teilleen. Ei tarvi kuunnella ainaista kitinää. Ei tarvi riidellä rahasta eikä tapaamisista ja mistään muustakaan, kun mies ei ole kuvioissa mukana. Harmi se on lapsosille, kun heillä ei ole isää, mutta piankos niitä löytää nykyisin. Paitsi eipä tässä ole aikaa kyllä miestä etsiikkään, äidin osa on yhdessä ja yksin aina se kovempi osa. Ei lapset osaa isää kaivatakaan, kun hän niin pieninä ne jätti, eikä sen koommin ole tavannut. Ajattalinpa vaan ilmaista ajatuksiani, kun täällä on seisemän sortin kinastelua, kuka jättä kenetkin ja kuka haukkuu kenetkin ja sillai. Meillä ei kukaan onneksi hauku ketään, olemme vain onnellisia kun meillä on lastemme kanssa toisemme. Muita emme kaipaa. Noo mie jatkan näitten juttujen lukemista ja jään ihmettelemään, näitä pahoja äitejä... hymyillen, että onneksi niissä ei ole perää, kaikkeahan voi kuka tahansa kirjoottaa, mutta totuus on ihan toinen.. äiti on kaunein sana, jos maailma hylkää, äiti ei jätä lastaan, vaikka mitä tulisi vastaan..!;)
Meillä elämänlaatu parani
kun mies hävisi omille
391561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Niin, miten kirjoituksesi liippaa uusperheitä? On hienoa, että elämänlaatusi on kuosissaan, mutta miten asia koskettaa meitä uusperheellisiä? Pitäisikö sinun siirtyä tuonne "Yksinhuoltajat"-palstalle, saat sieltä varmasti mukavaa juttuseuraa!?
Niin, ai niin... voitko jättää yhteystietosi, annan ne lapsille kun seuraavan kerran ikävöivät äitiään. Voit sitten heille selittää, miksi äiti on heidän hylännyt.
Tietysti asian voi nähdä niinkin, että itse asiassa minä - äitipuolena - olen heille Se Äiti. Hmmm, olet oikeassa, kylläpä kuulostaa hyvältä!
etteivät parempia geenejä saaneet.
Harmi on Lissulle, kun ei ole miestä, piankos niitä löytää, vaikkei ole aikaa etsiikkään, kun pitää kirjoitella uusperhepalstalle. :D
Toivon todella, ettet haaskannut paljoa aikaa tämän sätöksen värkkäämiseen. Olisi kyllä kannattanut sekin aika suoda TeroJeesus-lapsoselle.
lissun nyksät!
Olet kyllä väärällä palstalla, ainoa asia missä oikeassa olivat!
vielä, missä asiassa EN ollut oikeassa? Siinäkö, että lapset ikävöivät äitiään? Vai siinä, että hän lähti tiehensä, kun lapset olivat pieniä? Vai siinä, että minä olen Se Ainoa Äiti, jonka he tuntevat?
Jos todella olet sitä mieltä, että olen väärässä, pystytkö kertomaan sen saman kahdelle lapselle? Millainen nainen oikein olet?
kyllästyttää tämä tuuba.
Mikä siinä mättää, että tällaiset Lissut ihan oikeasti saavat täällä kannustusta? Mitä te pahvit oikein ajattelette? Onko suomalainen perusnainen todellakin näin äärimmäisen yksinkertainen ja lahjaton?
Oletteko te ihan oikeasti sitä mieltä, että kun naisen munasolu hedelmöittyy, hänestä tulee ylimaallinen? Äiti, nyyh nyyh.
Edellinen kirjoittaja on kymmenissä ketjuissa kysynyt, mitä sanotte siihen, että hänen hoivaamansa lapset jätettiin oman äidin toimesta. Ja jää JOKA KERTA vastausta vaille, kun te superäidit nassutatte sitä omaa ihmeellistä pyhyyttänne.
Hävetkää, Lissu ja hännystelijät, jos edes osaatte.
Ja menkää muualle.
oikein saamme! Siinä teille iltapuuhaa
näin lahjaton? ja minkäköhän maalainen nainen/mies itse mahdat olla? Sinun lahjakkuutesi taisi jäädä tähän kommenttiisi, kiitos siitä!
hyperälykästä kirjoittelua tarkoitin. Ei tule vastausta, ei.
vastausta tältäkään supermunasolulta.
ihan oikeasti....
ilkeilyt ja nimitykset. Siihen se valitettavasti jääkin. Ei yllätys.
viesti se vasta oikea jymy-yllätys olikin. Onnittelut.
kauniista sanoista!
