Kiinteistöväliitäjän työtä!
Vaikka välittäjiä on joka lähtöön ja kirjo valtava, kuinka moni ottaa huomioon millaisia asiakkaat ovat?
Avioeroperhe, jossa eropariskunta tappelee joka asiasta välittäjän ollessa ristitulessa: soitellaan ja kysellään välittäjän mielipidettä sitä, paljonko toisen pitäisi maksaa elatusmaksuja... Tarjouksen tullessa mies olisi valmis myymään, koska haluaa ämmästään ja talostaan eroon, mutta vaimo on sitä mieltä, että pitäs saada kyllä vielä pari tonnia enemmän.. Ja sekin pari tonnia menee jakoon, josta välittäjä vie siivun.. että mitä sitten siitä parista tonnista jää tälle vaimolle...?
Riitelevien vanhempien lapset käyttäytyvät miten sattuu, heittelevät välittäjää leluilla ja nimittelevät. Kaupantekotilaisuudessa sitten lapset juoksee ympäri pankkia, vaimo vittuilee kaupanvahvistajalle, että miehellä uusi tyttöystävä... Miehellä hikikarpalot otsalla, kun häpee exäänsä silmät päästään... "olisi pitänyt laittaa joku valtakirjalla hoitamaan kaupat, olisi tältäkin nöyryytykseltä säästynyt..." Välittäjä sinä yrittää hymyillä ja luovia joka suuntaan..
Samaan aikaa toisaalla... Pieneen kivaa kaksioon, joka hyvällä sijainnilla on sovittu kuvien ottopäivä.. Omistaja kotona, pyörii jaloissa kun väkkärä. Kämppä pommin jäljiltä! Lehtipinoja hujan hajan, tiskipöytää eri erota astioiden ja ruoan jätteiden alta, hajukin karmiva, onneksi haju ei tartu kuviin.. Pyykkipinoja jokapuolella. Olohuoneen pöytä muistuttaa roskista.... Eikö myyjälle tullut mieleen, että kuvista se myynti alkaa, millaisen mielikuvan antaa mahdollisille ostajaehdokkaille.... No ei se mitään... samassa kohteessa välittäjä menee ensinäytölle tuntia aiemmin, jätesäkkirullan kanssa... Sitä ennen tunnin taistellut myyjän kanssa siitä, että omistajan olisi syytä olla pois näytön ajan. Ostjaat eivät pidä siitä, että omistajat puuskuttaa niskaan näytöllä.. Ja kävelee välittäjän yli.. vaikka hänen pitäisi saada työrauha..
Saapuessaan kohteeseen, aloittaa kaljapullojen keräämisen säkkiin, jotta mahtuu asuntoon sisään.
Asunnossa biletetty koko lauantai.. Omistajlle ei sitten tullut mieleen, että valtava tupakan haju ja kaljapullovuoret eivät anna hyvää ensivaikutelmaa... Noh, onneksi otti ilmanraikastimen mukaan, raikas männyntuoksu peittää tupakan hajun hetkeksi..
Ikkunat ja lävet vielä auki ja hyvä tulee..
Samaan aikaan toisaalla...
Nuori it-insinööri, pedantti ja tarkka kaveri on muuttamassa yhteen uuden tyttöystävänsä kanssa.. Siksi hänen täytyy saada asuntonsa myydyksi.
Välittäjällä hyvin tarkka kuva siitä, mitä asunnosta saisi, myyjä tehnyt remontin, käyttänyt paljon rahaa kivitasoihin ja marmorilattiaan...
Hänen isänsä asentanut ne, joten paljon on tunnearvoa lattioilla. Ja kyllä hän itse möisin asuntonsa viikossa, mutta ei ehdi sitä esittelemään.. Joten hänen täytyy nöyrtyä ja ottaa välittäjä apuun....
Hinnasta alkaa ensimmäinen vääntö. Naapuri saanut sen ja sen verran ja onhan hänellä marmorilattiat ja kullatut hanat!
