Vartiokoiran

mutta koira ei ikinä unohda sitä potkimista, alistamista ja hakkaamista. jos ja kun koira oppii luottamaan teihin ja saa itsevarmuutta ja seuraava joka sille ääntään korottaa, niin koira voikin käydä päälle.hyvä rotuinen koira on pisteetty pilalle ! kouluta koira luottamaan ihmisiin. eli aloitat kaiken alusta, niin kuin koira olisi 8 viikkoinen. onnea yritykselle.

sellaiselle joka voi vielä sitä kouluttaa.Hakattu ja potkittu koira ei tarvitse muutakuin pikkasen vaikka oma isäntä maistissa korottaa ääntä ja on kurkussa kiinni.

Suuret molossit ovat tyypillisesti melko herkkiä ja norsunmuistisia, joten koira ei todennäköisesti koskaan unohda saamaansa kohtelua. Se ei tarkoita sitä, etteikö siitä voisi tulla loistokumppani.

Kannattaa ehdottomasti kysyä neuvoa rotua tuntevilta, esimerkiksi kyseisen koiran kasvattajalta tai rotuyhdistykseltä, joitakin mastiffifoorumeitakin saattaa google löytää asiantuntevammaksi avuksi. Koska kyseessä on nuori, suuri ja kovia kokenut koira, ei riskejä kannata ottaa ja kaikki neuvot on myös punnittava varsin tarkkaan ja kriittisesti.

Koiran aggression syy tulisi selvittää, jotta siihen voi oikealla tavalla puuttua. Eli onko kyse vartiointitaipumuksesta, ihmisaggressiosta, ikävaiheessa tyypillisesti heräävästä dominanssiaggressiosta vai kohtelun seurauksena syntyneestä epävarmuudesta? Tätä ei voi koiraa näkemättä selvittää, joten joku olisi hyvä saada vilkaisemaan poikaa ihan livenä. Myös eläinlääkärin tekemä perustarkastus ei olisi pahitteeksi, suurikin koira kun voi oikeasti mennä rikki väkivallan seurauksena, ja kipu ei anna hyviä eväitä jatkoon.

Joitain huomioonotettavia seikkoja tuli mieleeni:
- riskialttiissa tilanteissa kuonokoppa on hyvä ratkaisu, jos koira ei pysy hanskassa lenkillä, kuonopanta auttaa alkuun. turvallisuus on ykkösprioriteetti.
- mastiffi on tavallisesti erittäin laumauskollinen, joten alkuun sen on saatava selkeä ja turvallinen kuva asemastaan perheessä - selkeät rajat, perustarpeista (ruokarauha, nukkumisrauha, riittävä liikunta ja aivotyö) huolehtiminen sekä runsaasti hyviä yhteistyökokemuksia perheen kanssa
- suosittelen erittäin lämpimästi keksimään minkä tahansa "harrastuksen", jota koira saa alkuun tehdä päivittäin omistajan kanssa yhdessä. tällaisia ovat esimerkiksi jäljestäminen, tavaroiden etsiminen, tottelevaisuuskoulutus sun muu mukava ja rauhallinen toiminta, jossa koira saa onnistua ja toimia ihmisensä kanssa "laumana"
- mastiffi on vartioiva rotu, joten sen taipumuksia ei kannata kokonaan yrittää karsia pois.
- vartiointiominaisuus on kuitenkin tietysti hallittava, joten yksi mahdollinen vaihtoehto vieraiden saapuessa on hillitysti kehua koiraa ilmoituksesta, ja ennen oven avaamista ohjata se rauhallisesti ja varmasti omalle paikalleen odottamaan. tätä kannattaa harjoitella erikseen, eli pyytää kovahermoisia kavereita oven taakse.:)
- koiran on saatava tuntea olevansa "hyvä poika" riittävän usein, joten liikaa ei voi kehua ja palkita _oikeasta_ toiminnasta. kehotan kuitenkin ainakin alkuun välttämään aivan tolkutonta "turhaa" hellittelyä, sillä se saattaa hämmentää koiraa.
- kova käsi kannattaa unohtaa kokonaan, tuon ikäinen kaveri ei enää ole psyykkisesti eikä fyysisesti pakolla ohjattavissa. eli etsikää sopivat motivointikeinot, joilla koiran saa aktiivisesti toimimaan ja joilla sen voi palkita (nami, lelu, ulospääsy, ruoka, rapsutus, kehu?).
- koira kuuntelee, kun se ymmärtää mitä siltä halutaan, ja kun se kunnioittaa ja luottaa käskyn antajaan. olkaa reiluja, rauhallisia, luotettavia, ja ehdottomia.

Jos koira ei toivu kuten toivoisitte, jos se stressaa, pelkää, muuttuu hallitsemattomaksi tai elämä sen kanssa ylettömän hankalaksi, tehkää pojalle viimeinen palvelus ja päästäkää pois. Toivon lämpimästi, että onnistutte!

Moi!

Kiitti kommenteista! Sen halusin lisätä, että koira ei ole elänyt koko elämää "seinän ja nyrkin välissä". Eka vuosi meni heillä ihan hyvin mutta sit kun koira kasvoi ja tuli uhmaa ym niin omistaja ei saanut koiraa kuriin käskyillä vaan otti kovemmat otteet ja esim löi jos ei koira muuten totellut. Tiedän kyllä, että rotu on haastava.. Mutta onhan se silti ikävä lopettaa. Koira on ollut meillä nyt pari viikkoa. Lenkillä on mennyt ihan hyvin. Sitä ei kiinnosta muut ihmiset eikä se toisten koirien peräänkään vaadi päästä, katselee kyllä mut pysyy vierellä. Kotia se vahtii kovasti! Kukaan ei uskalla tulla meille jos koira on vapaana. Koira rauhoittuu kyllä heti kun saa nuuskia vieraan. Tietysti se viedään piikille jos näyttää siltä että homma kusee. Lisää mielipiteitä tai vinkkejä kuulen mielelläni!