Olen tehnyt abortin. Minulla on ollut elämässä paljon muitakin vaikeita asioita. Olen oppinut elämään niiden kanssa tekemällä tiettyjä rituaaleja. Esim.läheiseni kuoli itsemurhaan ja hän oli masennuspotilas. Hän ei saanut asianmukaista hoitoa. Kirjoitin hoitavalle lääkärille ja koko osastolle kirjeen. Sen jälkeen jaksoin huomattavasti helpommin elää sen suuren vihantunteen kanssa.
Nyt haluaisin jotenkin pyytää anteeksi tältä abortoidulta alkiolta. Onko kukaan tehnyt mitään tälläistä konkreettista? Haluaisin myös pyytää anteeksi itseltäni,että en huolehtinut ehkäisystä ja en ole kykenevä äidiksi vaikka olen harrastanut seksiä.No se nyt ei ole tietysti mikään suuri ihme nykymaailmassa.
En tarkoita missään tapauksessa että haluan mitään julkista juttua tässä abortissa. Vaan jonkunlainen konkreettinen juttu,missä suren ja pyydän anteeksi itseltäni ja alkioltani. En sure alkiota vaan suren mielikuvaa vauvasta. Silti tunnen surua.
Kertokaa omia kokemuksia. Mitä kaikkea muuta siihen voi liittyä kuin vaikka musiikki(ja mitä musiikkia teillä).Itse kuuntelen rokkia ja punkkia ja heviä enimmäkseen. Tiedättekö tuosta musiikkityylistä aiheeseen sopivia kappaleita? Voi myös sanoa vaikka klassista tai poppia tai mitä vaan?Liittyikö kynttilöitä ja esim.joku itse kirjoitettu värssy, jonka puhuitte ääneen.Olitteko yksin?
Vai oliko tilanne ihan täysin erilainen?
En koe missääntapauksessa,että jumitan tässä aborttiasiassa henkisesti.Arki on mennyt normaalisti.Tiedän vain jaksavani ja selviäni vaikeista asioista elämässä tekemällä jotain konkreettista.
Niin ja haluan jotenkin osoittaa,että olisin rakastanut sinua ja huolehtinut sinusta,jos olisin kyennyt,mutta en kyennyt siihen ja olen pahoillani siitä..Tai jotain sellaista! No abortin tehneet ymmärtävät tuon fiiliksen varmaan.
En tarkoita että haluan saada kotiini jonkun surualttarin johon polvistun joka päivä. Se olisi todella liikaa....
Nyt haluaisin jotenkin pyytää anteeksi tältä abortoidulta alkiolta. Onko kukaan tehnyt mitään tälläistä konkreettista? Haluaisin myös pyytää anteeksi itseltäni,että en huolehtinut ehkäisystä ja en ole kykenevä äidiksi vaikka olen harrastanut seksiä.No se nyt ei ole tietysti mikään suuri ihme nykymaailmassa.
En tarkoita missään tapauksessa että haluan mitään julkista juttua tässä abortissa. Vaan jonkunlainen konkreettinen juttu,missä suren ja pyydän anteeksi itseltäni ja alkioltani. En sure alkiota vaan suren mielikuvaa vauvasta. Silti tunnen surua.
Kertokaa omia kokemuksia. Mitä kaikkea muuta siihen voi liittyä kuin vaikka musiikki(ja mitä musiikkia teillä).Itse kuuntelen rokkia ja punkkia ja heviä enimmäkseen. Tiedättekö tuosta musiikkityylistä aiheeseen sopivia kappaleita? Voi myös sanoa vaikka klassista tai poppia tai mitä vaan?Liittyikö kynttilöitä ja esim.joku itse kirjoitettu värssy, jonka puhuitte ääneen.Olitteko yksin?
Vai oliko tilanne ihan täysin erilainen?
En koe missääntapauksessa,että jumitan tässä aborttiasiassa henkisesti.Arki on mennyt normaalisti.Tiedän vain jaksavani ja selviäni vaikeista asioista elämässä tekemällä jotain konkreettista.