Täältä sivusta... Ai miten niin jää nimityksiin ja ilkeilyyn? Esitin mielestäni aika selkeitä kysymyksiä teille! Jaksatte saivarrella ja takertua sivulauseisiin, mutta MINÄ odotan yhä sitä vastausta.
Osoittaisitte kerrankin, että teillä on oikeasti jotain sanottavaa. Ja kuten kunnon debattiin kuuluu, odotan myös perusteluita.
jotka on täynnä sitä itseään, niin mitä sitä kantsii vastata yhtään mitään asiaa kun seuraavassa kyssärissä on terojeeksi, supermunasoluja ja sun muuta....eli sitä saa mitä tilaa.
kommentti, etten osaa kirjoittaa terojeesusta oikein, kävinkö kouluni tms. Ketä kiinnostaa?
sovitaan me kaksi, että ei "sivulauseita". Olen mielestäni esittänyt täysin asiallisia kysymyksiä. Odotan nyt niitä asiallisia vastauksia.
- ainakaan minulta. Miksi tulisin kettuilemaan sinulle, jos vihdoinkin vastaisit kysyjälle ja vielä perustelisitkin? Sitä tässä on useampaan otteeseen peräänkuulutettu, tiedät varmasti sen itsekin. Aina kun kysyjä ottaa aiheen puheeksi, kaikki luikkivat kuka minnekin.
Näitä "äiti ei koskaan lastaan jätä" -ketjuja on mielestäni jo aivan tarpeeksi, juuri niitä jotka jämähtävät tuohon väitteeseen.
Itsekin olen usein, mutta jostain kumman syystä vastauksia niihin ei haluta antaa.
Nyt esitän jälleen asiallisen kysymyksen, ilman minkäänlaisia ilkeilyjä, ja toivon saavani vastauksen:
Minkä takia erityisesti eronneet naiset, joilla on lapsi/lapsia, mutta jotka eivät asu uusperheessä, käyvät tällä palstalla kommentoimassa uusperheellisille, ilman minkäänlaisia kokemuksia asioista?
tälle kysymykselle oman ketjun, muuten hyviä kysymyksiä esittänyt äitipuoli pystytään taas kätevästi ohittamaan.
terveisin
joskus liiallisuuksiin menevä t-jeesustelija
vaihteeksi kuunnella hiljaisuutta, tytöt.
aloitankin ellen saa täällä yhtään vastausta. Ovatko kysymyksemme liian vaikeita kenties? Ehkä se on niin, että ei ne äiditkään kaikkeen osaa aina vastata :P
Eikös se mee niin. kulahtanut vanha fraasi.
Jos nykyinen ura ei oikein ota vetääkseen, voin aina siirtyä taikuribisnekseen!
Eihän täällä tarvitse olla kuin asiallinen ja kertoa vilpittömästi omasta elämästään, kun jo... PUFF! Ihmiset katoavat kuin pieru Saharaan!
Tilaisin yhden asiallisen vastauksen!
mitä tilaa? Olette jälleen kerran kertoneet minulle jotain oleellista itsestänne.
Harras pyyntö, esitän tämän niin kauniisti kuin osaan: olkaa ystävällisiä ja siirtykää jollekin toiselle palstalle. Jättäkää tämä foorumi niille, jotka todella hakevat täältä sitä aitoa vertaistukea uusperheasioihin. Kiitos ja kumarrus.
Hienoa, että olet pärjännyt hyvin lastesi kanssa. Olet ilmeisen tasapainoinen ja vähin ongelmin päässyt.
Meitä on tämmöisiä epäonnistuneita äitejä myöskin. Suomessa tosi paljon.
Osa on joutunut eroamaan väkivaltaisesta suhteesta ja ovat aivan pohjamudissa. Siinä ei jaksa kovin hyvin lasta hoitaa, vaikka kuinka yrittäisi.
Lisäksi voi olla moninaisia väsymyksiä ja mielenterveyden ongelmia, jotka myöskin estävät olemasta kultainen äiti lapselleen, vaikka pohjimmainen tarkoitus on jokaisella olla omille lapsilleen turvallinen ja hyvä äiti.
