Hyvät masentuneet, itseään vihaavat, sun muut ihmiset! Mikä teitä vaivaa?
Itkette nurkissa, ruikutatte ja luvattoman monet valittavat tyhjästä!
Ajatelkaa vähän, oletteko ihmisiä? Missä on kunnianne ja taistelutahtonne? Annatteko muiden sortaa teitä noinvain? Kuinka monet ovat tehneet itsemurhan? Eivätkö he sitten ansaitse elää, ainoa synti minkä he ovat tehneet on itse syntyminen.
Kovettakaa itsenne, älkääkä luovuttako! On niin helppo ruveta säälimään itseään. Elät vain kerran, ja meinaatko sen ainoan kerran luovuttaa kokeilematta, haaskata KAIKEN?
Minä kunnioitan jokaista masentunutta, joka tekee edes vähän itsensä eteen, eikä alistu.
Aiotteko päästää itsenne helpolla? Olette sitten luusereita. Opetelkaa elämään ilman muitten apua, koska siihen ette voi aina turvata.
Näytä muille mihin sinusta on, älä yritä väittää ettei sinusta olisi mihinkään, sitä en voi uskoa. Jokainen ihminen on arvokas, SINÄ olet arvokas.
Jokainen elämä on oma sotansa, taisteluun siis!
Itkette nurkissa, ruikutatte ja luvattoman monet valittavat tyhjästä!
Ajatelkaa vähän, oletteko ihmisiä? Missä on kunnianne ja taistelutahtonne? Annatteko muiden sortaa teitä noinvain? Kuinka monet ovat tehneet itsemurhan? Eivätkö he sitten ansaitse elää, ainoa synti minkä he ovat tehneet on itse syntyminen.
Kovettakaa itsenne, älkääkä luovuttako! On niin helppo ruveta säälimään itseään. Elät vain kerran, ja meinaatko sen ainoan kerran luovuttaa kokeilematta, haaskata KAIKEN?
Minä kunnioitan jokaista masentunutta, joka tekee edes vähän itsensä eteen, eikä alistu.
Aiotteko päästää itsenne helpolla? Olette sitten luusereita. Opetelkaa elämään ilman muitten apua, koska siihen ette voi aina turvata.
Näytä muille mihin sinusta on, älä yritä väittää ettei sinusta olisi mihinkään, sitä en voi uskoa. Jokainen ihminen on arvokas, SINÄ olet arvokas.
Jokainen elämä on oma sotansa, taisteluun siis!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä kirjoittaja! Oletko kokenut todellista masennusta tai maanis-depressiivisyyttä? Kirjoituksesi perusteella väitän että et tiedä niistä kummastakaan mitään.
Aika hyvä kirjoitus mutta..
En ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan..
Saan voimaa jakamalla kokemuksia samankalttaisten ihmisten kanssa..
Yksin en pärjää.
"Aiotteko päästää itsenne helpolla"
Sulla ei ole kunnioitusta lainkaan. Osa masentuneista käynyt niin kovia juttuja läpi että moni murtuis, ja silti he jaksavat hymyillä.
Älä puhua asiasta mukamas asiantuntevasti, jos et tiedä siitä mitään.
"Oletko kokenut todellista masennusta tai maanis-depressiivisyyttä? Kirjoituksesi perusteella väitän että et tiedä niistä kummastakaan mitään."
Minä olen sairastanut vakavaa masennusta jne (sairastan vieläkin ainakin osittain), mutta en nyt ala siitä puhumaan.
Arvasin että te rupeatte kohdistamaan vihaanne minuun (vähintäänkin syyttelemään), olettamaan, ja kertomaan totuuksia siitä minkälainen minä olen, vain tämän yhden viestin perusteella.
"En ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan..
Saan voimaa jakamalla kokemuksia samankalttaisten ihmisten kanssa.. "
Ilmeisesti tuo oli puolustelu siihen, että mainitsin "ruikuttamisesta"? En missään nimessä halua kieltää, etteikö täällä saisi jakaa kokemuksia omasta masennuksesta, purkaa tunteitaan, tai kertoa elämäntarinaansa. Silti monet ihmiset vain kirjoittavat eivätkä tee mitään.
Sitten vielä "dddddd". Suoraan sanottuna suututti lukea viestisi. Kerroit vaan mukamas faktoja minusta joissa ei ole mitään perää, teettekö tosiaan vakavia johtopäätöksiä noin helpolla?
itsensä eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä kaikkensa parantuakseen. Mutta en allekirjoita sitä, että pitäisi oppia tulemaan toimeen yksinään. Päinvastoin.. Masentuneella olisi hyvä olla luotettava turvaverkko ympärillään, johon voi vaikeina hetkinä turvata. Itselläni on onneksi hyviä ystäviä tukemassa. Vaikeaa minulle on nimenomaan ollut se, että luottaa muihin ihmisiin ja oppii tarvitsemaan muita. Itse olen aina ajatellut, että haluan olla täysin omillani, koska jos kenestäkään ei välitä, ei voi sattua. Kuitenkin olen huomannut sen, että ystävät ja puoliso ovat kalleimmat aarteet. Läheisriippuvuus ym. ovat sitten asia erikseen..
Joskus nousee katkeruus pintaan ja ajattelee, että miksei ole voinut elää sairastumatta masennukseen. Silloin tulee sellainen fiilis, että on se niin väärin, että minä kärsin tällaisestä. Ja silloin tekee mieli surkutella, mutta periksi en anna ikinä.. Tulee vielä päivä milloin masennus on historiaa (uusiutumisriski tietysti on aina olemassa).