Välittäjä pitää pintansa ja ilmoittaa, että voi antaa kohteen toiselle välittäjälle, koska tämä kyseinen välittäjä ei halua hakata päätään seinään neljää kuukautta ja tehdä turhaa työtä ylihintaisella kohteella, jossa ostajaa jouduttaisiin etsimään, koska harva haluaa marmorilattioita ja kullattuja hanoja, varsinkaan jos hinta on aivan pielessä. Ylihintaista kohdetta ei tule kukaan edes uteiaisuuttaan katsomaan.. Keskustelupalstoilta kyllä saa sitten rivien välistä lukea...
Myyjällä menee jauhot suuhun... Välittäjä poistuu..
Menee muutama kuukausi ja kyseinen myyjä ottaa uudelleen yhteyttä.. Kun hänen valitsemansa toinen välittäjä ei ole saanut mitään aikaiseksi, eikä ketään ole käynyt katsomassa hänen asuntoaan..
Välittäjä ilmoittaa yks kantaan, että myyntihinta on se ja se. PISTE! Myyjä suostuu, vaikka palkkiokin hieman nousi. Hän on kuullut tämän välittäjän tehokkuudesta vahongossa työkaveriltaan. Rohkea rokan syö!
Välittäjä tekee toimeksiannon, ottaa hyvät kuvat kohteesta ja esittelyteksti on hauska ja kiinnostusta herättävä. Tulee ajallaan ja pitää kontaktia myyjään, jotte myyjän ei tarvitse soitella välittäjän perään...
Menee kolme viikkoa ja kohteesta saadaan ensimmäinen varteenotettava tarjous. Myyjähän on jo muuttanut pois asunnosta ja maksanut lainanlyhennykset, sähkön sekä vakuutuksen, että vastikkeet kolmelta kuukaudelta, tyhjästä asunnosta! Tarjous on hyvä, mutta myyjä empii.. 9000€ alle pyynnin... Voi voi! Hänellä siis mennyt 3000€ kolmessa kuudaudessa.. Hän tekee vastatarjouksen, nostaa kolmella tonnilla tarjousta. Ostaja hyväksyy ja kaupat sovitaan seuraavalle viikolle! Myyjä hieman ihmeissään, että kuinkas tässä näin kävi? Toteaa sitten välittäjälle, että olipa hyvin toimittu ja ehkä hänen olisi kannattanut kuunnella jo ekalla kerralla, aika kun on rahaa hänellekin. Pahimmassa tapauksessa kohdetta olisi roikotettu netissä puoli vuotta.. Sehän ei ketään kiinnosta enää siinä vaiheessa..
Sitten oli eräs rivari, uudehko.. Välittäjä teki sitkeää työtä, kaverukset ostaneet yhdessä, josta toisen äiti omistaa myös osuuden. Asunto ollut tyhjillään jo yli puoli vuotta. Välittäjää harmittaa, että alkuperäisen toimeksiannon tehnyt välittäjä ottanut ylihintaan sisään.
Hintaa tarkistettu monta kertaa... Sitten räpsähtää.. Tulee tarjous 200 000€.. Wau! Myyjät haluavat uuden tarjouksen, hylkäävät suoraan. Ostajat nostavat tarjousta 20 000€. No nyt päästää n kaupoille. Myyjät haluavat 225 000! Ostajilla loppuu rahat... Mitäs nyt? Myyjillä kuulema aikaa vaikka seuraavaan kevääseen.. Menee viikko ja yksi myyjistä soittaa, että anna mennä sillä 220 000€:lla! Välittäjä soittaa ostajille, että myyjä olisi nyt valmis sittenkin tekemää kaupat tuolla summalla! Ostaja kiittää soitosta ja kertoo, että ovat juuri tehneet edellisenä päivänä alkukaupan toisesta kohteesta... Että se siitä sitten!
Myyjät tuskaillee ja samoin välittäjä, joka sanoo sopimuksen irti. Menee viikko ja kohde on toisella välittäjällä hintaan 225 000€.... voi voi ja lämmin leipä!
Joulu lähestyy... ja kaikilla hyvä mieli!
