanut.. :))
Millä mittarilla olet tulokseesi päätynyt?
Aika itsekästä ajattelua.
Mistä tiedät kenekään sietokyvyn?
On ihmisiä jotka eivät suruissaankaan jää pyöriin omannavan seudulle, vaan osaavat hakea
tuskaansa apua.
Eivätkä katkeroidu. Älä sinäkään.
kurjuudenmaksimoinnin mittarilla. Minun kurjuudessani muiden kurjuus on kuin paratiisi.
mitä valitsee, ja sitäkin mitä ei suurinsurminkaan olisi valinnut, - vain hetki ja voit olla liikuntakyvytön lopun ikääsi.
Elämä on epävarma sijoitus.
Ei huomaa hyviäkään.Kyllä niitäkin Sinulle vielä
tulee.
tulee, kun minulla vain terveyttä riittäisi, - ei muun väliä.
Tekeeköhän tämä ilman harmaus ihmisetkin hieman ..no ..harmaiksi, ja alavireiseksi..
pahoillani puolestasi, - ja hallaus. :)
Sanat tuntuvat niin kevyiltä, kun kohtaa oikein elämän kiusaaman..:/
Elämä ei ole oikeudenmukainen. Eikä varmaan ketään omassa ahdingossaan helpota tieto, että muillakin on vaikeata ja kärsimyksiä ehkä paljon enemmänkin. Eihän niille ole mittaria ja vaikka olisi, ketä se lohduttaisi?
Miksi maailmassa pitää olla kärsimystä?
Kuinka monenteen sukupolveen raamatussa sanotaankaan isien pahat teot kostettavan?
Ovatko omat kärsimyksemme kostoa isien pahoista teoista?
Missä kärsivät saavat sen kirkkaamman kruunun?
Mikä on kärsimyksen tarkoitus?
Kuka osaisi vastata noihin kysymyksiin?
- - -
Aloittajalle toivotan parempaa huomista, tai ainakin toivoa sellaisesta.
Et varppina oo saanut kaikkea kestääkses!
Turha yrittää omia koko maailmantuskaa ittelles.
Jätä ny muillekin vähän.
tämä suomalainen tuska ja kärsimys: tässähän tiivistyy kaikki. Sven Tuuvakin oli onnellinen mies.
taakkansa, toiset vain kantavat ne kevyemmin askelin kuin toiset, ja laskevat ne pois harteiltaan heti, kun se vain on mahdollista. Miksi murehtia sitä, mitä ei enää voi muuttaa? Katse eteen -PÄIN!