Ketä mä oikein yritän huijata? Kun ei yksinkertaisesti ole ystäviä, ei edes kavereita. Ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Alkaa pikku hiljaa riittämään, sosiaalisia taitoja ei ole olemassa, olen äärimmäisen tylsä ihminen, en ystävysty kenenkään kanssa, introverttikin kun olen. Introvertin määritelmään kuuluu se, että hänellä on pari hyvää ystävää, paskat sanon minä.
Oliskin noin, niin ei olisi mitään ongelmaa. En edes haluaisi suurta ystäväjoukkoa.
Työkaveri sanoi, että sillä ei ole väliä, mitä puhuu, kunhan puhuu. Paskat, hän nyt on sellainen ylisosiaalinen tyyppi. Tuntemattomien ihmisten (etenkin hiukankin viehättävämpien naisten,joista normipainoisista on 99%) kanssa en todellakaan keksi YHTÄÄN mitään puhuttavaa.
Tyttöystävä sentään on, reilusti ylipainoinen, netistä löydetty, joka ei parempaa kuin minä saa, enkä minä parempaa kuin hän. Yritin uskotella itselleni, että kaikki on hyvin, että rakastan häntä,mutta eihän se niin mene. Kyllä jokainen (hetero)mies katsoo naisessa myös tämän seksuaalista viehättävyyttä, vaikka mitä sanoisitte..
Lisäksi viime aikoina olen alkanut tuntemaan ihmisvihaa, etenkin naisia kohtaan. Perkele, on se helppoa nauraa tyhmille jutuille, kun ei tarvitse tällaisia miettiä valveillaolonsa (ja välillä nukkuessakin) ajan. Samoin en ymmärrä tätä ihme "peli-ilmiötä" alkuunkaan. Millään muulla miehessä ei ole mitään merkitystä, kuin sillä, kuinka paljon paskaa hän pystyy puhumaan. jotta saa naisen huomion heräämään.
Itsemurha taitaa olla se paras ratkaisu. Sosiaalisia taitoja en pysty kehittämään, ystäviä en pysty saamaan. Lisäksi mitä katkerammaksi tulen, sitä mahdottomammaksi nämä tulevat myös (jos mahdoton voi olla enää enempää mahdoton)
Tulevaisuus näyttää hyvin samanlaiselta;ystäviä en saa, tyttöystäväni jätän tai sitten jatkan tätä valhesuhdetta hiukan aikaa..Miksi sitten kituuttaa tässä paskassa enää yhtään kauempaa? Sukulaistenko takia? Hyvä luoja, jos minulta olisi kysytty, en olisi ikinä syntynytkään tähän paskaan maailmaan..
Jos saisin itse aivan vapaasta tahdostani päättää, muita ihmisiä ajattelematta, tappaisin itseni tähän paikkaan, vetäisin vaikka ranteeni auki keittiöveitsellä.
Oliskin noin, niin ei olisi mitään ongelmaa. En edes haluaisi suurta ystäväjoukkoa.
Työkaveri sanoi, että sillä ei ole väliä, mitä puhuu, kunhan puhuu. Paskat, hän nyt on sellainen ylisosiaalinen tyyppi. Tuntemattomien ihmisten (etenkin hiukankin viehättävämpien naisten,joista normipainoisista on 99%) kanssa en todellakaan keksi YHTÄÄN mitään puhuttavaa.
Tyttöystävä sentään on, reilusti ylipainoinen, netistä löydetty, joka ei parempaa kuin minä saa, enkä minä parempaa kuin hän. Yritin uskotella itselleni, että kaikki on hyvin, että rakastan häntä,mutta eihän se niin mene. Kyllä jokainen (hetero)mies katsoo naisessa myös tämän seksuaalista viehättävyyttä, vaikka mitä sanoisitte..
