Dystopia kuvauksethan ovat niin elokuvissa kuin kirjallisuudessakin jotai todella kiehtovaa. Pidän niissä mm. allegorioista sekä "silmien avaamisesta", kun huomaa nykymaailman olevan menossa samaan suuntaan. Olen aika aloittelija fiktion lukemisessa, niin en ole lukenut muita dystopioita kuin niistä kuuluisimman "1984" ja pari Philip K. Dickin romaania. Jos kokeneemmat lukijat voisivat auttaa, niin olisin kiitollinen ^_^
Ensinnäkin, onko kukaan lukenut mitään näistä kirjoista? Jos on niin mielipiteen ottaisin kiitollisen vastaan.
- Ray Bradbury: Fahrenheit 451
- Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
- Jack London: Rautakorko
- Jevgeni Zamjatin: Me
- Frederik Pohl: Avaruuden portti
- Margaret Atwood: Orjattaresi
Toisena jos joku tietää muita hyviä Dystopia kirjoja, niin ilolla otan vastaan suosituksia. Kiitoksia jo etukäteen.
Ensinnäkin, onko kukaan lukenut mitään näistä kirjoista? Jos on niin mielipiteen ottaisin kiitollisen vastaan.
- Ray Bradbury: Fahrenheit 451
- Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
- Jack London: Rautakorko
- Jevgeni Zamjatin: Me
- Frederik Pohl: Avaruuden portti
- Margaret Atwood: Orjattaresi
Toisena jos joku tietää muita hyviä Dystopia kirjoja, niin ilolla otan vastaan suosituksia. Kiitoksia jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ole luonani aina / Kazuo Ishiguro ; suomentanut Helene Bützow
Tammi 2005
(Sarja: Keltainen kirjasto 367)
Alkuteos: Never let me go
ISBN: 951-31-3195-5 (sid.)
En kerro sen sisällöstä mitään, sillä se pilaisi oman elämyksesi.
Fahrenheit 451 on klassikko, lempikirjojani. Minusta joka ikisen ihmisen pitäisi lukea se. Sitä paitsi Bradbury on mielestäni kuvannut siinä nyky-yhteiskuntaa. Hän on siis eräänlainen profeetta. Kirja on aivan ehdoton.
En ole lukenut Atwoodin orjatarkirjaa, mutta siitä tehty elokuva on erinomainen.
Londonin Rautakoron luin joskus varhaisteininä, siitä ei jäänyt oikein mitään kunnolla mieleen. Pitäisi kai lukea se uudelleen.
Huxleyn Uljas uusi maailma on melko raskassoutuinen, mutta koska sekin kuuluu klassikkojen piiriin, suosittelen sitäkin.
Lisäksi suosittelen Strugatskin veljesten kirjoittamaa eräänlaista sci-fi-teosta Hankalaa olla jumala.
Muuten ihan sivumennen sanoen: sekä 'dystopiakuvaus' että 'dystopiakirja' ovat yhdyssanoja, eikä sanaa 'dystopia' kuulu kirjoittaa isolla lauseen keskellä.
Antoisia lukuhetkiä sinulle toivoo eräs vanha lukutoukka!
Fahrenheit 451 lainasin ja eilen illalla luin viimeiseen kappaleeseen saakka. Ja tosissaan on totta kun sanot kirjan olevan "profetaallinen". Ihmiset ovat valtavasti suoran viihdykkeen perään ja on myös näkyvissä kynän säilän tylsenemistä poliittisen korrektiuden nimissä. Ilmiö, että ihmiset hukuttavat ajatuksensa turhuuteen jottei tarvitsisi ajatella oikean maailman kauheutta ja mielettömyyttä, oikein hyppää silmille nykyaikana. Tositv:een, videopelien ja sananhelinää suurimmaksi osaksi sisältävien lehtien suosio johtuvat juuri tästä, kuten minun mielestäni myös päihteiden ja kirjassakin kuvailtujen pinnallisten ihmissuhteiden suuri suosio. En tietysti ole noita vastaan, itsekin jokaista noista harrastan, mutta varsinkin nuorten osalta nuo elementit tuntuvat täyttävän koko elämän. Ajatukset toisaalle hinnalla millä hyvänsä. Hintana on elämän rikkauden väheneminen: jos haluaa paeta ajatuksia joutuu myös karsimaan romantiikasta, pienistä asioista nauttimisesta. Clarisse on loistoesimerkki romantikosta joita ei nykypäivinä liikaa näe. En itseni lisäksi tiedä toisia jotka saattavat tuijottaa tuntikausia jotai hyönteisiä, kasveja tai lintuja. Kuka nykyisin makaa nurmikolla tähtiä tai pilviä katsoen? Kuinka moni osaa arvostaa sukulaisiaan, ystäviään tai lemmikkejään näiden ansaitsemalla tavalla. Muutenkin tuntuu elämä mielenkiintoisemmalta jos tiedostaa asiat ja tuntee empatiaa muita kohtaan. Hienompaa kuin tuijottaa töllöstä jotai tyhjän päiväistä meuhkaamista, on ajatella miten jossai Kaakkois-Aasiassa joutuu äiti etsimään kaatopaikalta ruokaa lapsilleen. Auttaa nauttimaan oman elämänsä luxusesta, vaikka suomalaisittain tai EU:nkin tasolla aika köyhästä kodista olen. Ruuan, lämpimän ja mahdollisuden hyvään uneen lisäksi paljon kaikkea ylimääräistä, kuten musiikit ja telkkarit jne. Lisäksi ajatella sängysään makaillen, mitäs jos tämä Kaakkois-Aasialainen äiti oliskin minä? Tositv:ssä kyllä itketään ja meuhkataan turhasta. Tuollainen pieni ajatusleikki taas saa ihmisen haluamaan maailman parantamista, vaikka omia resurssejaan uhraten. Jos ei halua ajatella miten mieletöntä elämä on, on sitä vaikea alkaa muuttamaankaan yhtään mielekkäämmäksi.
Yritä ymmärtää, että keskustelen näitä kirjoittaessani samalla messengerissä ja IRC:ssä, niin kielioppi ei ole samaa tasoa kuin kynä kädessä :
Orwellin "Vuonna 1984".
Harvemmin mainittu on Philip Dickin "Hämärän vartija". Omanlaisensa on J.G.Ballardin "Super-Cannes".
Miten oikein luet toisten tekstejä?
En huomannut listalta. Hakkaan otsaani mattoon. Joka tapauksessa mainitsemani uudet dystopiat ovat uutta tietoa, niin että viestini ei ollut ihan turha.
vaan tekstin alkupuolella. Yritä nyt hyvä ihminen vähän ymmärtää mitä luet, äläkä hätiköi niin hirveästi.
Eikä kukaan väittänyt, että viestisi olisi ollut "ihan turha".
Mainitsin aloituksessa lukeneeni 1984:n, en tosin kirjan täydellistä nimeä täyttänyt. Kiitos suosituksista, noista kirjoista en ennen ollut kuullutkaan niin ei todellakaan hukkaan mennyt.