Koska tarinani osoitteessa www.geocities.com/purefingay on herättänyt muilla palstoilla laajempaakin keskustelua, olisi kiva kuulla ihan henkilökohtaisesti, mitä ajatuksia ja kokemuksia muilla on. Kohtavatko omat ajatukseni, tuntoni ja ahdistukseni? Sivuilla on osoite, kirjoittakaa. En tiedä muutakaan paikkaa, missä voisin tiedustella muilta lest.homoilta heidän näkemyksiään. En ole kiinnostunut aloittamaan tässä mitään uutta keskustelua aiheesta, joskaan en voi sitä estääkään.
Tarina on pitkä - printattuna toista sataa A4-sivua - joten varaa aikaa.
Ystävällisin terveisin
"Saku"
Tarina on pitkä - printattuna toista sataa A4-sivua - joten varaa aikaa.
Ystävällisin terveisin
"Saku"
Vastaukset 53
Vanhimmat
vastaisit, jos sinun lähtösi olisi tästä maasta huomenna, ja sanottaisiin, että sinun sielusi otetaan sinulta huomenna pois, oletko valmis? Tai mitä tekisit siinä tapauksessa?
...kyllä, miten kävisi. Huonosti.
En jaksanut lähteä etsimään tekstiäsi, mutta jos olet oikeasti homo, niin toivon sinulle pikaista paranemista ja Jumalan siunausta! Toivotaan että rakastut johonkin naiseen ja pääset homoudestasi, muista rukoilla!
Ei homoudesta voi "parantua". Piste.
kyllä synnistä voi saada voiman tehdä parannuksen!
JA koska ollaan tällä palstalla, käsitelkäämme homoutta syntinä. ;)
Tiedän.!!!
Homoudesta "VOI! parantua" . Piste.
Juupas eipäs juupas eipäs!
Mutta minulla on eriävä mielipide asiaan. Nimittäin erään ystäväni isoveli on parantunut homouden synnistä. Asui miehen kanssa, mutta parantui homoudesta ja on nykyisin uskovainen perheenisä!
Eli älä puhu kakkendaalia jos ei oo faktaa! ja viel pistettä perään, Mummo hyvä, äläpä oo nii topakkana!:)
Näin minä ainakin uskon, koska olen omilla silmillä nähnyt, mutta onneksi en kokenut!:)
Älkää sanoko, että homous on synti. Se ei ole synti!!! Vai onko teillä siihen jokin raamatunpaikka?
..että raamatussa todellakin ihan suoraan sanotaan, että homous on syntiä. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Minäpä tiedän!!! Omakohtaisesti, että myös itseä häiritsevästä heteroudesta voi parantua. Olen itse eheytynythomoseksuaaliksi.
Kerrohan, missä kohtaa se sanotaan. Älä kuitenkaan sekoita keskenään ominaisuutta eli seksuaalista suuntautumista ja seksitekoja.
Homoseksi samoin kuin muukin huoruus on Raamatun mukaan synti. Minä en kuitenkaan puhunut siitä.
..että mielestäni homous sinälläänkin on jo synti. Ei se homous varmaankaan ole ihan sellanen pienen pieni ominaisuus, että "oho, no voi hitsi, mähän olenkin hombre, no eipä siinä, pitääpä lähteä kauppaan.." Luulen että homollakin on himot ja haluttais hiukka puikottaa jotain herkkupeppua ja eikös se ole jo synti, että himoitsee jotain mitä ei saa himoita saati sitten toista miestä. Ja vielä raamatusta, en todellakaan pysty sanomaan mistä sellanen kohta löytyy. Mut muistan joskus kuulleeni sellasen kohdan, missä sanottiin jotenkin näin, että "älköön mies mieheen..jne" tai jotenkin siihen suuntaan. Ei ole faktaa, ainoastaan hatara muistikuva..
>>Room 1:
>>22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.1. Kor. 6:9
Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,<
Ystäväsi isoveli on todennäköisesti biseksuaali.
Olen nainen ja seurustellut biseksuaalin miehen kanssa. Hänen edellinen rakastettunsa oli mies.
Hän sanoi, että hän voi rakastua kumpaankin sukupuoleen.
Mutta vahvasti homoseksuaalisti suuntautunut ihminen - mies tai nainen - tuskin muuttuu heteroksi, koska hän kykenee rakastumaan vain omaa sukupuoltaan oleviin. Mummo on oikeassa, mutta Weli puhuu yksisilmäistä "kakkendaalia".
Ja mitä tämä veli sanoo transseksuaalisuudesta, kun ihmisellä on vaikkapa miehen ruumis, mutta naisen psyyke - tai päinvastoin? Monet näistä menevät sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Tunsin kerran erään tällaisen naisen - tai miehen. Tässä omahyväisten heterojen yhteiskunnassa hän oli niin onneton, että teki itsemurhan.
Eli mitä Matkaaja käsittääkseni koetti sanoa oli, että homous sinänsä ei ole raamatun mukaan synti, vaan teot:
"miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti."
Eli teko on syntiä, ei homous. Eihän Jumala tuomitse muitakaan mieleltään rikkinäisiä. Ja on tieteellisestikin todistettu, että homojen aivot toimivat samalla tavoin kuin naisten. Ne ovat ihan rakenteellisesti "väärässä" ruumiissa.
Itseäni tämä asia on vaivannut aika paljon. Olen koettanut miettiä, että pystyisinkö kieltäytymään kaikista seksuaalisista ajatuksista, jos heteroseksuaalisuus olisi syntiä. Pelkään, että olisin liian heikko.
En osaa sanoa, miksi joillekin tällainen taakka on annettu ja tulkitsemmeko me tuota raamatunkohtaa varmasti aivan oikein... Eiväthän homot tosiasiassa mitään pahaa tee...
Voimia heillekin.
En minä näitä Raamatun kohtia kiellä, joita seuraavassa nimim. Upotettu esittelee, pitävät kovasti paikkansa. Synti on synti eikä muuksi muutu.
Mutta sanoohan Vapahtaja myös, että
"Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä." (Uusi käännös: "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.")
