Että osaa olla hermoja riipivää tämä odottelu! En kerta kaikkiiaan ymmärrä Töölön tapaa pitää potilasta täydessä pimennossa leikkauksen ajankohdasta viime hetkeen asti...
Aneurysmani koilattiin -04 ja -05 kontrollissa todettiin huono tulos.Asuin silloin pohjoisessa ja siellä päädyttiin seuraamaan. Muutin etelään ja paperini siirrettiin Töölöön,jossa Hernesniemi totesi haluavansa leikata aneurysmani vanhojen papereiden perusteella. Ensimmäinen kontakti uuteen sairaalaan oli kyseli leikkaukseen tulevalle potilaalle! En siis saanut edes tietoa,että haluttaisiin leikata vaan suoraan kyselyn!
Sitten piti vielä kuvata.Aiempien huonojen kokemusten vuoksi päädyttiin varjoainekuviin nukutuksessa ja samalla reissulla tehtävään koilaukseen tai klipsaukseen.
Ensimmäinen aika tuli.Lapsellani on paljon erityisongelmia,joten järjestin hänet hoitoon 650km päähän kotoa. Toimenpiteen aamuna,noin vartti ennen kuin olisin lähtenyt kotoa,puhelin soi ja aika peruuntui. Seuraava aika tuli ja menin sairaalaan.Kuvaus tehtiin,koilia ei voi laittaa.Mutta... Vaikka klipsaus on kuulemma sen verran hankala mun tapauksessa,että laittajana on oltava Hernesniemi,oli minulle kuitenkin annettu aika,jolloin hän ei ollut paikalla. Lähdin siis kotiin,edelleen ilman toimenpidettä.
Sain vielä keskusteluajan loppuvuodelle.Siellä totesimme,että klipsi on laitettava. Tavoite oli hoito-ongelmien vuoksi ajoitta leikkaus alkuvuoteen.
Loppuvuodesta kyselin jonotilannetta.Sanottiin,että leikkaus on todennäköisesti helmikuun lopussa. Nyt kysyttäessä tähdätään kuulemma maaliskuun puolivälin tienoille! Olen siis odottanut tätä leikkausta nyt hieman yli vuoden tietämättä koskaan,tuleeko kutsu ensi viikolle,kuukauden päähän vai tuleeko lainkaan...
Mielenterveys alkaa hajota!Koska menetin mieheni samana vaivan vuoksi,pelkään TODELLA leikkausta.Ammattikaan ei auta asiaa,kun tiedän riskeistä vähän enemmän kuin pitäisi. Aina kun onnistun psyykkaamaan itseni valmiiksi leikkaukseen ja ajattelemaan,etten varmaankaan siihen kuole,ajankohta siirtyy taas kuukauden eteenpäin.Mitään en voi suunnitella eikä mihinkään uskalla lupautua. Nyt alan olla jo aivan henkisesti loppu...
Eikö asioita TODELLA voi hoitaa potilaalle inhimillisellä tavalla? Kumma juttu,että kaikki muut sairaanhoitopiirit pystyy antamaan aikoja hieman viikkoa pidemmällä varoajalla... HUS ei vain kuulemma pysty.. Vaikka pitäisi olla pätevintä sakkia töissä! Pätevyys ja inhimillisyys ei sitten kait ole mahdollista...
Aneurysmani koilattiin -04 ja -05 kontrollissa todettiin huono tulos.Asuin silloin pohjoisessa ja siellä päädyttiin seuraamaan. Muutin etelään ja paperini siirrettiin Töölöön,jossa Hernesniemi totesi haluavansa leikata aneurysmani vanhojen papereiden perusteella. Ensimmäinen kontakti uuteen sairaalaan oli kyseli leikkaukseen tulevalle potilaalle! En siis saanut edes tietoa,että haluttaisiin leikata vaan suoraan kyselyn!
Sitten piti vielä kuvata.Aiempien huonojen kokemusten vuoksi päädyttiin varjoainekuviin nukutuksessa ja samalla reissulla tehtävään koilaukseen tai klipsaukseen.
Ensimmäinen aika tuli.Lapsellani on paljon erityisongelmia,joten järjestin hänet hoitoon 650km päähän kotoa. Toimenpiteen aamuna,noin vartti ennen kuin olisin lähtenyt kotoa,puhelin soi ja aika peruuntui. Seuraava aika tuli ja menin sairaalaan.Kuvaus tehtiin,koilia ei voi laittaa.Mutta... Vaikka klipsaus on kuulemma sen verran hankala mun tapauksessa,että laittajana on oltava Hernesniemi,oli minulle kuitenkin annettu aika,jolloin hän ei ollut paikalla. Lähdin siis kotiin,edelleen ilman toimenpidettä.
Sain vielä keskusteluajan loppuvuodelle.Siellä totesimme,että klipsi on laitettava. Tavoite oli hoito-ongelmien vuoksi ajoitta leikkaus alkuvuoteen.
Loppuvuodesta kyselin jonotilannetta.Sanottiin,että leikkaus on todennäköisesti helmikuun lopussa. Nyt kysyttäessä tähdätään kuulemma maaliskuun puolivälin tienoille! Olen siis odottanut tätä leikkausta nyt hieman yli vuoden tietämättä koskaan,tuleeko kutsu ensi viikolle,kuukauden päähän vai tuleeko lainkaan...
Mielenterveys alkaa hajota!Koska menetin mieheni samana vaivan vuoksi,pelkään TODELLA leikkausta.Ammattikaan ei auta asiaa,kun tiedän riskeistä vähän enemmän kuin pitäisi. Aina kun onnistun psyykkaamaan itseni valmiiksi leikkaukseen ja ajattelemaan,etten varmaankaan siihen kuole,ajankohta siirtyy taas kuukauden eteenpäin.Mitään en voi suunnitella eikä mihinkään uskalla lupautua. Nyt alan olla jo aivan henkisesti loppu...
Eikö asioita TODELLA voi hoitaa potilaalle inhimillisellä tavalla? Kumma juttu,että kaikki muut sairaanhoitopiirit pystyy antamaan aikoja hieman viikkoa pidemmällä varoajalla... HUS ei vain kuulemma pysty.. Vaikka pitäisi olla pätevintä sakkia töissä! Pätevyys ja inhimillisyys ei sitten kait ole mahdollista...
Vastaukset 1
Vanhimmat
suositus = hoitojonoissa 6 kk.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,570,4384,5406
Kysy samalla lapsenhoidosta.
Sain kans ilmoituksen ao toimenpiteestä ja kehoituksen jonosta postumiseen :Jos olen parantunut tai asia hoitunut muulla tavoin. Tarkoittaako, että Pilvipolku 7 :stä lähetän viestin henkimaailman kautta, että täällä yläilmoissa ollaan .
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aneurysma