Jokainen välittäjä tietää, kuinka markkinat hiljenee viikkoa ennen joulua ja vilkastuu vasta loppiaisen jälkeen... Jouluaatto olisi maanataina.. Asiakas soittaa välittäjälle aatonaattona puoli 9 aamulla. Tunnollinen välittäjä vastaa puheluun, asikas kysyy, ei kai vaan häiritse kun näin aikaisin soittaa..
Olisiko mahdollista päästä katsomaan erästä kohdetta nyt samana päivänä, heille sopisi klo 12.00! Tai vaikka tunnin päästä!
Välittäjä ystävällisesti kertoo, että kohteessa asutaan vielä ja siellä vietetään Joulua. "No mutta jos ihan pikaisesti vain kävisivät?" Välittäjä kertoo, että siellä on vieraita Saksasa saakka, perheen äiti viimeisillään raskaana ja ovat juuri aloittaneet Joulun vieton. "No mitäs jo kävisimme ikkunoista kurkkimassa vähäsen, ei kai se haittaa?" Kysyy asiakas. Välittäjä ilmoitta, että kohteessa asutaan ja elleivät halua joutua poliisien kanssa tekemisiin kannattaisi odottaa joulun yli, varmasti pääsisivät katsomaan kohdetta oikein ajan kanssa. "Mutta mitä jos kohde on myyty ennen sitä, joku ehtii sen ostamaan!?" Välittäjä rauhoittaa asiakasta, että kuinka sitä joku muu ehtisi ostamaan, koska nyt on Joulu ja sitä ei kenellekkään näytetä, kuin vasta pyhien jälkeen!
Noh, asiakas tyytyy tähän ja sopivat välittäjän kanssa, että palaavat seuraavana arkipäivänä asiaan.
Tulee Tapaninpäivä ja tämä kyseinen asiakas lähettää viestin, että ovat käyneet katsomassa taloa, eikä se heitä oikein miellytä ulkoisestikaan ja tie menee aika läheltä...
Tämä sama asiako olisi sitten pitänyt todeta aatonaattona, välittäjä olisi ajanut perheen vieraineen evakkoon, ajanut 60 km edestakaisin turhaan, kuluttanut firman bensoja ja joutunut tuottamaan omalle perheelleen pettymyksen, kun lähtee aaton aattona töihin... No se siittä!
Toisaalla eräs perhe katsomassa erästä kohdetta, jossa jo netissä ilmoitettu kohteen olevan peruskuntoinen ja vaatii isoa remonttia. Yhtiöönkin tulossa putkiremontti ihan kohta, joten ehkä remontti kannattaisi tehdä vasta putkien jälkeen. Hinnassa on huomioita kaikki tämä. Samasta talosta myyty kolme vastaavaa hyväkuntoista asuntoa n. 37 000€:a kalliimmalla. Joista yhden on myynyt tämä saman välittäjä.
Ostajaehdokkat nariseva asunnon huonosta kunnosta, Välittäjä toteaa, että niinhän olmoituksessakin lukee. He kyllä etsivät remontoitua asuntoa. Ja kyllä hinta on kova tähän kuntoon nähden. Välittäjä toteaa, että hinnassa on huomioitu yhtiön tulevat remontit sekä huono kunto. Remontoimalla saa sitten mieleisensä. Maalia saa kaupasta! Lasitettu suuri parveke kyllä miellyttää heitä. Mutta talossa ei ole hissiä ja tämä asunto on kolmannessa kerroksessa... Välittäjä toteaa, että sekin asia on mainittu ilmoituksessa...
He kyllä haluavat asunnon hissitalossa, asiakas sanoo...