Jotkut joutuvat em. syiden vuoksi luopumaan lapsestaan lapsen edun vuoksi, kun ei itse parhaalla tahdollakaan jaksa hoitaa. Yhteiskunnassa ei ole tarjota konkreettista apua yh-äideille, ydinperheäideille eikä uusperheäideille. Siis tarkoitan konkreettista apua, esimerkiksi sellaista entisvanhaista kodinhoitajaa, joka tulee aamulla kotiin ja aloittaa perheen hoitamisen ja äiti saa levätä ja kerätä voimia.
Suomessa menisi paremmin, jos tällaisia ihmisiä, vaikka vapaaehtoisia mammoja koulutettaisiin sankoin joukoin auttamaan hädänalaisia perheitä. Mitkään huoltajuuskiistat tai lastenvalvojien sormen osoittelut eivät ketään paranna. He ottavat ihmisiltä viimeisenkin uskon itseen ja uhkailevat viedä kaikki lapset eri osoitteisiin, jos ette nyt heti tervehdy. Sitten kun kysyy, miten voi tervehtyä, eipä heillä ole muuta sanottavaa kuin että alko pois ja harrastuksia ja itseä pitää ottaa niskasta kiinni. Mutta entä jos ei millään kykene, saa siinä sitten sosiaalitädit yrittää huutaa. Kaikkihan siitä kärsii.
Missä on rakkaus ja lähimmäisten auttaminen Suomessa. Kaikki perheet kamppailevat yksin omien ongelmien kanssa ja päällepäin ei välttämättä näy kuin ne vaikeimmat tapaukset, jotka eivät jaksa luukussaan kyhjöttää ongelmineen, vaan tulevat kylille kertomaan vaikeuksistaan ja yrittävät sitä apua sitten jotenkin jostakin saada, vaikka pubissa kaljatuopposen ääressä. Se kun on halvempi terapiamuoto kuin psykoterapia, missä ihmiseltä nyhdetään omat ja suvun rahat. Ja apua nyt sitten voi yksi sadasta siellä saada juttelemalla niitä näitä terapeutin katsellessa ikkunasta avautuvaa maisemaa ja miettiä, mitä ruokaa laittas sillä aikaa, kun asiakasrukka yrittää kertoa tehokkaasti ongelmistaan, jotta paranisi ja ei menis köyhän ainoa miljoona terapeutille:D. Jos terapeutilta kysyy, mistä kannattais jutella, hän käskee puhua niitä näitä. Voipi siinä sitten kertoa työkavereistaan ja kaikista hassuista sattumuksista yms. Paraneminen on taattu sitä rataa, että niinku kokemusta on oikeinkin korkeasti koulutetusta psykoanalyyttisesti suuntautuneesta psykiatrista, jonka taksa oli markka-aikaan jotain 450/kk ja käteisenä piti maksaa. Jumalatonta nyhtämistä.
Tulipas tässä monimuotoinen sepostus annettua näin niinkuin tosta vaan:))
Kaikille voimaa auringosta tähän päivään. Ystävänpäivään.
Miksi sitten vaivaudut päivittäin kirjoittelemaan tänne uusperhepalstalle, jos olet sinut asian kanssa?
Ja miksi tuolla alempana kyselit mielipiteitä siitä, että kirjoittaisit anoppisi pyynnöstä ohjeita exäsi uudelle puolisolle?
Ja miksi joulun aikaan kirjoittelit yksinhuoltajapalstalle, kuinka hyvältä tuntuu kun "joulun aikaan ex-vaimon kauneus korostuu" ja "ex ei kehtaa tula vanhempiensa luokse ja sinut on kutsuttu tilalle"?
Tekstisi ovat niin ristiriidassa keskenään, että joko olet todella henkisesti tasapainoton tai sitten niin pitkästynyt, että väsäilet aikasi kuluksi mitä erilaisimpia aloituksia (huvittavinta on, että kirjoitustyylistäsi sinut tuntee AINA, vaikka yrität esittää eri henkilöitä). Kallistuisin itse kuitenkin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
teksti oli ihan asiallista, haastat taas riitaa tyhjästä! Näetköhän koskaan omaa napaasi pidemmälle, en usko!
Hyvää ystävänpäivää kuitenkin, vaikka epäilen ettei sinulta mitään positiivista koskaan kenellekkään irtoa!
Jos viittasit minuun, uusimman ketjun aloittajaan, olet väärässä. En kirjoittanut edellistä. Olen huomannut, että sinun on vaikea tulkita finessejä myös tekstistä.
Ei kannata toivotella hyvää ystävänpäivää – ei kukaan pidä sinua sympaattisena vaikka lähettelisit ruusuja.
tyyppi, mut...anti olla.
