mokki naapurit mököttää

Olen melko vakuuttunut, että pääkaupunkiseutulaisilla mökkinaapureilla on ihan riittävästi sosiaalista toimintaa työpaikoilla ja ystäväpiirissä. Siksi ei ängetä heidän pihapiireilleen ilman oikeata asiaa, jollainen voi olla jokin maksu- tai lupa-asia tai allekirjoitettava. Sisälle mennään vain kutsusta ja lähestymiset tapahtuu yleisen kulkureitin suunnasta ja säälliseen aikaan. Tulitikkuja ei mennä lainailemaan eikä tungeta katselemaan rojekteja tai saaliita. Yksityisyyden huomioimista on sekin ettei töllätä saati vilkutella terasseille tai saunalle, vaikka sinne jostain näkyisikin.
Kun tarvittaessa päädytään juttuihin niin me "ei tiedetä" eikä oteta esille semmoista, mitä meille ei ole kerrottu, vaikka asioita olisi kuulunut, näkynyt tai muuten tullut esille. Ja tämä oletetaan molemminpuoliseksi: meiltä ei tule kysyä oliko se kuha vai taimen, jos ei ole itse näytetty fisua, ei kysytä sattuiko pahasti, jos skidi kupsahti naapurinkin kuullen kivikkoon, tai mikä oli eilisiltaisen juhlan/naurun/tms. aihe.
Naapureita ei vaklata. Meidän saunalta mennään nakuna uimaan ja niin naapurinkin, mutta kummankin näköpiiri loppuu omalle puolelle vaikka näkemäesteet eivät ole aukottomia. Katse ei pysähdy naapurin emäntään.
Juttuihin siirtyminen edellyttää molemminpuolista huomion suuntaamista ja lähestymistä. Ja aiheet on enimmäkseen yleisiä small tolk-aiheita, rakentamista, kyläkunnan kuulumisia ja harrastuksia mutta ei työ- tai perheasioita. Naapurin rakenteluihin ja muihin projekteihin, kuntoiluun tms. voi palata seuraavassa keskustelussa, kunhan pitää mielessä mihin viimeksi jäätiin. Ei ole fiksua höläytellä huomioista joita saattaa syntyä tahtomattaankin.
Japanilaisilla on samanlaista ajatusta, kun paperiseinä tarjoaa täyden yksityisyyden. Pidättyväinen naapuri on ainakin siedettävä jos ei jopa mieluisin naapuri.

ei tunkeilla kirjoitti:

Olen melko vakuuttunut, että pääkaupunkiseutulaisilla mökkinaapureilla on ihan riittävästi sosiaalista toimintaa työpaikoilla ja ystäväpiirissä. Siksi ei ängetä heidän pihapiireilleen ilman oikeata asiaa, jollainen voi olla jokin maksu- tai lupa-asia tai allekirjoitettava. Sisälle mennään vain kutsusta ja lähestymiset tapahtuu yleisen kulkureitin suunnasta ja säälliseen aikaan. Tulitikkuja ei mennä lainailemaan eikä tungeta katselemaan rojekteja tai saaliita. Yksityisyyden huomioimista on sekin ettei töllätä saati vilkutella terasseille tai saunalle, vaikka sinne jostain näkyisikin.
Kun tarvittaessa päädytään juttuihin niin me "ei tiedetä" eikä oteta esille semmoista, mitä meille ei ole kerrottu, vaikka asioita olisi kuulunut, näkynyt tai muuten tullut esille. Ja tämä oletetaan molemminpuoliseksi: meiltä ei tule kysyä oliko se kuha vai taimen, jos ei ole itse näytetty fisua, ei kysytä sattuiko pahasti, jos skidi kupsahti naapurinkin kuullen kivikkoon, tai mikä oli eilisiltaisen juhlan/naurun/tms. aihe.
Naapureita ei vaklata. Meidän saunalta mennään nakuna uimaan ja niin naapurinkin, mutta kummankin näköpiiri loppuu omalle puolelle vaikka näkemäesteet eivät ole aukottomia. Katse ei pysähdy naapurin emäntään.
Juttuihin siirtyminen edellyttää molemminpuolista huomion suuntaamista ja lähestymistä. Ja aiheet on enimmäkseen yleisiä small tolk-aiheita, rakentamista, kyläkunnan kuulumisia ja harrastuksia mutta ei työ- tai perheasioita. Naapurin rakenteluihin ja muihin projekteihin, kuntoiluun tms. voi palata seuraavassa keskustelussa, kunhan pitää mielessä mihin viimeksi jäätiin. Ei ole fiksua höläytellä huomioista joita saattaa syntyä tahtomattaankin.
Japanilaisilla on samanlaista ajatusta, kun paperiseinä tarjoaa täyden yksityisyyden. Pidättyväinen naapuri on ainakin siedettävä jos ei jopa mieluisin naapuri.

