heips!mun ongelma on tällainen,että sain syksyllä masennuksen,ahdistuneisuushäiriön ja pakkoajatusten takia lääkityksen sepram 40mg/vrk.
kaíkki alkoi mennä hyvin ja mieliala parani,aloin jo alkuvuodesta uskoa,että selvisin.mutta,mutta..nyt on reilun viikon ollut tooodella huono olla.ahdistaa niin,että vatsaa vääntää,itkettää,masentaa,on synkkiä ajatuksi ja synkkä olo.olen niin pettynyt.
hoitsuni sanoo,että masennuksessa voi tulla takapakkeja,mutta on niin vaikea uskoa,onhan minulla ollut jo lääkityskin 4-5kk,eikö sen pitäisi auttaa!
tietysti nyt pelottaa etten selviä tästä,kosahdan lopullisesti.kaikki näytti jo niin hyvältä.
onko kellään vastaavia kokemuksia.oletteko sittenkin lopulta selättäneet taudin vai onko olo että toivotonta on?onko totta,että takapakkeja voi tulla lääkityksestä huolimatta ja silti loppupelissä voittaa/pärjää taudin kanssa?
olisi kiva kuulla muiden kokemuksista,erityisesti survivor-storyt piristäisivät antaisivat toivoa,mutta kaikista kokoemuksista haluan kuulla!
ja please,älkää vaivautuko,jos ette aio kirjoittaa asiallisesti,nyt ei jaksa mitään asiatonta paskaa lukea.
mukavaa kevään odotust kaikille!
kaíkki alkoi mennä hyvin ja mieliala parani,aloin jo alkuvuodesta uskoa,että selvisin.mutta,mutta..nyt on reilun viikon ollut tooodella huono olla.ahdistaa niin,että vatsaa vääntää,itkettää,masentaa,on synkkiä ajatuksi ja synkkä olo.olen niin pettynyt.
hoitsuni sanoo,että masennuksessa voi tulla takapakkeja,mutta on niin vaikea uskoa,onhan minulla ollut jo lääkityskin 4-5kk,eikö sen pitäisi auttaa!
tietysti nyt pelottaa etten selviä tästä,kosahdan lopullisesti.kaikki näytti jo niin hyvältä.
onko kellään vastaavia kokemuksia.oletteko sittenkin lopulta selättäneet taudin vai onko olo että toivotonta on?onko totta,että takapakkeja voi tulla lääkityksestä huolimatta ja silti loppupelissä voittaa/pärjää taudin kanssa?
olisi kiva kuulla muiden kokemuksista,erityisesti survivor-storyt piristäisivät antaisivat toivoa,mutta kaikista kokoemuksista haluan kuulla!
ja please,älkää vaivautuko,jos ette aio kirjoittaa asiallisesti,nyt ei jaksa mitään asiatonta paskaa lukea.
mukavaa kevään odotust kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän siinä olotilassa aina on vaihteluita,säännöllisiä ja epäsäännöllisiä huonompia jaksoja.
Ei siitä useinkaan nyt ihan niin vaan selvitä...
Jos ei olo helpota niin puhu lääkärille niin ehkä se nostaa lääkkeen annostusta,se voi korjata tilanteen.
>mutta..nyt on reilun viikon ollut tooodella huono olla.ahdistaa >
Ehkä jotain on sattunut mikä vaikuttaa mielialaasi?
ei mitään "traumaattista" ole tapahtunut,siksi olenki niin ymmälläni ja pelästynyt.tosi podin tuossa juuri influenssan ja makasin raatona kotona,ahdistus alkoi kun aloin flunssaoireista toipumaan.kaukaa haettua,mutta influenssa on ainoa "uusi" episodi arjessa,olen yrittänyt pitää elon muutoin tasaisena.
ärsyttää muuten tämä kalvon läpi katsomisen-tunne,joka mulle tulee masennuksessa
Olen taipuvainen masennukseen ja olen huomannut, että kyllä fyysinen kunto ja esim. flunssa vaikuttaa masennustilaan. Sairastuin taannoin anemiaan ja se aiheutti masennuksen syvenemisen.
kovasti yritän olla kiva...
Ei sitä pidä pelästyä että olo vaihtelee,oli siihen sitten syitä tai ei.
Se huono jakso voi kestää vaikka vaan pari päivää tai viikonkin kerrallaan mutta aina se parempi olo joskus sieltä tulee.
>ärsyttää muuten tämä kalvon läpi katsomisen-tunne,joka mulle tulee masennuksessa >
Tätä täytyi hetki miettiä ennen kun tajusin..että mullahan on just toi tunne ollut jo niin pitkään ettei sitä enää edes huomaa ollenkaan..
Sitä voisi sanoa myös tunteettomuudeksi tai joksikin sellaiseksi. Ajattelen että se on "minän" suojautumiskeino kaikkea ikävää vastaan.