Se vaatii vaan kovasti työtä, mutta jos mietin miksi olen syntynyt, miksi olen sairastunut, miksi minulle jne.jne, niin hulluksi tulen.. Niihin ei tule koskaan vastausta. Pitää keskittyä hyviin asioihin ja itsensä kuntouttamiseen..
Miten korjaisit aivot..?Kun ne ei toimi edes lääkkeillä,positiivisesti?Mä oon liian lihava,en onnistu laihduttaan..En osaa valmistaa terveellistä ruokaa,en osaa valita kaupasta terveellisiä vaihtoehtoja..poltan liikaa tupakkaa,en onnistu lopettaan...mikään ei onnistu en jaksa syödä,peseytyä,tehdä ruokaa,siivota,olla ihmisten kanssa,en jaksa yhtään mitään..Kaikki KUN TUNTUU PASKALTA/TOSI PAHALTA?Miten sinulla sujuisi elämä jos tod tuntisit koko ajan tod paskaa oloa?..just ja just jaksaa avata silmänsä...mutta nukkua voi vaikka jatkuvasti..se on kivaa..Olla poissa...Enkä osaa tehdä itsaria...
soittanna.
Jaa ei kello ole vielä yhdeksää? Virkaihmiset nukkuu vielä, työuupumustaan pois ?
jo kokeiltu mm. terapiaa ja ryhdistäytymistä, mutta masennus ei vaan hellitä. Havahduin tänään huomaamaan, että olisin täysin valmis riistämään itseltäni hengen. Eläminen ei vaan kiinnosta. Tilasin ajan lääkärille, jos vaikka edes lääkkeet auttaisivat. Se on viimeinen oljenkorsi.
Näin mulla. :)
Yksikään masentunut ei ole samanlainen, joten yleispätevää linjausta paranemisesta on hankala vetää.
Masennusdiagnooseja toki jaellaan helposti. Tiedän ihmisiä, jotka syövät masennuslääkkeitä maailmantuskaan tai sen takia, kun poikaystävä jätti.
Toisaalta se, että on masentunut, ei tarkoita ainakaan mun kohdalla sitä, että aina olisi naama hevonvitulla. Positiivinen luonne olen yleensä. Osaan iloita elämän pienistä asioista vieläkin. En oikein ymmärrä sellaisia ihmisiä, joilla on lasi alituiseen puolityhjä. olen iloinen siitä, että välttämättömimmät perusasiat ovat kunnossa. Mutta sen jälkeen tulevat tärkeysjärjestyksessäni ihmissuhteet.
Mielestäni on suht luonnollista, että erittäin väkivaltaisen taustan omaava ihminen saattaa masentua. meillä oli perheväkivaltaa, josta ei kuitenkaan saanut puhua (maineen takia) kellekään. Lisäksi meillä ei saanut suuttua edes silloin, jos oli kaatunut ja lyönyt nenänsä lattiaan. Elin muutaman vuoden ihmisitä eristäytyneenä näkemättä siinä mitään outoa. Viime syksystä lähtien olen taas alkanut eristäytymään. Olen oppinut teeskentelemään ja olemaan muille mieliksi. Mutta nyt olen päättänyt, että elämä ei voi olla suorittamista, itseä ja muitakin kohtaan täytyy olla inhimillinen.
Tämä nyt saattoi mennä ohi aiheen, mutta jäi vähän epäselväksi, mitä tarkoitat tuolla, että täytyy ottaa itseään niskasta kiinni. Tarkoitatko sitä, että yrittää parantua masennuksesta esim. käymällä psykologilla? Vai tarkoitatko sitä, että vain päättää että ei enää ole masentunut? Se kun jo vähän vaikeapi juttu. Juuri kaikenlaiset "ryhdistäydy!" -käskyt tarkoittavat ainakin mun kohdalla samanlaista teeskentelyä, kuin silloin aikaisemmin. Kun kirjoitit, että olet ollut vakavasti masentunut, niin varmaan ymmärrät, että ei masennuksesta parane ihan hetkessä. Itselleen täytyy antaa aikaa.
Itse näkisin tämän palstan jonkinlaisena "vertaistukena". Yksinäisyyshän on ongelmana aika monella masentuneella ja ei välttämättä irl ole ystäviä, joiden kanssa jutella. Kun tänne palstalle purkaa ajatuksiaan, se helpottaa oloa. Tänne kirjoittaminen on jo jonkinlaista tekemistä.
Itselläni menee voimat siihen, että saan hoidettua AMK-opiskelun (läsnäolopakkoineen kaikkineen) työt ainakin tämän kevään osalta. Sen enempää en jaksa suorittaa. Enkä ainakaan teeskennellä!
mistä masennus voi olla tavallaan luonnollinen reaktio. Se kokemus on minullakin, että "ryhdistäytyminen" ja "itseään niskasta kiinni ottaminen" eivät pahasta masennuksesta paranna. Minusta ryhdistäytyminen on enemmänkin sitä, että hankkiutuu hoitoon ja haluaa parantua.. Ja tekee kaikkensa (minkä kukakin tilanteessaan jaksaa) sen eteen, että paranisi.
Mutta toisten ihmisten masennuksesta tai sen vakavuudesta tuskin kukaan on pätevä johtopäätöksiä vetämään.
Viitaten:
>Masennusdiagnooseja toki jaellaan helposti. Tiedän ihmisiä, jotka syövät masennuslääkkeitä maailmantuskaan tai sen takia, kun poikaystävä jätti.