Voi ei!
Huomenna taas,
ystävänpäivä...
en jaksa sitä lässytystä.
Onpa tyhmä,
tyhjä,
olo.
Rintaan koskee,
ahdistaa,
sitä se on,
kun rakastaa,
muttei saa sitä,
vastaanottaa.
Tuntuu että vihaan itseäni,
kuin olisin epäonnistunut yksilö,
täysi tyhjiö.
En ole koskaan osannut,
hyvin vähän oppinut,
virheistä,
erheistä selkeistä.
En sanattomuudesta,
sanojen tärkeydestä,
teoista tekemättömistä.
Mutta, olenhan herännyt todellisuuteen,
tajuan tilanteen,
tartunkin heti kun pystyn,
tilaisuuteen uuteen.
Olet kaukana,
vaikka olet niin lähellä,
ulottumattomissa,
sinua en voi saada.
Kuulostaa varmaan säälittävältä,
niin varmaan,
mutta en oletakkaan,
että tajuaisit.
Nämä päivät,
niin nopeasti ohi,
häilyvät,
vain rajallisesti,
nämäkin muistot säilyvät.
Huomenna taas,
ystävänpäivä...
en jaksa sitä lässytystä.
Onpa tyhmä,
tyhjä,
olo.
Rintaan koskee,
ahdistaa,
sitä se on,
kun rakastaa,
muttei saa sitä,
vastaanottaa.
Tuntuu että vihaan itseäni,
kuin olisin epäonnistunut yksilö,
täysi tyhjiö.
En ole koskaan osannut,
hyvin vähän oppinut,
virheistä,
erheistä selkeistä.
En sanattomuudesta,
sanojen tärkeydestä,
teoista tekemättömistä.
Mutta, olenhan herännyt todellisuuteen,
tajuan tilanteen,
tartunkin heti kun pystyn,
tilaisuuteen uuteen.
Olet kaukana,
vaikka olet niin lähellä,
ulottumattomissa,
sinua en voi saada.
Kuulostaa varmaan säälittävältä,
niin varmaan,
mutta en oletakkaan,
että tajuaisit.
Nämä päivät,
niin nopeasti ohi,
häilyvät,
vain rajallisesti,
nämäkin muistot säilyvät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin aito ja todellinen! Melkein kuin olisin lukenut omia tuntemuksia juuri nyt.