Heillä on myös asuntovaunu. Se ei kyllä mahdu tuohon parkkipaikalle. Välittäjä toteaa, että sitä olisi voinut kysyä jo puhelimessa esittelyä sovittaessa. Talossa ei myöskää ole kaapelia, joka sekin mainittu ilmoituksessa, talossa ei ole uima-allasta, sekin mainittu ilmoituksessa... Niin, eikä tässä ole myöskään autotalleja.. sekin mainittu ilmoituksessa.. Lähimpään kauppaan on kolme kilometriä. Kyllä tämä on liian kaukana kaupasta. Me haluamme asunnon paikasta, jossa kauppa vastapäätä... Siinä vaiheessa välittäjä suosittelee miettimään asuntoa keskustasta, tosin sielläkään ei ole yhtiötä, jossa olisi autotalli, paikka asuntoautolle, uima-allasta ja hissikin vain muutamassa talossa.. Ehkä heidän kannattaisi etsiä toisesta kaupungista... Tai ehkä heidän kannattaisi karsia toiveitaan, kaikkea ei voi saada. Tai ehkä heidän kannattaisi pysyä nykyisessä asunnossaan, jossa ovat kaikki nämä heidän toiveensa, mutta se asunto kun täytyisi remontoida, kun yhdessä makuuhuoneessa on vaaleapunaiset tapetit, eivätkä he pidä siitä...
Njoo!
Että onnea vaan asuntokauppaa, itse kullekkin!
Vaikka välittäjiä on joka lähtöön ja kirjo valtava, kuinka moni ottaa huomioon millaisia asiakkaat ovat?
Avioeroperhe, jossa eropariskunta tappelee joka asiasta välittäjän ollessa ristitulessa: soitellaan ja kysellään välittäjän mielipidettä sitä, paljonko toisen pitäisi maksaa elatusmaksuja... Tarjouksen tullessa mies olisi valmis myymään, koska haluaa ämmästään ja talostaan eroon, mutta vaimo on sitä mieltä, että pitäs saada kyllä vielä pari tonnia enemmän.. Ja sekin pari tonnia menee jakoon, josta välittäjä vie siivun.. että mitä sitten siitä parista tonnista jää tälle vaimolle...?
Riitelevien vanhempien lapset käyttäytyvät miten sattuu, heittelevät välittäjää leluilla ja nimittelevät. Kaupantekotilaisuudessa sitten lapset juoksee ympäri pankkia, vaimo vittuilee kaupanvahvistajalle, että miehellä uusi tyttöystävä... Miehellä hikikarpalot otsalla, kun häpee exäänsä silmät päästään... "olisi pitänyt laittaa joku valtakirjalla hoitamaan kaupat, olisi tältäkin nöyryytykseltä säästynyt..." Välittäjä sinä yrittää hymyillä ja luovia joka suuntaan..
Samaan aikaa toisaalla... Pieneen kivaa kaksioon, joka hyvällä sijainnilla on sovittu kuvien ottopäivä.. Omistaja kotona, pyörii jaloissa kun väkkärä. Kämppä pommin jäljiltä! Lehtipinoja hujan hajan, tiskipöytää eri erota astioiden ja ruoan jätteiden alta, hajukin karmiva, onneksi haju ei tartu kuviin.. Pyykkipinoja jokapuolella. Olohuoneen pöytä muistuttaa roskista.... Eikö myyjälle tullut mieleen, että kuvista se myynti alkaa, millaisen mielikuvan antaa mahdollisille ostajaehdokkaille.... No ei se mitään... samassa kohteessa välittäjä menee ensinäytölle tuntia aiemmin, jätesäkkirullan kanssa... Sitä ennen tunnin taistellut myyjän kanssa siitä, että omistajan olisi syytä olla pois näytön ajan. Ostjaat eivät pidä siitä, että omistajat puuskuttaa niskaan näytöllä.. Ja kävelee välittäjän yli.. vaikka hänen pitäisi saada työrauha..
Saapuessaan kohteeseen, aloittaa kaljapullojen keräämisen säkkiin, jotta mahtuu asuntoon sisään.
Asunnossa biletetty koko lauantai.. Omistajlle ei sitten tullut mieleen, että valtava tupakan haju ja kaljapullovuoret eivät anna hyvää ensivaikutelmaa... Noh, onneksi otti ilmanraikastimen mukaan, raikas männyntuoksu peittää tupakan hajun hetkeksi..