Siis myös hetero tekee syntiä himoitessaan. Saattaa niitä herkkupeppuja löytyä naisistakin ja vielä sillä kauppareissulla. Älkää nyt ihmiset sotkeko asioita. Vai oletteko tosiaankin sitä mieltä, että homon ei edes kannata yrittää elää kristittynä? On teillä julma oppi ja kristillisyys!!!!!
Minulle on opetettu, että katuvalle syntiselle annetaan synnit anteeksi. Ja jos synnit on anteeksi, on ihminen autuas.
E.e. sanoo: "Sanotaanko näin.. ..että mielestäni homous sinälläänkin on jo synti." Siis sinun mielestäsi!!! Sinun mielipiteesikö on totuus?
Hyvää jatkoa kaikille.
Raamattu puhuu vain "miehimyksistä", mutta ei "naisimuksista" halaistua sanaa. Miehet vain ovat apostoli Paavalin silmätikkuina, mutta naispuolisia homoja, lesboja, ei siellä sanallakaan moitita. Mistähän moinen johtuu?
Kai nainenkin on ihminen, myös Paavalin mielestä? Vai eikö Paavali ollut huomannut, että homoseksuaaaleja on kummassakin sukupuolessa ja keskittyy siksi vain "miehimyksiin"?
horise.
"E.e. sanoo: "Sanotaanko näin.. ..että mielestäni homous sinälläänkin on jo synti." Siis sinun mielestäsi!!! Sinun mielipiteesikö on totuus?"
sanoo "mielestäni...", niin se on HÄNEN MIELIPITEENSÄ.
Onko e.e. väittänyt sitä totuudeksi, jota sinä peräänkuulutat?
Homous ominaisuutena on yhtä paljon syntiä kuin vaikkapa kleptomania, eli taipumus varasteluun. Molemmat ovat mielen sairauksia, jotka ovat Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksia (kuten kaikki muutkin sairaudet) niin kuin kaikki muutkin sairaudet. Ovatko kaikki sairaudet sitten syntiä, onko esim. syöpä synti? Minusta tuntuu, että eivät ole siinä mielessä kuin synti tavallisesti mielletään, mutta toisaalta kaikki maailmassa oleva paha on heijastumaa siitä ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemuksesta periytyvästä heikkoudesta eli perisynnistä, ja siten myös homoseksuaalisuus. Eli tavallaan se kuitenkin on syntiä, mutta ei yhtään sen enempää kuin vaikkapa nuha tai kuolema.
Mutta jotkut sairaudet aiheuttavat kiusauksia syntiin esim. juuri homous, kleptomania tai erilaiset väkivaltaisuuteen altistavat sairaudet. Kukaan ei voi itse valita sairastuuko, eikä ketään siksi voida vetää tilille omasta sairastumisestaan, eikä sitä sairastumistaan itsessään tarvitse tai edes pysty katua. Kukaan ei myöskään pysty valitsemaan niitä kiusauksia, jotka häntä kohtaavat, mutta sen hän voi valita, taisteleeko niitä vastaan vai ei.
Mitä tulee homoudesta parantumiseen, niin se saattaa olla vaikeaa. Onhan muitakin parantumattomia sairauksia, mutta toisaalta ihmeparantumisia tapahtuu, mitä erilaisemmista sairauksista. Jumala on suuri, ja Jumalan voimalla kaikki on mahdollista!
Mainitaanhan siinä naisetkin, tosin vasta seuraavassa jakeessa selitetään miehistä puhuttaessa, mitä luonnonvastaisella tässä tarkoitetaan. Ja turhaa toistoahan se olisi ollutkin, jos sama olisi toistettu kaksi kertaa, koska se jokaiselle täysjärkiselle käy asiayhteydestä ilmi kuitenkin.
Room 1:26. "Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;"
...omia horinoitasi - jos kerran olet "sivistynyt".
Kävin internetissä katsomassa uudempaa raamatunkäännöstä ja se kuului (vähän laajemmin siteerattuna, Room. 1: 25-27):
"25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. 26 Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27 ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan."
Vaikka luen Raamattua aika paljon, en jostain syystä ole kiinnittänyt tähän raamatunkohtaan mitään huomiota.
Oma heteroseksuaali identiteettini lienee siinä määrin vahva, että olen kyennyt aina torjumaan toista puolta - naisrakkautta - itsessäni eikä siitä ole tullut minulle mitään "tragediaa". Kuten eräs homoseksuaali ystäväni oman poikkeavuutensa kokee, "tragediana". Hän sanoo minulle, että hänen aivojensa piuhat ja sukupuoliseen suuntautumiseen vaikuttava aivojen kemia ja hienosäätö niissä on sellaisella "traagisella tavalla" häiriintynyt, ettei hän pysty siihen itse vaikuttamaan.
Vaikka hän lähentelee jo keski-ikää, hän ei ole koko elämänsä aikana kyennyt rakastumaan muihin kuin oman sukupuolensa edustajiin eikä hänellä ole ollut ainuttakaan ns. seurustelusuhdetta toista sukupuolta olevan kanssa. Hän on erittäin älykäs ja perehtynyt kaikkeen kansainväliseenkin homoseksuaalisuutta käsittelevään tutkimukseen, löytämättä itselleen ratkaisua.
El kirahwi on kuitenkin raamatunkohdallaan pelastanut päiväni. Jos apostoli Paavali olisi puhunut vain miehille ja "miehimyksille", olisi hänen arvovaltansa Raamatun opettajana minun silmissäni kyllä saanut pienen särön, naarmun ainakin.
Kivaa olla kerrankin jonkun "päivän pelastaja"! :)
Saa nähdä mitä e.e. vastaa. Toivottavasti olen väärässä hänen suhteensa.
...pitkästä aikaa näen sinua linjoilla.
Opetetaanko lestadiolaisuudessa mitään ns. henkivalloista (jotka ovat taivaan avaruuksissa).
Raamattuhan sanoo myös selkeästi, että tietynlainen synnillinen käytös johtuu myös tuosta Saatanan viettelystä - jopa saastaisista hengistä.