Äiti on kausis sana, niinkuin isäkin. Tahtoisin muistuttaa, että älä elä lasten kautta, koska lapset kasvaa ja aikanaan lentää pois perustaen oman perheen ja sitten..niin mitä sitten? Annatko lastesi elää omaa elämää vai pyritkö yhä olemaan osana heidän perhettä?? Tiedän, eivät lapset vanhaa äitiä hylkää, mutta eivät ne aina läsnä ole, käyvät sitten katsomassa pari kertaa vuodessa tai ehkä useammin, jos samalle paikkakunnalle jäävät kuin äitinsä. Pointtini on, että elämässä pitää olla muutakin kuin lapset, nehän ovat vain lainaa (ainakin minua viisaamat ja vanhemmat ovat niin opastaneet) joten toivon sinun löytäväsi rinnalle kivan partnerin tai sitten kivoja harrastuksia ja ystäviä sen parissa.
T: äiti kolmelle kersalle
niin lapset menee kaiken edelle, ainakin mulla menee. kasvavat toki ja odotan oikein sitä päivää että voivat olla yksin kotosalla että pääsen jumpalle, elokuviin tms. Mut tukiverkostonkin puuttuessa nyt näin, enkä mä koe tätä mitenkään hankalaksi, lapset on tehty ja nyt huolehdin niistä. Omat menot tulee sit myöhemmin ja usko tai älä niitä tulee olemaan, lapset kasvaa ja saa omia kavereita ja lentävät pesästä tietty.
..täällä, mutta joskus oon ihan poikki illalla ja nautin siitä hiljaisuudesta, kun lapset nukkuu. Ja vaikka rakastan lapsiani yli kaiken ja kaikkeni heidän eteen teen (..no en ihan kaikkia, perunat pitää itse isoimman kuoria;)niin myös odotan aikaa, että voi tehdä omia juttuja..meillä kyllä lapsilla isäkin kuvioissa ihan kiitettävästi, joten nostan sinulle hattua, kun yksin jaksat kaiken arjen!!
juu, rankkaa välillä on,ja väsynytkin. Mutta kunhan kersat voi hyvin ja meillä elämä rullaa niin mulle se on parasta mitä nyt voi olla! Lasten isä ei ole kuvioissa mukana juurikaan, ja se ei ole mun katkeruuden tai käsittelemättömän avioeron tuotos, vaan se että käyn tällä palstalla joskus on ihan se että yrittäisin oppia ymmärtämään tätä ex-mieheni nyksää, joka vainoaa mua joka käänteessä, haukkuu, solvaa, lähettää tekstareita, vaikka hoidan lapset kunnolla eikä mulla ole hänen miehensä kanssa muuta yhteistä kuin lapset. Tavatakkin exä saisi miten haluaisi lapsiaan mutta tämä nyksä ei anna siihen mitään mahdollisuutta. Ja se että jos heillä on omassa kotonaan riitaa tms. niin se johtuu kuulemma minusta! Ja kun mun elämä eikä heidän elämä kuulu mulle. Tosi rankkaa. Lastenvalvojalla eilen yritettiin vääntää tapaamisopimusta, jonkinmoinen onneksi aikaiseksi saatiin, niin tämä nyksä talutti miehensä sinne ja sieltä pois, aivan kuin haluaisi jotenkin provosoida, tai ettei me exän kanssa vain livahdeta mihinkään jutteleen palaverin jälkeen. Ei tosin mitään semmoista varmaan kumpikaan meistä edes kuvittele, ei ole mitään sanottavaa enää juurikaan. Haluan vain elää rauhassa ja jos tapaamiset sujuu exän ja lasten kanssa niin olen tyytyväinen.
Kun tällä palstalla käyn joskus lukemassa näitä nyksien vuodatuksia, jotka ovat hyvin ex-vaimo negatiivista paatosta niin jotenkin samalla kaavalla tämä exäni nyksä käyttäytyy. Johtuuko se heidän huonosta itsetunnosta vai mistä kumpuaa tommonen käytös? Itse olen pyrkinyt siihen, etten ota kantaa ja poistan tekstarit ilman lukemista, mutta aina ei voi käsittää. Esim. viime kesänä tuli lapsen syntymäpäiväkutsuille missä mun sukua oli talo täys, exää itseään ei missään näkynyt. Kännissä oli kuin ellun kana ja lahja olis pitänyt hänen saada antaa minun suvun nähden lapselle. Jotain rajaa pitäs olla, ei mun talo, eikä olohuone ja suku ole hälle näytön paikka hänen oikeuksistaan.