Ikkunat ja lävet vielä auki ja hyvä tulee..
Samaan aikaan toisaalla...
Nuori it-insinööri, pedantti ja tarkka kaveri on muuttamassa yhteen uuden tyttöystävänsä kanssa.. Siksi hänen täytyy saada asuntonsa myydyksi.
Välittäjällä hyvin tarkka kuva siitä, mitä asunnosta saisi, myyjä tehnyt remontin, käyttänyt paljon rahaa kivitasoihin ja marmorilattiaan...
Hänen isänsä asentanut ne, joten paljon on tunnearvoa lattioilla. Ja kyllä hän itse möisin asuntonsa viikossa, mutta ei ehdi sitä esittelemään.. Joten hänen täytyy nöyrtyä ja ottaa välittäjä apuun....
Hinnasta alkaa ensimmäinen vääntö. Naapuri saanut sen ja sen verran ja onhan hänellä marmorilattiat ja kullatut hanat!
Välittäjä pitää pintansa ja ilmoittaa, että voi antaa kohteen toiselle välittäjälle, koska tämä kyseinen välittäjä ei halua hakata päätään seinään neljää kuukautta ja tehdä turhaa työtä ylihintaisella kohteella, jossa ostajaa jouduttaisiin etsimään, koska harva haluaa marmorilattioita ja kullattuja hanoja, varsinkaan jos hinta on aivan pielessä. Ylihintaista kohdetta ei tule kukaan edes uteiaisuuttaan katsomaan.. Keskustelupalstoilta kyllä saa sitten rivien välistä lukea...
Myyjällä menee jauhot suuhun... Välittäjä poistuu..
Menee muutama kuukausi ja kyseinen myyjä ottaa uudelleen yhteyttä.. Kun hänen valitsemansa toinen välittäjä ei ole saanut mitään aikaiseksi, eikä ketään ole käynyt katsomassa hänen asuntoaan..
Välittäjä ilmoittaa yks kantaan, että myyntihinta on se ja se. PISTE! Myyjä suostuu, vaikka palkkiokin hieman nousi. Hän on kuullut tämän välittäjän tehokkuudesta vahongossa työkaveriltaan. Rohkea rokan syö!
Välittäjä tekee toimeksiannon, ottaa hyvät kuvat kohteesta ja esittelyteksti on hauska ja kiinnostusta herättävä. Tulee ajallaan ja pitää kontaktia myyjään, jotte myyjän ei tarvitse soitella välittäjän perään...
Menee kolme viikkoa ja kohteesta saadaan ensimmäinen varteenotettava tarjous. Myyjähän on jo muuttanut pois asunnosta ja maksanut lainanlyhennykset, sähkön sekä vakuutuksen, että vastikkeet kolmelta kuukaudelta, tyhjästä asunnosta! Tarjous on hyvä, mutta myyjä empii.. 9000€ alle pyynnin... Voi voi! Hänellä siis mennyt 3000€ kolmessa kuudaudessa.. Hän tekee vastatarjouksen, nostaa kolmella tonnilla tarjousta. Ostaja hyväksyy ja kaupat sovitaan seuraavalle viikolle! Myyjä hieman ihmeissään, että kuinkas tässä näin kävi? Toteaa sitten välittäjälle, että olipa hyvin toimittu ja ehkä hänen olisi kannattanut kuunnella jo ekalla kerralla, aika kun on rahaa hänellekin. Pahimmassa tapauksessa kohdetta olisi roikotettu netissä puoli vuotta.. Sehän ei ketään kiinnosta enää siinä vaiheessa..
Sitten oli eräs rivari, uudehko.. Välittäjä teki sitkeää työtä, kaverukset ostaneet yhdessä, josta toisen äiti omistaa myös osuuden. Asunto ollut tyhjillään jo yli puoli vuotta. Välittäjää harmittaa, että alkuperäisen toimeksiannon tehnyt välittäjä ottanut ylihintaan sisään.