Itse olen kokenut niin, että esim. oma huorintekoajattelemiseni vietti olisi alttiutta kuunnella tuollaisiin asioihin erikoistunutta henkivaltaa.
Joskus olen kuullut opetusta, että synninteon harjoittaminen "avaa oven" saastaiselle hengelle tulla asumaan ja villitsemään ihmistä (jonka jälkeen on entistä vaikeampaa voida elää "taipumuksensa" kanssa - myös esim. itsemurha-ajatukset voimistuvat johtuen siitä että siihen rohkaiseva henkivalta pääsee "lähemmäksi" vaikuttamaan ihmiseen voimakkaammin).
Tuossa Sakun tarinassakin itse asiassa (oletan että ko. tarina on vilpittömästi kirjoitettu ja totta, kuten hän on asian kokenut) pisti silmään tuo sama malli: ensimmäisen oikean homoseksuaalisen aktin jälkeen:
1. itsemurha-ajatuksia
2. kiroilua
3. lisää hallitsematonta alkoholinkäyttöä jne.
Olen itse huomannut itsestäni saman: kun lankeaa, niin sitten taas langeaa helpommin, eikä todellakaan tahdo "voida asialle mitään" vaan se henkivalta "heittää milloin tuleen ja milloin minnekin..."
Hyvä uutinen tässä on se, että Jeesus jo aikanansa vapautti ihmiset saastaisista hengistäkin - ja jos osa jostain syntisestä taipumuksesta (juoppous, kleptomania, huorinteon mieli, homoseksuaalisuus) johtuu siitä, on se Hänen parannettavissaan (ei tosin meidän eikä meidän toivomamme konseptin mukaisesti).
Toisaalta toinen sana on se, jossa Paavali toteaa joidenkin ihmisten olevan luonnostaan "avioon kelpaamattomia"... Uskon, että sen luonteista ihmistä ei voi ymmärtää kuin toinen, joka sen on kokenut kohdalleen.
Silmiinpistävää Sakun tarinassa oli myös persoonallisen Saatanan poissaolo - ikään kuin Saku taistelisi vain "omien" ongelmiensa kanssa suhteessa Jumalaan ja tiettyyn yhteisöön... Ihan kuin Saatana olisi kätkeytynyt tuossa...
Jeesuksen nimessä nuhdelkaamme Saatanaa, ja taistelkaamme pimeyden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa (kuten Paavali kehottaa) - rukoillen toinen toisemme puolesta.
Rauhan tervehdyksin sinulle.
Veljesi (näin uskon olevani)
Olen kyllä ollut täällä keskusteluissa mukana jossain määrin, jos on sattunut olemaan kiinnostavia keskusteluja, mutta saattaa olla, ettet ole sattunut lukemaan juuri niitä. Aika suuri osa keskusteluista pyörii samojen asioiden ympärillä, jotka eivät aina jaksa kiinnostaa, enkä siksi ole viitsinyt niihin juuri osallistua. Esimerkkinä tällaisista voisi mainita vaikkapa keskustelut vanhoillislestadiolaisten seurakuntaopista. Se ei minua juurikaan kosketa, ja vaikka pidän sitä syntinä, niin se on mikä se on, eikä siinä kovaääninen metelöinti auta. Jumala voi avata ymmärryksen, jos avaa.
Mutta aina välillä tulee jossain kohdassa sellainen kommentti, joka innostaa kirjoittamaan jotain itsekin.
Onhan niitä henkivaltoja olemassa... Ympärillämme on paljon sellaista, mitä emme näe ja mistä emme välttämättä ole tietoisia. Näin olen kuullut sanottavan myös esikoislestadiolaisseuroissa henkivalloista, mutta en muista, että olisin koskaan kuullut mitään tarkempaa selitystä niistä ja niiden vaikutuksesta ihmiseen. Se että Jeesus ajoi pois pahoja henkiä ihmisistä selitetään meillä usein synneistä vapauttamiseksi.
Se on kyllä varmasti totta, että synnin harjoittaminen helposti johtaa syöksykierteeseen. Kun sille antaa pikkusormen se vie koko käden... Ja synnin houkutusten voima akseleroituu ja pahan valta ihmisessä kasvaa. Ja saatanahan se kaiken pahan alku ja juuri on, ja ehkä saatanalla on siinä työssä apulaisia.
Kirjoituksesi tämän keskustelun alareunassa vastauksena Saku-tekstin kirjoittajalle oli muuten todella hyvä (kuten kirjoituksesi yleensäkin). En tullut kommentoineeksi sitä siihen, mutta sanottakoon nyt sitten tässä yhteydessä! :)
..itse olen ollut enempi pois uskonto-palstalta, ja riehunut enempi feministi-palstalla vähän "kieli poskessa", jonkin verran myös evoluutio-palstalla, joten se, etten ole huomannut läsnäoloasi on enempi itsestä johtuvaa.
Raamatussa saastaiset henget ovat käsittääkseni ihan konkreettisia olioita, joiden kanssa Jeesus jopa keskustelee arvovallallaan lähettäen ne pois riivatusta ihmisestä. (Ks. esim Markuksen evankeliumi). Minulla ei ole tästä(kään) Raamatun sanan todenperäisyydestä epäilyksiä - on myös se sana puhdistetusta talosta, johon, kun ovi jätetään auki, tulee se alkuperäinen henki seitsemän pahemman kanssa sisään vaivaamaan ihmistä.
Mielestäni tuo Sakun tarina demonstroi tuon Raamatun sanan aika vakuuttavasti - ainakin minulle.
Itse olen huomannut jotain samaa - ja siksi esim. sanonnassa "lyhyet tilivälit" on vinha perä (vaikka tuota fraasia ei raamatussa olekaan).
Itselleni Raamatun sanat riivaajista olivat jo uskoontuloprosessissa tärkeitä - monet siihen asti kokemani kokemukset saivat yhtäkkiä selityksen...
