Onko täällä ketään joka ei ole päässyt raskauskiloistaan eroon? Ittellä on vielä 5kg jäljellä ja lapsi pian 3kk. Hieman masentaa ku ei millään lähde ja kun imetyksenkin jouduin lopettamaan.
En kaipaa moraalisaarnaa vaan vertaistukea..
En kaipaa moraalisaarnaa vaan vertaistukea..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikös elimistöllä mene vuosi (ellei enemmänkin) ennenkuin täysin palautuu synnytyksestä ja raskaudesta.
Ja sinähän voit jo laihduttaa, kun et kerta imetäkkään.
Minulla lähti esikoisesta kilot vasta kahden vuoden päästä synnytyksestä. Toisesta olin jo alle kuukauden päästä entisissä mitoissa...
Paino putoaa kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän. Itsekuria vaatii todella paljon.
Mä luulin päässeeni jo raskauskiloista eroon muutaman viikon jälkeen synnytyksestä, mutta kun ruoka alkoi taas maistua ja keho pääsi balanssiinsa, kiloja oli vielä 3-5 lapsen ollessa muutaman kuukauden iässä.
Minua ärsytti röpsähtäneet rintani ja pömppö vatsa. En kerta kaikkiaan kokenut olevani kotonani omassa kehossani. En ole siis missään tapauksessa tarkka muiden ulkonäöstä, ja yleensä omassa kehossaan viihtyvä ihminen on kaunis. Kuitenkin itseäni ärsytti se, että vanhat vaatteet kiristivät jne. Vasta lopetettuani imetyksen lapsen ollessa 10 kk minusta tuntui, että kroppani oli palautunut ja rinnatkin jälleen ryhdissään. Nyt paisutaan taas toisen lapsen myötä.
Nyt jälkeenpäin ajatellen tajuan, kuinka pieni vauvani olikaan juuri 3 kk iässä. Silloin olin itsekin vielä aivan pihalla synnytyksestä ja uudesta elämäntilanteesta. Olisinpa siis malttanut tuolloin jättää kilomärehtimiset, varsinkin kun päällimmäisenä syynä oli se, miltä mahdan näyttää muiden silmissä.
Tykkäätkö vaunutella lapsen kanssa? Käykää ihmeessä vaunulenkeillä ja ala rauhallisesti vaikka keventää ruokavaliotasi. Toisaalta tajuan, ettei sekään ole helppoa, sillä huvit ovat vähissä kotiäideillä. Ja huonounisen vauvan äitinä mulla ainakin oli tapana palkita itseäni ruualla. Mutta kyllä sä siitä vielä palaudut, kun teet hitaasti töitä asian eteen. Mieti kevennystä siinä vaiheessa, kun tunnet olevasi vauvankin kannalta täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Tilanteesi on hyvä, kun varot vaan lihomasta raskauden jälkeen. Ehdit laihtua kyllä 1v synttäreille entisiin mittoihisi. :)
mulla jäi 20kg.joka päivä käyn väh. kerran pitkälä lenkillä ja koitan syödä hyvin, mut eipä näytä auttavan...silti olen maailman onnellisin ihminen ihanan vauvani ansiosta. jos sitä on muuten onnellinen, niin mitä hemmetin väliä yksillä kiloilla on????
Tää on taas näitä juttuja, että se, mistä toinen ärsyyntyy, ei merkitse toiselle mitään. Kuten sanoin, itse en arvioi ihmisiä heidän ulkomuotonsa mukaan. Ja jos joku ihminen viihtyy itsensä kanssa kiloineen päivineen, niin hän on todennäköisesti hyvin miellyttävän näköinen.
Mulle ulkonäkö ja hoikkuus ovat olleet tärkeitä asioita. Eivät maailman tärkeimpiä asioita, mutta eivät suinkaan vähäarvoisimpiakaan. Kaiken lisäksi vauvani oli pienenä tosi huutava, vaativa ja huonosti nukkuva pakkaus, jonka johdosta oli hyvin vaikeaa olla maailman onnellisin ihminen. Kun vauva vaati ja ulkonäkö tuntui repsottavan, niin eka kuukausina olo oli tuplasti inhottava.
Eli mun mielestä ei voi mennä sanomaan toiselle, mikä hänen elämässään on iso ja pieni murhe. Jos viihdyt itsesi kanssa, niin sehän on hieno homma! Mutta anna muiden elää tahoillaan omaa elämäänsä ja nauttia siitä omalla tavallaan. Toisaalta pisti silmään tuo, että itsekin yrität lenkkeillä ja tarkkailla syömistäsi: Oletko ihan rehellinen, kun sanot vauvasi riittävän pitämään sinut onnellisena?