Juu kyllä koville ottaa, enpä tunne ketään ikäistäni joka olisi sairastanut syöpää tai voittanut sen. Itselläni on ollut kohta 6kk hoitoja, elämää hetki kerrallaan.
Kaikki suunnitelmat meni pilalle, ku syöpä todettiin..heh..kaks kesätyöpaikkaa hukkaan ja isot rahat. ;) mut ei se mitään. On täs elämässä muutaki tärkeetä.
Miten sitä sit syövän voittaneena pystyy elää "normaalii" elämää muiden keskellä..kun on kokenut siltä saralta niin paljon? Ite oon ollu 17vuotiaaks asti täysin terve joten tää juttu oli alkuun ku leikkiä mulle. en tajunnu mitä sitä joutuu kestää. hyvä niin.
Heitin kavereille vitsinä että mää ajan kaljuks ja sairastan syöpää.. Totuus oli sitte karu. Syöpä todettiin ja se hiusten ajelu...Voiko olla naiselle mitään kamalampaa? Kyl ne takas kasvaa, mutta ei se lohduta vielä. ja loppusuoralla taidan hoitojen suhteen olla.. mutta en oikee jaksa olla ilonen! Pelottaa se miten sopeutuu sitte..Kuntoutus ja kaikki.. Hjälp mej..
Kaikki suunnitelmat meni pilalle, ku syöpä todettiin..heh..kaks kesätyöpaikkaa hukkaan ja isot rahat. ;) mut ei se mitään. On täs elämässä muutaki tärkeetä.
Miten sitä sit syövän voittaneena pystyy elää "normaalii" elämää muiden keskellä..kun on kokenut siltä saralta niin paljon? Ite oon ollu 17vuotiaaks asti täysin terve joten tää juttu oli alkuun ku leikkiä mulle. en tajunnu mitä sitä joutuu kestää. hyvä niin.
Heitin kavereille vitsinä että mää ajan kaljuks ja sairastan syöpää.. Totuus oli sitte karu. Syöpä todettiin ja se hiusten ajelu...Voiko olla naiselle mitään kamalampaa? Kyl ne takas kasvaa, mutta ei se lohduta vielä. ja loppusuoralla taidan hoitojen suhteen olla.. mutta en oikee jaksa olla ilonen! Pelottaa se miten sopeutuu sitte..Kuntoutus ja kaikki.. Hjälp mej..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moj!Mullakin on ollu syöpa...
Se todettin mulle kun olin 14 v.
mutta selvisin..ymmärrän milltä susta nyt tunntuu...mä on sitt vähän huono kirjoitta suomeks koska oon ruotsinkielinen...mutta jos haluat kirjoitta mille niin kirjoita.kysy mitä vaan..vastan kyllä!!
Vielä 5päivää että tulee tän jakson viimeinen sytostaatti-tiputus! Matalasoluvaihe on vaan kiusana nyt. TArkotitko että tässä kyselen vai meilinä?
Mikä syöpä sulla oli ja kuin se hoidettiin? mulla on burkitt-like (..imusolmukesyöpä) Kuinka kauan on siitä ku paranit?
nuoren, nyt keväällä 18v, (tosi hyvin)
Luusyöpä todettiin kymmenen vuotiaana ja se on uusinut tässä vuosien mittaan jo kolme kertaa, aina eri paikassa
Nyt taas hoitovuosi takana ja elämä edessä
Aina hoidetaan n. vuosi,
eri sytostaatti yhdistelmillä, sädehoidolla, kortisonilla, kantasolusiirroilla, ym...
Tukka ym. karvat lähtevät useita kovia kuumeita hoidettu antibooteilla niistä ripulit ja vatsahaavat laihtumista ja lihomista (turvotuksia) verituote tankkauksia ym..
Silti hän jaksaa opiskella lukiossa ja suunnittelee ylioppilaskirjoituksia ja on iloinen ja optimistinen
Ei häntä koskaan ole kaljuus haitannut, nätti huivi päähän ja menoksi
( ei mitään yltiöpäistä menoa )
Ps. monet ovat kauniimpia kaljuina kuin huonotukka päässä
Positiivisuus ratkaisee
Iloinen mieli ja hyvät kaverit kruunaa kaiken
tarvitset, mutta koeta ymmärtää, että muut asiat ovat ihan sivuseikka. Hoida itseäsi hnekisesti ja fyysisesti. Huolehdi ravinnonsaannistasi esim lisäravintein.
Antioksidanttien syöpää ehkäisevä vaikutus on ihan faktaa. Sen lisäksi voit alkaa miettiä jotakin itsesi kehittämistä, ellet jo opiskele alalle, joka on unelmasi. Toteuta unelmiasi ja jätä arkipäivän haihattelut sikseen.
Sinun iässäsi moni on ollut hunnigolla ja saanut silti 30-vuotiaana elää ihan hyvää perhe- tai muuta elämää ja tehdä työtä siinä missä haluaa.
Aikaa 18 vuoden jälkeen on, voin vakuuttaa.