Ihan luterilainen appiukkoni minua valisti asiasta - ja ensimmäinen kerta, kun aloin täysin hyväksymään raamattua oli se, että tunnistin tietyt ilmiöt riivaajien aiheuttamiksi, ja huomasin etten ole hullu... tai nähnyt harhoja (varsinkin kun kerran myös kanssani olleet ihmiset kokivat tahtomattaa eräitä juttuja)
-> siitä seurasi, että kun "ostin" Raamatun sanan riivaajista, enkä halunnut olla niiden kanssa tekemisissä, piti minun ostaa ko. kirjan koko sanoma.
Suomessa (onneksi) riivattuihin ihmisiin törmää harvemmin - mutta esim. kolmansissa maissa useille lähetyssaarnaajille ne ovat erilaisiin okkulttiuskoihin sotkeutuneiden heimojen keskuudessa enemmänkin arkipäivää. Saatana toimii käsittääkseni länsimaissa enemmänkin "fiksunoloisen" materialismin ja penseyden edistämisen kautta.
Mutta se Saatanasta, joka kokonaistaistelunsa on jo hävinnyt - onneksi Jeesus elää!
"---ovat Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksia (kuten kaikki muutkin sairaudet) niin kuin kaikki muutkin sairaudet---"
Entäpä luomakunnan muiden eläväisten (eläimet, kasvit jne) sairaudet, ovatkos nekin Aatamin ja Eevan syytä?
By the way, sinulla saa olla mielipiteesi ja ajattelumallisi, mutta on epäkohteliasta kertoa niitä julkisesti, jos ne loukkaavat esim. jotain ihmisryhmää. Tässä tapauksessa siis homoseksuaalisuuden pitäminen sairautena.
yksittäisen ihmisen mielipiteitähän ne vain ovat. Sen verran tuli tekstiä ja asiaa, että ehkä joudun tunnustamaan olleeni liian jyrkkä. Tulen puolitiehen vastaan.
... kokea 'parantumisen' mutta se ei pyynnöistäni huolimatta ole toteutunut. Olen varautunut siihen, että tällaisena on elettävä, vaikka ottaisinkin ihmeen mielelläni vastaan. En voi silti kiistää enkä turhentaa jonkun toisen kokemusta vaikka se sotisikin järkeä ja kokemusta vastaan. Kai taivaankannen alla on ihmeellisempiäkin asioita tapahtunut?
Mitään gay pride -ihmistä minusta tuskin koskaan tulee. Eihän heterotkaan kulje kaduilla "Olen hetero ja ylpeä siitä" -kylttien kanssa. Miksi minun pitäisi liputtaa omaani? Ole, Weli, onnellinen kaverisi isonveljen puolesta, sekä omastasi.
Anna resepti. Ja äkkiä. Pliis.
... olla niin sanotusti lihaksikas, ennen kuin voit mennä punttisalille?
Ts. olen ymmärtänyt kirjoituksistasi tilanteesi olevan seuraavan:
1. Minä olen homo.
2. Jumala ei hyväksy homoja.
3. Minä en voi olla yhteydessä Jumalaan.
Minä taas olen ajatellut seuraavasti:
1. Minä olen huorintekijä (huom! en ole vielä mitenkään täysin "parantunut" tästä synnistäni, vaikka toivoisinkin).
2. Jumala on luvannut antaa syntini anteeksi Jeesuksen kautta.
3. Roikun kiinni Jeesuksessa, ja uskon parantuvani (viimeistään taivaassa) tästäkin synnistäni.
Nyt, jos jättäisin vaimoni, ja alkaisin elää avioliiton ulkopuolisessa suhteessa (voisi hyvin olla, etten inhimillisesti "voisi" sille mitään), en varmaankaan voisi toimia seurakunnassa.
Paavalikin kehottaa, että jos tällainen tilanne on uskovalla, on muun seurakunnan syytä pitää etäisyyttä (puhuu kuitenkin, että silloin on Saatanan hallussa kuritettavana JOTTA ko. ihmisen sielu kuitenkin pelastuisi tuomiopäivänä).
Jos sinullakaan ei NYT ole esim. voimaa lopettaa homosuhteiden harjoittamista, niin älä koe sitä esteenä sille, että käännyt JEesuksen puoleen - ja rukoilla voimaa siihen...
Sitä tarkoitin, että et luovuta siitä, että katsot kuitenkin, mitä Jeesus voi tehdä. (Olen ymmärtänyt, että olet siinä mielessä terveellisessä olotilassa, että olet havainnut että et itse omassa lihassasi voi taistella syntiä vastaan, vaan olet itse omassa voimassasi hävinnyt tuon taistelun - jos sen olisit voittanut, niin mihinkäs Jeesusta tarvittaisikaan?)
Tohdin edelleen siunata sinua. JA pitää sinua veljenäni.
Nimim. minäkään en ole täysin parantunut.
...epäkohteliasta kertoa julkisesti?
Esim. minun taipumukseni huorintekemiseen, jonka havaitsin itsessäni jo ennen kymmenettä ikävuottani, ei ole kategoroitu sairaudeksi. Se on ollut hyvin elimellinen osa minua, enkä ole läheskään aina voinut sille mitään - edes ns. uskoon tultuani (olen elätellyt pitkäänkin aika ajoin ko. ajatuksia, jotka Jeesus katsoo ihan vastaavaksi asiaksi kuin ko. synnin tekeminen käytännössä).
Muslimien mielestä on syntiä syödä sianlihaa, ja sianlihaa syövää tyyppiä ei katsota hyvällä...
On paskapuhetta (anteeksi karkea ilmaisu, Paavali on käyttänyt tosin alkukielessä sanaa "sonta" kaikista muista asioista Jumalan tuntemisen rinnalla) sanoa, ettei saa sanoa, miten uskoo... jos nyt sattuisi joku siitä loukkaantumaan.
Jeesus loukkasi useita aikansa uskonnollisia instansseja, samaten maallisiakin sen verran että tuli naulituksi ristille.
Tällä palstalla onneksi saanee sanoa, miten uskoo - varsinkin kun tämä on uskonto-palsta.
Kohteliaan keskustelun palsta pitää sitten perustaa erikseen.