Hintaa tarkistettu monta kertaa... Sitten räpsähtää.. Tulee tarjous 200 000€.. Wau! Myyjät haluavat uuden tarjouksen, hylkäävät suoraan. Ostajat nostavat tarjousta 20 000€. No nyt päästää n kaupoille. Myyjät haluavat 225 000! Ostajilla loppuu rahat... Mitäs nyt? Myyjillä kuulema aikaa vaikka seuraavaan kevääseen.. Menee viikko ja yksi myyjistä soittaa, että anna mennä sillä 220 000€:lla! Välittäjä soittaa ostajille, että myyjä olisi nyt valmis sittenkin tekemää kaupat tuolla summalla! Ostaja kiittää soitosta ja kertoo, että ovat juuri tehneet edellisenä päivänä alkukaupan toisesta kohteesta... Että se siitä sitten!
Myyjät tuskaillee ja samoin välittäjä, joka sanoo sopimuksen irti. Menee viikko ja kohde on toisella välittäjällä hintaan 225 000€.... voi voi ja lämmin leipä!
Joulu lähestyy... ja kaikilla hyvä mieli!
Jokainen välittäjä tietää, kuinka markkinat hiljenee viikkoa ennen joulua ja vilkastuu vasta loppiaisen jälkeen... Jouluaatto olisi maanataina.. Asiakas soittaa välittäjälle aatonaattona puoli 9 aamulla. Tunnollinen välittäjä vastaa puheluun, asikas kysyy, ei kai vaan häiritse kun näin aikaisin soittaa..
Olisiko mahdollista päästä katsomaan erästä kohdetta nyt samana päivänä, heille sopisi klo 12.00! Tai vaikka tunnin päästä!
Välittäjä ystävällisesti kertoo, että kohteessa asutaan vielä ja siellä vietetään Joulua. "No mutta jos ihan pikaisesti vain kävisivät?" Välittäjä kertoo, että siellä on vieraita Saksasa saakka, perheen äiti viimeisillään raskaana ja ovat juuri aloittaneet Joulun vieton. "No mitäs jo kävisimme ikkunoista kurkkimassa vähäsen, ei kai se haittaa?" Kysyy asiakas. Välittäjä ilmoitta, että kohteessa asutaan ja elleivät halua joutua poliisien kanssa tekemisiin kannattaisi odottaa joulun yli, varmasti pääsisivät katsomaan kohdetta oikein ajan kanssa. "Mutta mitä jos kohde on myyty ennen sitä, joku ehtii sen ostamaan!?" Välittäjä rauhoittaa asiakasta, että kuinka sitä joku muu ehtisi ostamaan, koska nyt on Joulu ja sitä ei kenellekkään näytetä, kuin vasta pyhien jälkeen!
Noh, asiakas tyytyy tähän ja sopivat välittäjän kanssa, että palaavat seuraavana arkipäivänä asiaan.
Tulee Tapaninpäivä ja tämä kyseinen asiakas lähettää viestin, että ovat käyneet katsomassa taloa, eikä se heitä oikein miellytä ulkoisestikaan ja tie menee aika läheltä...
Tämä sama asiako olisi sitten pitänyt todeta aatonaattona, välittäjä olisi ajanut perheen vieraineen evakkoon, ajanut 60 km edestakaisin turhaan, kuluttanut firman bensoja ja joutunut tuottamaan omalle perheelleen pettymyksen, kun lähtee aaton aattona töihin... No se siittä!
Toisaalla eräs perhe katsomassa erästä kohdetta, jossa jo netissä ilmoitettu kohteen olevan peruskuntoinen ja vaatii isoa remonttia. Yhtiöönkin tulossa putkiremontti ihan kohta, joten ehkä remontti kannattaisi tehdä vasta putkien jälkeen. Hinnassa on huomioita kaikki tämä. Samasta talosta myyty kolme vastaavaa hyväkuntoista asuntoa n. 37 000€:a kalliimmalla. Joista yhden on myynyt tämä saman välittäjä.