Lisäksi viime aikoina olen alkanut tuntemaan ihmisvihaa, etenkin naisia kohtaan. Perkele, on se helppoa nauraa tyhmille jutuille, kun ei tarvitse tällaisia miettiä valveillaolonsa (ja välillä nukkuessakin) ajan. Samoin en ymmärrä tätä ihme "peli-ilmiötä" alkuunkaan. Millään muulla miehessä ei ole mitään merkitystä, kuin sillä, kuinka paljon paskaa hän pystyy puhumaan. jotta saa naisen huomion heräämään.
Itsemurha taitaa olla se paras ratkaisu. Sosiaalisia taitoja en pysty kehittämään, ystäviä en pysty saamaan. Lisäksi mitä katkerammaksi tulen, sitä mahdottomammaksi nämä tulevat myös (jos mahdoton voi olla enää enempää mahdoton)
Tulevaisuus näyttää hyvin samanlaiselta;ystäviä en saa, tyttöystäväni jätän tai sitten jatkan tätä valhesuhdetta hiukan aikaa..Miksi sitten kituuttaa tässä paskassa enää yhtään kauempaa? Sukulaistenko takia? Hyvä luoja, jos minulta olisi kysytty, en olisi ikinä syntynytkään tähän paskaan maailmaan..
Jos saisin itse aivan vapaasta tahdostani päättää, muita ihmisiä ajattelematta, tappaisin itseni tähän paikkaan, vetäisin vaikka ranteeni auki keittiöveitsellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
elämästäni vietin ilman kavereita . Olin täysin toivoton ja meinasin oikeasti lyödä lapun luukulle . En muista kuka sano ja mitä sano ( kaupassa käydessäni ) , mutta se sai minut ajattelemaan että vika ei ole muissa se on minussa :) . Mietin itseäni , tällainen omituinen höpöttäjä , ja totesin että minä olen erilainen , täysin toisenlainen kuin muut . Huumorin tajuni , arvot ja muut jutut .
Mietin miten yritän tyrkyttää itseäni muille ja miten yritän muuttaa itseäni jotta saisin sen yhden kaverin jonka kanssa voisi jutella täysin avoimesti kaikesta elämän tapahtumista . Sitten tajusin että paskat jos eka muutan itseäni täysin toisenlaiseksi mitä olen en varmasti saa ketään kaveria .
Lopetin leikkimisen ja aloin olemaan itseni sanoin mitä ajattelin ja mitä tunsin ( tosin en vieläkään aina meinaa uskaltaa tai ajattelen että mitä nuo tästä oikein ... ) .
Ensiksi se teki minun mieleni paremmaksi vaikka välillä loukkasi toisten tunteita tai sain "paskaset" naurut päälleni . Mutta kappasta vaan löysin eka yhen kaverin joka ajatteli samalla tavalla ja puhuttiin paskaa ekoilla kerrroilla monta tuntia putkeen ja ai että oli hauskaa ja mukavaa . Nyt minulla on jo toinen kaveri ja muutama tuttu joitten kanssa juttelen silloin tällöin .
Elämä tuntuu paljon paremmalta , mutta vielä on paljon mitä haluan siinä muuttuvan paremmaksi , mutta pikku hiljaa menihän tuohon ensimmäiseenkiin rohkaisuun aikaa , mutta luulen että seuraava tulee jo paljon aikasemmin .
Haluan kiittää kaikkia niitä ystäviä jotka ovat tänne kirjottaneet ja purkaneet tuntemuksiaan koska se on omalla tavallaan auttanut jaksamaan minuakin silloin kun oli todella vaikeaa , kiitos .
Usko mitä tahdot,
mutta tiedä mitä tahdot,
niin tiedät mihin uskot.
ylipainoinen tyttöystäväsi... jutteletko hänen kanssaan muustakin kuin "mitä tänään on tapahtunut"? Vaikka et häneen tuntisi vetoa, voithan hänestä saada sen ystävän? Hänelläkin on varmasti vaikeaa...