Siitä olen samaa mieltä, että itse en esimerkiksi:
1. menisi häiritsemään homohäitä mielenosoituksella
2. muutenkaan häiritsisi homoseksuaalisia ihmisiä tai heidän elämäänsä.
Uskoa koskevissa asioissa ja esim uskonnollisissa yhteisöissä on kyllä sitten syytä selkeästi kertoa, mitä mistäkin asiasta Raamattu opettaa.
Minuakin vähän hätkähdyttää, kun Raamattu sanoo, että huorintekijöille on luvassa ikuinen kadotustuomio... (ts. sellaisille, jotka eivät Jeesuksen nimessä ja veressä ole saaneet ko. syntiään anteeksi). Minuakin se vähän voisi loukata, jos en olisi uskossa, kun pappi noin julistaisi - ja olen useata heppiveikkoa ja -naista kuullutkin että sana on vähän satuttanut. Se on sen sanan tarkoituskin.
Kaikki on sontaa Jumalan tuntemisen rinnalla. Itselleni on tehtävä selväksi, että vaikka minulla on taipumus huoraamiseen (sanotaan nyt mieluummin, että tekisi useampiakin naisia kuin omaani joskus mieli ajatuksissani), niin Raamattu sanoo, että minun pitää punnita,
1. haluanko taipumuksestani eroon sen rinnalla että tuntisin jeesusta (haluanko parantua).
2. vielä en ole havainnut asiasta täysin parantuneeni - silti haluan uskoa Jeesukseen ja Hänen sanaansa kokonaisvaltaisesti, enkä ala selittelemään Raamatusta pois noita huoraamisesta kertovia kohtia, vaikka ne tuomitsevatkin minut syntiseksi ihmiseksi.
Raamatussa sanotaan myös ylpeydestä, rahan perässä juoksemisesta jne. Ne ovat yhtä vakavia syntejä kuin huoraaminen tai homoseksuaalisuuden harjoittaminenkin. Silti niissäkään ei ole mitään lainvastaista. Tottahan ylpeää ja rahanhimoista ihmistä loukkaa myös Raamatun sana - ja usko pois, ylpeys on ollut minussa sisäsyntyistä ja osa minua jo niin kauan kuin muistan (olen ajatellut aina olevani ainakin vähän parempi kuin muut).
JA taas tuon perusteella joutuisin helvettiin - mutta Jeesus on luvannut antaa ylpeytenikin minulle anteeksi ja joskus parantua siitä.
Silti lankean. Silti saan taas turvata jeesukseen. Taivaaseen aion mennä vaikka kontaten.
Mutta Jumalan Sanasta en aio vaieta - vaikka se jotakin herkkähipiäistä ylpeää, rahanhimoista, huoraavaa, homoseksuaalisuutta himoitsevaa, juoppoa, huumeriippuvaista (joka ei halua eroon siitä), ylensyöntiin taipuvaista jne. syntistä ihmisryhmää, jota yhteiskunta pitää normaalina, voisi "loukatakin".
Lässytys sikseen.
"Miksi sinun pitäisi..." -viestini.
Olet jo hyväksynyt sen, että itse et syntiäsi ja kiusausta voita.
Anna Jeesukselle tilaisuus.
Ja vaikka lankeat, ja vaikka tiedät jo nyt, että saatat vieläkin tulla lankeamaan, älä luovu Jeesuksesta - se on sitten eri asia, missä puulaakissa haluat käydä.
Jeesus haluaa auttaa kiusattuja... älä Hänelle käännä selkääsi siksi, että kuvittelet, että sinun pitäisi olla kunnossa ennen kuin otat Häneen yhteyttä.
Paradoksaalisesti, se hyvä puoli sinulla tuntuu olevan, että sinun on vaikea tuomita ketään. (Tosin, jos tuomitset ne, jotka sinua tuomitsevat, voi sinulla vähän olla ylpeyttäkin vielä jäljellä ;-). Luovu myös siitä peitetystä ylpeydestä että SINUN PITÄISI olla sellainen ja sellainen, ennen kuin voit ottaa Jeesukseen yhteyttä. Sinä et voi itse tilanteellesi mitään, ja olet sen hyväksynyt - hyväksy nyt myös se, että sinä et tulekaan voimaan - mutta älä nyt ole niin ylpeä, että Jeesuksen puolesta asettaisit itsellesi kriteerit, millaisen kaverin hän ystäväkseen ja veljekseen hyväksyy. Hän tuntee sinut jo, ja odottaa, että käännyt hänen puoleensa (ellet jo ole kääntynytkin)... ja uskot Häneen.
Myös sen jälkeen kun olet langennut.
(Toivottavasti jaksat kuitenkin kestää myös muita ylpeitä ihmisiä kuin itseäsi, jotka tuomitsevat sinua, ne ovat samanlaisia piruparkoja kuin mekin - loppujen lopuksi).
Ja tiedätkö mitä - minä jotenkin uskon, että Jeesuksella on sinulle hommia. Hän ei halua, että jäät käpristelemään omaan surkeuteesi ja toivottomuuteesi, vaan Hän antaa sinulle halun ja tehtävän auttaa muita.
Proffa ajattelee homoseksuaalin ihmisen tilannetta kovin seksikeskeisesti. Ihminen on kyllä seksuaalinen olento, mutta hän on paljon muuta sen lisäksi.
Proffalla on vaimonsa, johon hän on ilmeisen kiintynyt, vaikka mieli tekisi siinä sivussa vähän seikkailla ja hankkia vaihtelua (huorata), kuten hän kuvailee.
Toisin on uskovaisen homoseksuaalin laita: hänellä ei ole ketään läheistä ja hänestä tulee usein hyvin yksinäinen ihminen. Jos kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta, ei paljon lohduta, jos sanotaan, että "onhan sinulla Jeesus matkatoverina".
Sitä paitsi homosuhteessakin saattaa esiintyä aivan samanlaista seikkailun- tai vaihtelunhalun tarvetta kuin proffallakin. Homoilla vain on kohteena oma sukupuoli.