Ostajaehdokkat nariseva asunnon huonosta kunnosta, Välittäjä toteaa, että niinhän olmoituksessakin lukee. He kyllä etsivät remontoitua asuntoa. Ja kyllä hinta on kova tähän kuntoon nähden. Välittäjä toteaa, että hinnassa on huomioitu yhtiön tulevat remontit sekä huono kunto. Remontoimalla saa sitten mieleisensä. Maalia saa kaupasta! Lasitettu suuri parveke kyllä miellyttää heitä. Mutta talossa ei ole hissiä ja tämä asunto on kolmannessa kerroksessa... Välittäjä toteaa, että sekin asia on mainittu ilmoituksessa...
He kyllä haluavat asunnon hissitalossa, asiakas sanoo...
Heillä on myös asuntovaunu. Se ei kyllä mahdu tuohon parkkipaikalle. Välittäjä toteaa, että sitä olisi voinut kysyä jo puhelimessa esittelyä sovittaessa. Talossa ei myöskää ole kaapelia, joka sekin mainittu ilmoituksessa, talossa ei ole uima-allasta, sekin mainittu ilmoituksessa... Niin, eikä tässä ole myöskään autotalleja.. sekin mainittu ilmoituksessa.. Lähimpään kauppaan on kolme kilometriä. Kyllä tämä on liian kaukana kaupasta. Me haluamme asunnon paikasta, jossa kauppa vastapäätä... Siinä vaiheessa välittäjä suosittelee miettimään asuntoa keskustasta, tosin sielläkään ei ole yhtiötä, jossa olisi autotalli, paikka asuntoautolle, uima-allasta ja hissikin vain muutamassa talossa.. Ehkä heidän kannattaisi etsiä toisesta kaupungista... Tai ehkä heidän kannattaisi karsia toiveitaan, kaikkea ei voi saada. Tai ehkä heidän kannattaisi pysyä nykyisessä asunnossaan, jossa ovat kaikki nämä heidän toiveensa, mutta se asunto kun täytyisi remontoida, kun yhdessä makuuhuoneessa on vaaleapunaiset tapetit, eivätkä he pidä siitä...
Njoo!
Että onnea vaan asuntokauppaa, itse kullekkin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, esimerkit lienevät suht tavallisia, eivätkä edes siitä pahemmasta päästä. Ilmeisesti sinulla on omakohtaista kokemusta asiasta.
Laita vastapainoksi juttua siitä, mitä välittäjän työ parhaimmillaan on. Myyjä on asiallinen, ymmärtää etunsa ja koettää avustaa välittäjää parhaansa mukaan. Ostaja toteaa, että tämähän on mukava, jättää tarjouksen, jonka pohjalta hierotaan sitten kauppahinta. Marssitaan pankkiin, vaihdetaan raha asuntoon ja myyjä onnittelee ostajaa uudesta asunnosta. Välittäjä kuittaa palkkionsa ja kaikkia hymyilyttää...
Parhaimmillaan: Kauniita, hyvin pidettyjä koteja, joissa asuu maalaisjärjellä asuvia ihmisiä. Jotka arvostavat välittäjää, joka tekee työnsä tunnollisesti, on huolellinen, huolehtii asiakkaistaan, muistaa pitää yhteyttä ja pitää lupauksensa. Olipa se sitten papreiden lähettämistä, tulla ajoissa, muistaa soittaa jos lupaa. Näkee vaivaa ja aikaa kuvien ja esitteiden tekemiseen. Ei lupaile liikoja. Kertoo faktat, ei kaunistele asioita. Jos on paska kämppä, sekin pitää sanoa, mutta asiallisesti, se on kuitenkin jonkun koti.
Välittäjä joka arvostaa asiakastaan ja hänen kotiaan ja näkemyksiään, tarkoitamatta sitä, että olisi samaa mieltä, saa hyvää palautetta. rehelisyys on kaiken a ja o. Kun välittäjä tekee periksantamatonta työtä, hymyilee vaikka kuinka vituttaa, mutta osaa kyllä sitten vittuilla takaisin, ilman että asiakas sitä tajuaa. Asiat voi esittää niin monella eritavalla...
