Eräs kapakoitsija kehui perheensä menestyksen perustaksi aikoinaan keskioluen vapauttamista. Sanoi, että ilman sitä ei perhe olisi vaurastunut, lasten koulujen käynti olisi ollut siinä ja siinä miten olisi mennyt. Ei olisi siinä kahvibaarissa paljon raha vaihtanut käsiä.
Ja nyt on täydet anniskeluoikeudet. Joka päivä vaan toivoo paljon janoisia poikkeamaan.
Eikä asiakkaista ole puutetta. Korttelin väki ei kaikki ole yhtä onnellisia kuin kapakoitsija itse.
Ja nyt on täydet anniskeluoikeudet. Joka päivä vaan toivoo paljon janoisia poikkeamaan.
Eikä asiakkaista ole puutetta. Korttelin väki ei kaikki ole yhtä onnellisia kuin kapakoitsija itse.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se pahuutta, että käyttää heikkojen tarpeita hyväkseen, mutta kun kolmen päivän kaljateltta tuottaa saman, kuin H:gin seudulla työstä ansaittu tulo, niin voiko siitä kieltäytyä.
Tulos kun on 3:sta päivästä sitäluokkaa, kuin minun kolmen vuoden eläke.
Olisipa minullakin mahdollisuus viellä tuohon tulotasoon, niin en valittelisi täällä eläkkeeni pienuutta.
Ja, kuten meidän uusi missi totesi, niin kerjäläisiäkin tarvitaan täällä. Ei kaikki voi olla hyväosaisia. Kuka meidän jälkemme siivoaa ja pyykkimme pesee? Kuka tekee ne tsupparin hommelit, jos kaikki olisimme Johtajia?
Siis on erikseen henkilöt, jotka myyvät kaljaa ja meidän elättäjät, jotka sitä juovat.
Kuinkahan maailma mullistuisi, jos tupakoitsijat lopettaisivat tupakoinnin? Ja, entäs jos alkoholin kulutus nollautuisi?
Työttömyys lisääntyisi ja pörssiromahdus olisi kamala. Rikkaat menettäisivät omaisuuttaan ja kansa voisi hyvin. Ei olisi jonoja Terveyskeskuksiin. Meille vanhuksillekin riittäisi vaipanvaihtajia, kun joutavanpäiväiset juopot ja muut kunnostaan huoltapitämättömät hörhelöt eivät tukkisi resursejamme terveyden huollossa.
No, vitsi, vitsi. Eihän se näin mene, kuin unessa, eikä siinäkään, kunhan vain veryttelin sormiani, kun kirjoitustaito tahtoo ruostua näin eläkkeellä.
säästettäs terveydenhuollon menoissa.
meno jatkuu tällaisena. Tietysti siksi ,että toisen heikkouksilla voi hyötyä.
Sanotaan että raha ei haise. Varsinkaan silloin kun sen on laillisesti,yleisesti hyväksytyin keinoin,hankkinut.
Vasta siinä vaiheessa raha alkaa haisemaan kun sen tulemisen saajalleen huomaa naapurusto. Silloinkin vain ja ainoastaan kateellisille se haisee.
loppujen lopuksi kovin paljon eroa?
Satiiri suuntautuu aika paljon ulospäin, siihen miten muut näyttävät hölmöilevän.
Sarkasmi on enempi sisäistä. Turha mennä sanomaan, vaikka että "nainen on kaunis". Enintään voi myöntää, mutta jatkaa:"pahan sisuinen"
Olkoon miten on, jos joku tietää kertokoon paremmin.
Termejä satiiri ja sarkasmi ei voi ihan samalta lähtöviivalta vertailla.
Satiiri on sketsi, satiirinen näytelmä, komedia, pilakuva etc.
Sarkasmi on yleiskäsite, tarkottaa ilmaisua jossa hienovaraisesti tai usein vähän vinoillaan jostakin asiasta, ei sanota suoraan mutta "sarkastisesti" annetaan ymmärtää.
Kenenkään ihmisen sanoma ei sinänsä ole satiiri. Tyylilajina esim joku näytelmä tai käsikirjotus on satiiri.
Kuulostaa oikealta.
Sarkasmi on paha tapa, jos sitä alkaa viljellä. Meillä oli yhdessä työpaikassa sellainen tapa, eikä sitä jotkut sietäneet. Itkua väänsi joku.
Kaikkein hauskinta on, jos se kohdistuu humoristiin itseensä.
Eilen telkkarista. Joka kymmenes pubien euro on pimeä euro?
Olipa reilu mies kapakoitsija, kun kertoi vaurastumisensa lähtökohdat. Olut käy kaupaksi. Minäkin käyn viikottain kalja-baarissa. Toki konttaamalla en ole tullut kotia.
Oluttuopin kanssa juttu luistaa, seura muodostuu itsestään. Ei sitä kukaan organisoi. Joskus on käynyt, että sananvaihdon melskeessä sielläkin joku saa "herneen nenäänsä." Eihän siinä mitään, jos ei kestä huumoria, voi vaihtaa paikkaa totisena jöröttävien seuraan. Vanhat kaverukset eivät pienistä välitä.
Joillekin kalja on yksi "perkele", pahuuden alku. Mikäs siinä, saavathan he mielipiteensä esittää. Minusta pari tuoppia ja seura on mitä parhainta "terapiaa."
Vaikka en tupakoikaan, en kyllä viitsi nälviä kessun vetäjiä. Varsinkin tällä palstalle ikä pitäisi riittää tekemään itseensä kohdistuvia päätöksiä.
Eikä paljon häiritse ihmiset, jotka ovat puheineen vetäneet rajat hyvän ja pahan välille omien mieltymystensä mukaan. Ja pahat ovat pahoja! Silleen.
Jos ryhtyy ronkkimaan pieniä paheita, turhia tarvikkeita, turhaa kulutusta, poikkeavaa käyttäytymistä, törsäilyä ja niin edelleen, niin
kyllähän sarkaa riittää. Ja tulee monenlaista hyvää ja pahaa. Sittenpä ollaan taas lähtöpisteessä.
Parasta kai olisi, jos ei antaisi pipon kiristää, vaikka naapuri onkin vähän "kummallinen."