Inhimillisestä näkökulmasta olen kyllä sitä mieltä, että homoilu/lesboilu on pienempi synti kuin vaikkapa kristityilläkin yleinen ahneus ja oman voiton pyynti toisten onnen ja hyvinvoinnin kustannuksella. Ja pääsevätkö hetero-pedofiilit taivaaseen? Miehet, jotka naivat 12-13-vuotiaita tyttöjä, mikä oli ennen yhteiskunnassa sallittua. (Nythän nämä lapsiin sekaantujat pannaan vankilaan).
Edelleen inhimillisestä näkökulmasta minun on vaikea ajatella sitä edes syntinä, jos kaksi yhtä yksinäistä ja saman homokohtalon saanutta ihmistä kiintyvät toisiinsa, jakavat yksinäisyytensä ja alkavat elää yhdessä. Oli tässä parisuhteessa sitten seksiä tai ei. (Eihän sitä ole aina ja kaikkina aikoina heteropareillakaan, vaikka heillä on Paavalinkin lupa seksiin: "Parempi naida kuin palaa", sanoo hän jossakin ja käskee mennä naimisiin, jos naimattomuus ei kerran onnistu).
...kun juuri korostat sitä, että ihminen EI ole seksikeskeinen olento, niin sehän jotenkin viittaisi siihen, että käsittääkseni sitten ihmisellä olisi tämä puoli jotenkin hallinnassa.
Kyse on siitä, haluaako ottaa Raamatun sanan sellaisena kuin se on, vai alkaako siitä selittää jotain pois.
Miksi esimerkiksi bi-seksuaalin pitäisi sitoutua yksiavioisuuden ihanteeseen, jos olisi vaikka mukava neljän ihmisen "nelisuhde", jossa kukaan ei häiritsisi muita, ja kaikki saisivat täyttää kaikki seksuaaliset tarpeensa ja kaikki rakastaisivat toisiaan.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että homopari asuu yhdessä - tai mikä tahansa miespari. HEidän seksuaalielämänsä on heidän oma asiansa. Raamattu meistä kaikista sanoo, että oman herransa edessä itse kukin meistä seisoo tai kaatuu. Eikä meidän tule tuomita toisen palvelijaa. Jeesukseen elävässä yhteydessä oleva ihminen varmaan kokee sydämessään mikä on oikein ja mikä ei - Raamatun Sana antaa siihen suuntaviittoja.
Olen samaa mieltä kanssasi, että ylpeys on se kuolettavin synti - jos siitä ei pääse edes hetkeksi eroon, ei koskaan tule edes kääntyneeksi Jeesuksen puoleen ja anna Hänelle tilaisuutta parantaa itseään.
Valitettavasti me teemme itsellemme muotteja, että "tottahan kirkkoon kuuluva voi tehdä sitä ja tätä", ilman että tulemme olleeksi itse Jumalaan henkilökohtaisessa yhteydessä.
Minä en tietäisi, että ylpeys ja ahneus on väärin (se oli minulle luonnollinen olotila ennen uskoontuloani - ja vieläkin se on "luonnollinen" siten, että se on paljon minulla vallalla - mutta yhteys Jumalaan/Jeesukseen herättää synnintunnon, ja haluan ylpeyteni ja ahneuteni harjoittamisesta eroon)...
Kyllä kristinuskossa toisaalta on mietittävä, mitä tuo Raamatun Sana tarkoittaa... ja mille Sanalle katsoo voivansa "paatua", ja mille ei. Jos sinä olet sitä mieltä, että homoseksiä voi harjoittaa kivasti ja vapaasti Jumalan siunatessa asian, niin ole minun puolestani rauhassa sitä mieltä.
Ellei Pyhä Henki sydämessäsi asiaa ilmaise synniksi, niin turha sinun on minun mielipiteestänikään ahdistua.
Tai jos minä ajattelisin, että on mukava elätellä haureellisia mielikuvia mielessään, vaalia niitä jne. (vaikka en konkreettisesti huoraisikaan - Jeesuksen mukaan tuo on yhtä konkreettista) - niin ei se näkyvästi suoraan ketään tässä yhteiskunnassa haittaisi. Kuitenkin tuo asia jotenkin tuntuu häiritsevän JUMALASUHDETTANI - ts. lienee pienempi ongelma, häiritseekö joku asia jotakin ihmisyhteisöä kuin se että murehduttaako se Pyhää Henkeä sydämessäni.
Jos sinä voit olla rauha sydämessäsi Jeesuksen edessä homosuhteessa, niin ole rauhassa - ei sinun pidä olla ihmisten orja.
Minä en voi rauha sydämessäni elätellä haureellisia mielikuvia, tai elätellä ylpeitä ajatuksia, tai tehdä ahneita suunnitelmia ilman, että Jumalasuhteeni kärsii. Vapaus sellaisten asioiden vaalimiseen, jotka Raamattu sanoo synniksi, on kuitenkin useimpien asioiden osalta nyky-yhteiskunnassa lain edessä meillä kaikilla.
Uskonelämä ei ole kuitenkaan lain tai edes tietyn yhteisön normien noudattamista, tai toisen ihmisen mielipiteen miellyttämistä. Sen ydin on henkilökohtainen suhde JEesukseen - itse kukin meistä TIETÄÄ, jos joku asia sitä häiritsee... ja se tarkoittanee sitä, että Jumala toivoisi sitä, että panisimme tuon asian pois ainakin prioriteeteissamme Jumalasuhteen edeltä.
"jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois" ... parempi mennä käsipuolena taivaaseen kuin joutua koko "lihallisen elämän kirjon" kanssa helvettiin.
Minä tiedän, mikä minua viettelee pois siitä, että Jeesus olisi ykkönen elämässäni - useimmiten epäonnistun ja lankeilen, mutta ainakin tahdon että Hän on ykkönen. Sivuseikka asiassa on, miten joku yhteisö minuun suhtautuu.