Välittäjä näkee jos jonkinlaisia asuntoja, korsuja, koteja, linnoja, majoja... Välittäjä buukkaa itse oman aikataulunsa. Ajankäytönhallinta on tärkeää, varsinkin perheelliselle. Ihan pienten lasten vanhemmille en suosittele. Sitten vasta kun lapset ovat joko eskari tai kouluiässä. Työ hyvin ilta ja viikonloppupainotteista. Vaatii ymmärrystä ja pitkää pinnaa myös puolisolta. Välittäjän työssä ei ole kellokortteja. Aamulla voi nukkua pitkään... Jos ei ole sopinut aamuksi asiakaskäyntejä.. Taas jälleen kerran se ajankäytönhallinta. Kukapa ei haluasi juoda aamukahvia rauhassa ja lukea Hesari hosumatta?
Työ tekijäänsä opettaa.. Välittäjän työhön ei synnytä. Vaatii tiettyä yrittäjäluonnetta, palkka voi olla täys nolla monta kuukautta. Oikealla hinnoittelulla saa myös kauppaa aikaiseksi.
Ystävällisellä ja tehokkaalla asiakastaan kunnioittavalla palvelulla, saa jatkoja, suosituksia. Yksityisiä myyjiä kovin ottaa pattiin kun ilmoituksen julkaisun jälkeen, ensimmäiset 20 soittoa tulee eri välittäjiltä.. Riippuu tietysti missä firmassa työsketelee.. Välittäjällä pitää olla ihmistuntemusta, pitkä pinna, mielikuvitusta ja silmää niin sisustamiseen kuin kuvien ottoon, sitä voi toki myös opetella. Hyvästä palautteesta saa mielihyvää ja se kannustaa tekemään jatkossakin hyvää työtä. Hyvä välittäjä tekee esitteet, kauppakirjat huolella. On tarkka tarjouksia ottaessa ja paneutuu myös lainsäädäntöön. Hyvä välittäjä ei sano asiakkaalle " En tiedä"! Hyvä välittäjä osaa luovia, antaa typeriin kysymyksiin ympäripyöreitä tyhjentäviä vastauksia, mutta niin ettei asiakas sitä tajua, kunhan välittäjä muistaa, ettei aiheuta vahinkoa sanomisillaan. Johan se on nähty kuinka paljon käräjillä ja kulutta-asiamiehillä asuntoasioita puidaan.
Hyvä välittäjä ei mollaa tai parjaa kilpailijaa.
Jos omilla taidoilla ei pärjää, kilpailija firman haukkuminen ei varmasti tuo toimeksiantoa, paitsi jos myyjä on yhtä taukki kuin välittäjä!
Välittäjän työssä ei ole kahta samanlaista päivää, vaikka perusduuni on samaa. Pääsee liikkumaan, näkee paljon ihmsiä. Saa olla luova. Välittäjä on oman itsensä herra, ei liukuhihnatyötä.
Hyvä välittäjä osaa arvostaa myös hektisen työn vastapainoksi itseään ja perhettään. Se näkyy myös työn jäljessä. Jos itse käy aviokriisiä läpi, sitä ei varmasti jaksa katsoa asuntoaan myyviä eroperheitä. Moni välittäjä menettää perheensä, kun ei osaa vetää rajaa työlle ja vapaa-ajalle. Kun välittäjä arvostaa myös itseään, jaksaa tehdä hyvää työtä! Joillakin saattaa mennä vuosia ja parikin liittoa, ennen kuin tajuaa, mutta mutta...
Mutta ehdottomasti tämän työn suola on VAPAUS!
Välittäjiä on myös moneen junaan...
Biitti huulessa, ohittaa ostajan kysymykset, puhuu päälle, kehuu autolla liikkumisen helppoutta kun asiakas kysyy metron läheisyydestä, ei tunne myymäänsä kohdetta, ...
ja niin tosia. Kuulosti oikein tutuille tilanteille. Paitsi joulun aatonaattona puhelin ei pärissyt onneksi minulla. Monta muutakin hauskaa tapausesimerkkiä voisi mainita, mutta antaapi olla.