täysin samaa mieltä. harvinaisen fiksusti kirjoitat. elä ja anna toisenkin elää.

ei tunkeilla kirjoitti:

Olen melko vakuuttunut, että pääkaupunkiseutulaisilla mökkinaapureilla on ihan riittävästi sosiaalista toimintaa työpaikoilla ja ystäväpiirissä. Siksi ei ängetä heidän pihapiireilleen ilman oikeata asiaa, jollainen voi olla jokin maksu- tai lupa-asia tai allekirjoitettava. Sisälle mennään vain kutsusta ja lähestymiset tapahtuu yleisen kulkureitin suunnasta ja säälliseen aikaan. Tulitikkuja ei mennä lainailemaan eikä tungeta katselemaan rojekteja tai saaliita. Yksityisyyden huomioimista on sekin ettei töllätä saati vilkutella terasseille tai saunalle, vaikka sinne jostain näkyisikin.
Kun tarvittaessa päädytään juttuihin niin me "ei tiedetä" eikä oteta esille semmoista, mitä meille ei ole kerrottu, vaikka asioita olisi kuulunut, näkynyt tai muuten tullut esille. Ja tämä oletetaan molemminpuoliseksi: meiltä ei tule kysyä oliko se kuha vai taimen, jos ei ole itse näytetty fisua, ei kysytä sattuiko pahasti, jos skidi kupsahti naapurinkin kuullen kivikkoon, tai mikä oli eilisiltaisen juhlan/naurun/tms. aihe.
Naapureita ei vaklata. Meidän saunalta mennään nakuna uimaan ja niin naapurinkin, mutta kummankin näköpiiri loppuu omalle puolelle vaikka näkemäesteet eivät ole aukottomia. Katse ei pysähdy naapurin emäntään.
Juttuihin siirtyminen edellyttää molemminpuolista huomion suuntaamista ja lähestymistä. Ja aiheet on enimmäkseen yleisiä small tolk-aiheita, rakentamista, kyläkunnan kuulumisia ja harrastuksia mutta ei työ- tai perheasioita. Naapurin rakenteluihin ja muihin projekteihin, kuntoiluun tms. voi palata seuraavassa keskustelussa, kunhan pitää mielessä mihin viimeksi jäätiin. Ei ole fiksua höläytellä huomioista joita saattaa syntyä tahtomattaankin.
Japanilaisilla on samanlaista ajatusta, kun paperiseinä tarjoaa täyden yksityisyyden. Pidättyväinen naapuri on ainakin siedettävä jos ei jopa mieluisin naapuri.

Täysin samoilla linjoilla. Ei ole pakko katsoa, vaikka näkyisi, ei ole pakko kuunnella, vaikka kuuluisi, eikä ole pakko sanoa, vaikka tietäisi.

meilläkin tehdään kirjoitti:

Täysin samoilla linjoilla. Ei ole pakko katsoa, vaikka näkyisi, ei ole pakko kuunnella, vaikka kuuluisi, eikä ole pakko sanoa, vaikka tietäisi.

kytätään kun ulkona ei uskalleta katsoa naapuriin päin. Sama kerrostalon hississä, seinänaapuria ei olla tuntevinaan, ollaan niin fiiniä että. Sano savolainen.