Sakun tarinasta sain käsityksen, että hänkin tietää asiat, jotka häntä kiusaavat. Hänen tulee tehdä oma ratkaisunsa Jeesuksen suhteen, ilman että miellyttää ketään toista ihmistä tai ottaa mitään "yleisesti hyväksyttyä pullamössöä" rauhoituksekseen ko. asian suhteen ensisijaisesti.
Jos sinä olet onnellinen kristitty, sinulla on elävä suhde Jeesukseen, ja elät homosuhtessa, niin mitäpä sinun tarvitsee minusta välittää - silloin tapaamme taivaassa, eikö totta.
Jos taivaaseen pääsee Jeesukseen turvautuva ryöväri, juoppo, huoraaja, homo, niin miksei biseksuaalikin? Kas kun olen samaa mieltä siitä, että ihminen ei ole pelkästään seksuaalinen olento... eikä pelkästään nöyrä/ylpeä akselilla liikkuva, eikä pelkästään absolutisti/kohtuukäyttäjä/juoppo jne. Ne asiat, mitkä meissä ovat JUMALAN silmissä vialla voi JUMALA korjata - minussa ei ole vielä kaikkea korjannut... mutta luotan Häneen (en esim. itseeni).
Sakun olennainen kysymys, joka hänen tulee ratkaista on, luottaako hän Jeesukseen - sellaisena kuin nyt on. Siitä eteenpäin asia on Jeesuksen harteilla, joka on luvannut, ettei heitä ketään pois. Sitten voi omassa sydämessään olla Hänen edessään, ja Hänen kanssaan tulee selvyys ja tunto siitä, mikä on hyväksi, ja mitkä asiat on syytä panna pois.
Syntejä en ala priorisoimaan - ainut asia, jota Raamatun mukaan ei saa anteeksi on Pyhän Hengen pilkka, jota ei voi vahingossa tehdä - se on täysin tietoinen selän kääntäminen Jumalalle sanoen; en halua olla missään tekemisissä kanssasi koskaan, vieläpä jotenkin pilkkaavaan sävyyn... Olen käsittänyt, että nämä ns. kuolemansynnit ovat kuolemaksi, jos on tietoisesti päättänyt pitää niistä kiinni ENNEN Jumalan tuntemista... ts. ei halua asiasta eroon.
Saku on usein kertonut, että haluaa parantua, niin olen minäkin. Jätetään sen jälkeen sitten HErran huoleksi aikataulu ja parantumisen tapa, ja taaplaillaan eteenpäin - siitäkin huolimatta että langetaan välillä, kuka mihinkin.
Jos taas on onnellinen synnintekijä, joka ei tunne syntiään synniksi, niin eihän hän välitä Raamatusta... Minäkin olin mielestäni kovin onnellinen useista asioista ennen uskoontuloani - esim. porno oli viehättävä keräilyharrastus... Ja yhteiskunnan tavoin pidin asioita täysin "normaaleina" (joskin joskus ihmettelin ajoittaista pahaa oloa tiettyjen asioiden jälkeen)... Jos Jumala ei herätä synnintuntoa, ei ihminenkään siihen pysty. Ja jos synnintunto on, ei asian selittäminen "moderniksi ja normaaliksi" sitä vielä poista.
Ainut "instanssi" joka kärsivälle sielulle voi antaa rauhan on Jeesus. Hänessä tahdon roikkua, jopa ontuvine vertauksineni.
Kirjoitin edellä: "Proffa ajattelee homoseksuaalin ihmisen tilannetta kovin seksikeskeisesti. Ihminen on kyllä seksuaalinen olento, mutta hän on paljon muuta sen lisäksi."
Proffan tulkinta on: "...kun juuri korostat sitä, että ihminen EI ole seksikeskeinen olento, niin sehän jotenkin viittaisi siihen, että käsittääkseni sitten ihmisellä olisi tämä puoli jotenkin hallinnassa."
Proffan tulkinta on väärä. Yritin sanoa, että vaikka ihmisen seksuaalivietti on voimakas ja varteenotettava tekijä, niin silti hänellä on myös muita vahvoja tarpeita, esimerkiksi sosiaalisia: hän kaipaa ystäviä, kavereita, parisuhdetta, perhettä.
Ihmisen sosiaalisiin tarpeisiin viittaavat mm. yhteiskuntamme rikoksista langettamat rangaistukset: ankarimmillaan ne ovat pitkiä vankeustuomioita, joihin liittyy sosiaalisen häpeän lisäksi sosiaalista eristämistä.
Proffalla on vaimonsa, jonka kanssa tyydyttää sekä seksuaalisia että sosiaalisia tarpeitaan. Mutta miten on laita kristityn homoseksuaalin? Onko hänen elettävä koko elämänsä yksin?
Homon avioituminen heteroksi muuttumisen toivossa jonkun hetero-identiteetin omaavan kanssa voi ennen pitkää muuttua piinalliseksi kummallekin, ristiriitojen täyttämäksi helvetiksi.
Kristillissä piireissä, joissa esiaviollisia suhteita kaihdetaan, saattaa vaimolle olla aikamoinen järkytys, kun erittäin kunnollisena pidetty sulhanen osoittautuukin vihkimisen jälkeen homoksi, jolle kaikki sukupuolinen kanssakäyminen vaimonsa kanssa on enemmän tai vähemmän vastenmielistä ja lapsiakin hankitaan Viagran voimalla, kun vaimo on "väärää" sukupuolta eikä siksi innosta miestä.
Proffan ei tarvitse ottaa Raamatustaan mitään pois. Hän voi minun puolestani ottaa sellaisenaan vaikkapa sen Raamatussa esille tulevan näkemyksen, joka näyttää olleen Jeesuksellakin, että maa on pannukakun kaltainen litteä ympyrä, jota aurinko kiertää. Minä taas olen sisäistänyt Galilein esittämän käsityksen maasta pallona, joka kiertää aurinkoa.
Olen myös taipuvainen ajattelemaan, ettei Paavalilla ollut sitä tietoa homoseksuaalisuudesta ja sen synnystä kuin meillä on nyt, vaan hän piti sitä omana valintana, irstailuna ja synnissä rypemisenä.