Käytä tämä aikasi niin hyvin kuin voit.
Se on tärkeintä elämääsi valmistautumista varten.
ja asut sellaisella paikkakunnalla missä toimii syöpäyhdistys, niin poikkea siellä. Monissa toimii NUORTEN syöpäpotilaiden ryhmä - siellä saa jutella & viettää aikaa samassa tilanteessa olevien kanssa! Ryhmät alkaa yleensä toimia syksyllä. Linkki www.cancer.fi antaa paikallista yhdistyksistä lisätietoa, ehkä jo tuon tiesitkin!
Tsemppiä ja voimia, itse tunnen kymmeniä Burkitin päihittäneitä!!
Niin..oot nuori mutta niin sinnikäs,taistele sitä"petoa vastaan"ja älä anna periks vaikka joskus siltä tuntuu.Uskomatonta mutta totta mitä nuorimmilla on se kavala tauti..teen itte sellasta työtä sivussa jossa paljon puhutaan suojaravinteista..mitkä tänäpäivänä puuttuu meidän ravinnosta ja kaik mitä syödään on keinotekoista joten jos halluut kirjallisuutta tai tietoa asiaan liittyvää niin voin lähettää sulle..mun mailini taisit saadakin.viestittele!
Käväiseppä lukemassa syöpäjärjestöjen keskustelusivuilta www.cancer.fi mitä siellä kirjoitellaan mm.tukattomuudesta.
Vaimoltani on tukka lähtenyt kaksi kertaa. Tukan lähteminen oli kova kokemus eka kerralla mutta ei niin kova enää toisella kerralla. Ei tosin ollut mukavaa silloinkaan. Nyt on taas sellainen tukka josta saa jo tarvittaessa tukistettua ;)
Kotona hän oli ilman peruukkia olipa vieraita tai ei. Työssä tottakai oli pidettävä peruukkia jotta ei "pelottelisi" asiakkaita.
Mutta tukattomuus on kuitenkin ollut riesoista pienimpiä koko sairaudessa.
voi ku lohdullista, pystyy jo tukistaa ;) Entäs omat hiukses? Pystyykö sua tukistella??
Mulla on niin kamala peruukki ettei sitä voi käyttää kun se on niin kuuma. Ja hervottoman kallis! Melkee kallein mitä oli myynnissä. Sain tietenki korvaukset sen ostoon, muuten ei ois tullu kysymykseenkään. (en ole kyllä käyttänyt;) Mulle hiuksettomuus on kuitenkin suurin asia koko sairaudessa. Me ollaan kaikki niin yksilöllisiä!
Välillä tuntuu että parasta olis kun syöpää ei olisi hoidettu, olisi pysyny omat hiukset päässä loppuun saakka! :)
Sara kulta! Älä lannistu, vielä se tukka kasvaakin. Ajattele, että tukattomuus on kuitenkin pieni murhe sairauden rinnalla.
Jotkut kanssaihmiset ehkä hieman säpsähtävät tukatonta naista mutta monet myös ajattelevat tietäessään tukattomuuden syyn hänen olevan vahva ihminen. Kun olet voittanut sairautesi ja tukkasi on kasvanut niin huomaat sen itsekin.
Eli pää pystyyn ja baanalle :)
Ps. Minulla on tukka vielä tallella vaimon välillä pöllyytellä sitä ;)
Ja vielä: www.cancer.fi keskustelusivuilta löytyy tällä samalla nimimerkillä kerrottuna hieman enemmän vaimoni syöpään liittyvää juttua (heinäkuun puolivälin tietämillä ja lisää viime viikon alusta).
Toivon jaksamista sinulle!
Yli seitsemän vuoden taistelun,monien leikkausten,säde- ja sytostaattihoitojen jälkeen sisareni hävisi taistelun. Hän oli loppuun saakka optimisti.Ikävöin häntä.Sinun taistetusi on alussa, ole optimisti,ajattele aina asioista positiivisesti.ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA!!!Mailaillaan, ehkä voin osaltani auttaa Sinua. Osoitteeni: [email protected]
Tää oli niin Henkilökohtainen kirjoitus etten uskaltanut edes usein vilkaista tänne tulleita vastauksia...kunnes nyt..siis viime kirjoitukseni jälkeen ;)
Nyt on päässä sellanen vauvatukka, ja on kyllä ikävä niitä entisiä hiuksia. On meinaan erivärisetkin. Sitä miksi ne on eriväriset, en ymmärrä, eikai sytostaatit geenejä pääse muuntamaan..? :)
Tuota aloitusta kirjoittaessani olin vielä sytostaatti-väsymyksessä joten nyt ihmettelin että miten se voikin olla noin selkeästi kirjoitettu, yllätyin.
Vieläkään en ole aloittanut koulunkäyntiä ja usein kaupassa, jos jaksan suinkin kauppaan asti mennä, huomaan ihmetteleväni että mitä ihmettä siellä oikein teen..eikö mun kuuluisi olla vielä sairaalassa!! on tää kummallista ;)