Nuorena kokenut

Haluaisin tietää milloin te muut ollette alkaneet omaishoitajaksi vai oletteko te pakosti siihen joutuneet?

Itse olen ollut pari vuotta omaishoitaja mutta kylläkin pakosti kun isäni äiti sairastui ja siinä rytäkässä meni muisti, diapeetes iski ja kaiken maailman muutkin sairaudet. Vaik me muut sukulaiset olisimme haluneet että mummo menis hoitoon niin pappa pisti vastaan ja sanoi ettei sellaista tarvita ollenkaan ja näin mä sitten jouduin hoitamaan aina lomilla ja viikonloppuisin mummoani. Rankkahan se oli kun piti koko ajan seuraila ettei vain karkaa mihinkään ja muistaa ottaa lääkkeet, syödä, wc-käynit peseminen. Välillä olin niin loppu ettei meinanut jaksaa millään ja tietenkin olin vähän kateelinen kaikille kavereilleni jotka pitivät hauskaa rannalla. Välillä kyllä tuli tapeltua papan kanssa kunnolla ja välillä taas jouduin olemaan erotuomarina kun he tappelivat keskenään. Karkaamista tapahtui usein ja sen takia kaikki ovet jouduttiin pitämään öisin ja välillä päivisin lukossa. Kyllähän siinä sai kuulla mummolta monta kertaa että minkä takia häntä pidetään vankina täällä, mutta kun pappa oli sellainen jäärä pää niin ei mikään hoitto paikka kelvannut sille vaikka apua tarjottiin.
Siskoni ei halunut ollenkaan jäädä mummon kanssa kahdestaan jotenkin hän pelkäsi mummon, välillä kyllä oli auttamassa minua kun pestiin se oli vaikeata välillä ei pesu sujunut ollenkaan ja mummo pisti vastaan ja kyllä sillon voimaa löytyi vaikka muuten olikin heikossa kunnossa (sitä ihmettelin)..
Nytten tästä tapahtumasta on kulunut jo parisen vuotta ja olen muuttanut omaan taloon ja kasvatan poikaani parhaan mukaan. Ja sillon pappakin tajusi, ettei enää itsekään jaksa joten mummo pääsi hoitoon ja huomasin miten pirteä mummo oli sielä ollensaan. Vaikka näin jälki käteen olen kuulut, että pappa ei ollenkaan tykänyt siitä kun muuten ja lähdin mieheni perään, mutta kun selitin sille, että minäkin haluan vähän omaa elämään niin se jotenkin hyväksy sen.
Siitä on kohta vuosi kun molemmat kuolivat. Pappa kuoli sydänkohtaukseen. Oli varmasti ottanut niin kovilleen kun mummo sairastui ettei loppujen lopuks enää sydän kestänyt. Mummo taas kuoli pari viikkoa myöhemmin, kai hän tajusi jotenkin että pappa oli kuolut vaikka ei siihen reakoinut mitenkään.

Niin unhdin kertoa että minkä ikäisenä jouduin tähän homman olin sillon juuri täyttänyt 18 vuotta ja sitä kesti jotain vajaa 3 vuotta yhteensä. Voi siis sanoa että paljon jo kokenut nuorena.
Joten nostan hattua kaikille teille omaishoitajille ja ymmärrän miten rankkaa hommaa te teitte rakkaiman puoleta, mutta muistakaan vaikka kaikki on välillä vaikeaa niin pyytäkää apua ja keskustelkaa jonkun kanssa, nimittäin se on hyvä ja sen jälkeen taas jaksaa. Oma aika on tärkeätä. Älkää sitä unohtako!!

Suuret taputukset ja halaukset kaikille