Tai voisihan se tietysti johtua jostain aivotoiminnan muutoksista joita masennus aiheuttaa.(kenties sama asia toisinsanottuna..)
tuota en todella tiennyt,luulin että vain henkiset kolaukset pahentavat masennusta.olipa helpotus kuulla,jaksan taas seuraavan päivän yli toivossa,että tämä vielä helpottaa.joskus vain tuntuu että luovuttaminen olisi helpompaa,olen niin hukassa tilani kanssa välillä,kuvittelen kaikkea pahinta mitä vain keksin,kun olo tuskaistuu
Minulla kävi samalla lailla.Syksyllä aloitin lääkityksen 20mg citalopramilla ja jouduin kuukauden sairaslomalle yöunien,ahdistuksen,paniikkihäiriön ja masennuksen tultua niin pahaksi että ajauduin siihen.Työelämään palailin siis kuukautta myöhemmin, ja ihan ok meni.Lääkemäärä lisättiin ennen joulua 40mg ja vaihdettiin tammikuussa sepramiin 40mg.Kyllä niitä takapakkeja vaan näköjään tulee ,väistämättä.Tammikuussa oli yksi päivä niin surkea että luulin että sekoan,mieli aivan maassa ja koulussa oli tärkeä näyttö,selvisin kuitenkin siitä ja luulin että nyt mennään parempaan suuntaan.Viime viikko oli sitten tosi huono.Olin jo lyömässä hanskoja tiskiin työ ja koulun suhteen,olin muutenkin luopumassa kaikesta,jos ymmärrät miyä tarkoitan ?Nyt on olo ihan ok,aika kaukana kuitenkin siitä mitä se on ollut tämän 1/2 vuoden aikana parhaillaan.
Terapeutilla kävin viime viikolla ja kerroin olostani, että ei näy valoa tunnelin päässä, tällä hetkellä näkyy pieni pilkahdus jossain kaukaisuudessa.Aika-ajoin olo on kuin maailmanomistajalla, juttua riittää, sosiaallisuus lisääntyy ja viikonloppuna alkoholi virtaa, siis mahdollinen bipolaarihäiriö kyseessä.Tässä tulevaisuudessa olisi taas psykiatrille aika.
Työni on erittäin stressaavaa ja koulu painaa päälle,on siinä yhtälö tämän olon kanssa ?
Joudun myös ottamaan yöksi unilääkkeeksi triptyl 2x10mg ja mirtazapania 7,5mg sekä jos illalla on oikein hermo kireällä eikä olo rauhoitu lisäksi tenoxia a.10mg.
Älä välitä niistä takapakeista, pahalta se tuntuu edelleen mutta täytyy vain uskoa siihen valoon tunnelin päässä.
Erään suomalaisen elokuvan loppu lausahdusta lainaten:Pakkohan tässä on hyvin käydä...
"Eihän tässä elämässä muuten olisi mitään järkeä"
Voimia vaan sinulle. T.kohtalotoveri.
minunkin tekisi mieli vaan vetää peitto korville ja itkustaa,eikä kuuna päivän nousta ylös,varsinkin työssä käyminen tuntuu hankalalta,pelkään että jos vaikka kilahdan kesken kaiken tai joku huomaa jotain,siinäpä vasta juorua riittää.
tänään otin yhden benzon,vaikka yleensä välttelen niitä.kummasti on hieman helpompi,kun ei maha ole ihan kippurassa ja pelota niin helvetisti.hoitsu sanoi,että tässä vaiheessa ei heti muukaan auta.
mutta entäpä töissä sitten,ei kai siellä voi olla rauhottavissa,vai voiko?
ja asiasta kolmanteen,saako diapameja ottaa lentokoneeseen ja mukaan ulkomaille,ois seissu tulossa?
diapameja, mutta se on vähän riskialtista hommaa. Voi töissä olla rauhoittavissa, tai no se riippuu niin paljon siitä mitä töitä teet.
minkälaisia riskejä siinä on?tuntuis tosi pelottavalta reissata ilman "helpotusnappeja".olen muuten sisar hento valkoinen,joten tosi kiva hoitaa muita,kun ite oon ihan ulalla mikä mua repii ja välillä ihan kauhun vallassa.on tosiaan kengät hukassa suutarin lapsella (en tosin ole psyk.puolen hoitsuja)
Reseptit täytyy olla aina mukana niistä lääkkeistä.
Mutta eipä kyllä kovin hyvältä kuullostas että sairaanhoitaja tekisi töitä rauhoittavien voimalla..
Ehkäpä voisit saada sairaslomaa niistä töistäs jotta saisit selvitettyä välillä niitä omia ongelmiasikin.
että ne lääkkeet otetaan sinulta pois siellä maassa mihin menet. Se riippuu paljon siitä maasta, ja niistä jotka vartioi.