Niin ja haluan jotenkin osoittaa,että olisin rakastanut sinua ja huolehtinut sinusta,jos olisin kyennyt,mutta en kyennyt siihen ja olen pahoillani siitä..Tai jotain sellaista! No abortin tehneet ymmärtävät tuon fiiliksen varmaan.
En tarkoita että haluan saada kotiini jonkun surualttarin johon polvistun joka päivä. Se olisi todella liikaa....
Vastaukset 9
Vanhimmat
VAUVALLE!
Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
-Marika-
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000006930631#22000000006930631
Hautajaisten pitäminen, muistohetki sille lapselle joka olisi voinut olla. Myös keskenmenon saaneille tästä on ollut apua kuulemani mukaan sitä voi polttaa kynttilän, lukea runon tai rukouksen ja ajatella tai puhua siitä millainen omassa mielessä se potentiaalinen lapsi olisi voinut olla. Kohdata hänet sellaisena kuin omassa mielikuvituksessa hän on, keskustella, pyytää anteeksikin. Ja päästää irti.
***
Millaisia "hautajaisia/muistohetkiä" olet kuullut että ihmiset ovat pitäneet?
Ja todellakin jäi sanottamatta olennaisin asia tossa ensimmäisessä tekstissä: PÄÄSTÄÄ IRTI. Eli tämä ei ole minun tapani jumittaa asioissa vaan tämä on minun tapani päästää irti. Tämän jälkeen osaan päästää irti.
Terapioissa hyväksi on koettu ja paljon käytetään kirjeen kirjoittamista.
Kirjoita kirje naiselle, joka tuntee, että hänen on päästettävä irti tekemästään abortista. Kirjoita tunteista ja neuvojasi miten itse olettaisit hänen pääsevän irti. Osaathan neuvoa muita? Kirjoita musiikista, kaikesta jonka sinä kuvittelet voivan auttaa...Vain sinä tiedät minkä sinä kuvittelet auttavan. Laita kirje kuoreen, kkirjoita kuoreen oma nimesi ja osoitteesi ja postita ja ylläty kun saat kirjeen muutaman päivän päästä. Lue se huolella ja mieti mitä sinulle neuvotaan... Helpottaa kirjoittamista kun ajattelet kirjoittavasi jollekin muulle. Kyllä järkevään ajatteluun kykenevä ihminen osaa muita neuvoa, itseensä neuvojen kohdistaminen on vaikeaa...
Täytyy vain sanoa, todella hyvä ajatus. Nimenomaan se itselle postittaminen ja lukeminen jonkun toisen kirjoittamana.
***
Hyväksi koettu tapa on esimerkiksi, kuulemani mukaan, ollut istuttaa puu "lapselle joka olisi voinut olla". Katsoa sen kasvamista ja hoivata sitä ja muistaa hiljaa sen merkitys. Kaunis ajatus, jos ei pyri totaaliseen unohtamiseen vaan haluaa myös "hyvittää" tekoaan jollain tavalla jollekin.
Hautajaisista, yksi käytetty "rituaali" on ollut kirjoittaa kirje lapselle, se konkreettinen anteeksipyyntö, kaikki mitä haluaa sanoa. Vaikka monen päivän aikana, ja haudata se, polttaa, uittaa jokeen... mikä ikinä omalta tuntuu. Joskus ajateltiin että rukoukset kulkiva jumalille savun mukana kun ne kirjoitettiin paperille ja poltettiin. Maaginen ajattelu istuu ihmisessäkin syvällä, ehkä tuo toimisi sinullekin? Lähettää viesti sille lapselle tuota kautta ja saada se anteeksianto?
***
halusin vain sen verran ottaa osaa tähän keskusteluun että voisin mainita että apulannan ilona biisi olis ainakin mielestäni sopiva kun kuuntelee sanoja tajuaa biisin sanoman tässäkin asiassa ja sopii mielestäni hyvin tai ainakin itseäni auttanut...
Apulannan Ilona on kirjoitettu laulajan itsemurhan tehneestä tyttöystävästä. Siitä tulee mulle itsari-meininki mieleen ei abortti. Mutta sehän on aina musiikissa hienoa,että jokainen kokee biisin sanoman omalla tavallaan....
Ja sitäpaitsi Ilona on aikamoinen lässynlässyn-biisi mun musiikkimaulle:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032703205