Tässä vaan pientä osaa tästä mun tarinasta.
johtui nyksän huonosta itsetunnosta että eksäsi ei tullut oman lapsensa syntymäpäiväjuhliin.
..että se ex-puolison uusi on epävarma, varmaan kokee sinut ja lapset uhkana. Itse ajattelen, että tällaisilla henkilöillä on jäänyt oma kasvu tavallaan kesken, he eivät ole aikuisia ja käyttäytyvät sen mukaan..lisäksi luulen ettei siellä ex-puolison kotona ole kaikki hyvin ja varmasti ei haluta että sinä siitä tietäisit. No nämä on näitä minun spekuloita.
Minä ja ex-puolison uusi vaimo ollaa hyvissä väleissä, soitellaan puolin ja toisin. Hän on ihana aikuinen ja tasapainoinen nainen ja on ymmärtänyt sen, että minulla ja ex-puolisolla on yhteistä enään vain ne lapset ja niiden takia aina välistä yhteydessä ollaan.
Voi kun toivoisin, että kaikki ex ja nyks ihmiset ymmärtäisivät, että toisen häiriköinnissä ja kiusaamisessa ei ole mitään mieltä. Kukaan ei siinä taistossa ole voittaja, vaan se negatiivisyys syö sisältä ja vie kaiken voiman. Ja että ne ns. aikuiset ihmiset ymmärtäisivät, mitä julmuuksia saavat aikaan niissä lapsissa, jotka rakastavat aina sitä äitiä ja isää. En ymmärrä mistä se heillä on pois. Itse ainakin olen huomannut, että kun ei ole riitaa, niin jää enemmän sitä rakkautta ja iloa läheisille ihmisille. Jos esim. äitipuoli on hyvä miehensä lapsille jaksaa se mieskin rakastaa enemmän sitä äitipuolta, kun ei tarvi puolustella omia lapsia tai lasten äitiä. Ja nyt jos joku ajattelee ettei ne sitä tee, niin kyllä tekee ainakin mielessänsä (jos eivät ääneen uskalla sanoa)ja se taas syö miestä ja se heijastuu koko perhe-elämään. Samoin se on toisinkinpäin..jos minun mieheni kohtelisi huonosti lapsiani tai moittisi päivästä toiseen ex-puolisoa loisi se sellaisen negatiivisen olotilan meidän kotiin, enkä minä jaksaisi olla hyvä vaimo, äiti, ystävä, kuuntelija, rakastaja, siivoaja jne.
Saitkohan mitään tolkkua tästä sepustuksesta? No ennenkaikkea minä toivotan sinulle oikein ihanaa ystävänpäivää lastesi kanssa!!
tolkkua kirjoituksestasi! Kyllä se varmaan tästä jonain päivänä iloksi muuttuu.
"Voi kun toivoisin, että kaikki ex ja nyks ihmiset ymmärtäisivät, että toisen häiriköinnissä ja kiusaamisessa ei ole mitään mieltä."
Hyvä, että edes joku myöntää, että näitä häiriköitä löytyy kummastakin, koska niinhän se onkin :) Tosi usein vaan kuulee ihmisten syyttelevän joko exiä tai nyksiä. Kyllähän se on paljon ihmisestä kiinni. Kyllä varmasti jotkut nyksät kokevat sen miehen entisen uhkana ja ovat tälle mustasukkaisia. Sitten taas jotkut exät, jotka eivät ole päässeet erosta yli, saattavat olla mustasukkaisia tästä ex-miehestään, koska pitävät kenties häntä edelleen tietynlailla "omana" yksinoikeutenaan. Mutta eikö ole aika järjetöntä tapella yhen miehen takia? Itse en koe oman miesystäväni exää uhkana. Kai mieheni hänen kanssaan olisi jos haluaisi? Itse en ainakaan ole ollut esteenä sille. En ole niin riippuvainen kenestäkään. Ja koskaan en ole hänen lapsensa äitiä haukkunut. Enhän edes tunne häntä. Enkä ole mistään edes kateellinen hänelle, koska itse en olisi halunnut noin nuorena sitoutua vielä lapsen tuomaan vastuuseen, kokemaan avoeroa, ei kunnon koulutusta ym. Toivon vain, että hänkin pysyy asiallisena eikä puutu minun asioihin. Niin kauan kuin niin on, niin en koe mitään syytä itsekään puuttua hänen elämäänsä :)