Tietoisesti biseksuaalilta tämä valinta vielä onnistuu ja hän voi olla onnellinen sekä homona että heterona. Mutta "umpihomolle", jonka heterous on täysin piilevää ja torjuttua, on tilanne heteroyhteiskunnassa enemmän kuin ongelmallinen.
Itse olen ikäni kaiken ollut leimallisesti heteroseksuaali ja enintään vain nähnyt joskus unta jostakin homoseksuaalista tilanteesta ja ihmetellyt aamulla uneni sisältöä. Että semmoista unta. Miten minä nyt semmoista unta näin - joskin ilman mitään niitä suuria ilon ja onnen tunteita, joita itse liitän heteroseksiin. Nimimerkkini "biseksuaali" olen kuitenkin valinnut sillä perusteella, että uskon kaikilla ihmisillä olevan enemmän tai vähemmän torjuttuja biseksuaaleja taipumuksia.
Kun heteroseksuaalisuutta pidetään normaalina ja luonnonmukaisena, voidaan katsoa, että homoseksuaalisuus on perinnöllisyyden ja leimautumisen ohella ennen kaikkea seurausta aivokemian häiriöistä. Heterojen ja homojen aivojen hienosäädön on näet todettu olevan erilaista.
Lasten ja nuorten kehitykseen ennen murrosikää kuuluu seksuaalinen latenssivaihe, jolloin tytöt pitävät vain tytöistä ja pojat pojista ja toinen sukupuoli torjutaan.
Homoseksuaaleilla tämä vaihe ikään kuin näyttää jääneen pintaan ja pysyväksi: vain omaa sukupuolta olevat ihmiset herättävät heissä vahvoja seksuaalisia tunteita.
Pidän "proffaa" karkeana ja jotenkin tunnevammaisena, kun hän jossitellen kirjoittaa:
"Miksi esimerkiksi bi-seksuaalin pitäisi sitoutua yksiavioisuuden ihanteeseen, jos olisi vaikka mukava neljän ihmisen ´nelisuhde´, jossa kukaan ei häiritsisi muita, ja kaikki saisivat täyttää kaikki seksuaaliset tarpeensa ja kaikki rakastaisivat toisiaan."
Tunnen kyllä erään pariskunnan, jossa aviomies - homoiluun taipuvainen tohtorismies ja aikoinaan jonkin aikaa proffana hänkin - sai vaimonsa suostumaan ryhmäseksiin toisen pariskunnan kanssa. Taustalla pelko, että muuten mies kyllästyy ja jättää, yksinäisyyden pelko. Semmoinen mukava nelisuhde miehen mielestä. Vaimo ei kuitenkaan ollut mustasukkaisena kestänyt katsoa, kun hänen miehensä oli höylännyt toista, vaan oli potkaissut tätä. Ja mielestäni erittäin aiheellisesti. Minäkin olisin potkaissut. Tai vielä enemmän: lähtenyt tieheni, koskaan enää palaamatta. Joidenkin rakkaus se vain on semmoista, että "kaiken se kestää, kaiken se kärsii, kaiken se voittaa".
Inhimillisestä näkökulmasta katsoen olen sitä mieltä, että Kaikkivaltias tietää ja tuntee luotunsa ja tietää senkin, mitä seuraa, kun Hän sallii jonkun kohdalla aivojen piuhojen mennä toiseen järjestykseen kuin mitä ne normaalisti ja enimmällä osaa ihmisiä ovat, ja aivojen kemia muuttuu: tästä ihmisestä tulee leimallisesti homo tai lesbo, jonka osana on toiseus heterojen keskellä.
Ehkä joskus löytyy jokin hormonilääkitys, jolla sukupuoli-identiteettiäkin voidaan muuttaa.
Koko sukupuolen muuttaminen on jo nyt mahdollista. Tuli tässä vain mieleeni entiset itä-saksalaiset urheilijat, jotka käyttivät yleisesti anabolisia steroideja ja joiden omat sukupuoliset ominaisuudet saattoivat siinä määrin muuttua, että lopulta löydettiin ratkaisuksi sukupuolenvaihdosleikkaus. Terveinähän heitä ei silti voi pitää, vaan urheilu on jättänyt heihin pysyvät jälkensä.
---snipsnap---
Pidän "proffaa" karkeana ja jotenkin tunnevammaisena, kun hän jossitellen kirjoittaa:
"Miksi esimerkiksi bi-seksuaalin pitäisi sitoutua yksiavioisuuden ihanteeseen, jos olisi vaikka mukava neljän ihmisen ´nelisuhde´, jossa kukaan ei häiritsisi muita, ja kaikki saisivat täyttää kaikki seksuaaliset tarpeensa ja kaikki rakastaisivat toisiaan."
-----
Olet varmaan oikeassa - en pidä itseäni tunneälyn suhteen mitenkään täydellisenä.
Mun pointti tuossa oli, että:
1. Raamattu sanoo jotakin homoseksuaalisuuden harjoittamisesta
2. Raamattu sanoo jotakin avioliitosta
3. (en ole löytänyt Jeesuksen pitämää oppituntia siitä, miten hän käsitti maailmankaikkeuden olevaksi)
4. Raamattu sanoo myös jotakin itsensä antamisesta Jumalalle ensisijaisesti. Tai Jumalaan turvaamisesta.
nyt on tullut tilanne, jossa sinä sanot jotakin muuta siitä, mitä raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta - että sinun käsityksesi mukaan se on ok (käsittääkseni niin, että ko. parisuhteet ovat "yksiavioisia") - ja että se olisi "inhimillistä" ja "luonnollista". Ja että siinä voisi tulkita vastoin aika yksiselitteistä sanaa.
Jos sinä uskallat tehdä sen niin uskalla pois. Minä en uskalla - en uskalla alkaa selittämään Raamatusta pois siellä sanottuja asioita.
Ehkäpä Raamatun Sana osoittaa meidät syntisiksi - ja vie meidät tilanteeseen, jossa ainoa turva on Jeesus ja Hänen ristintyönsä.
Miten loogisesti perustelet, jos voit jonkun synniksi mainitun asian julistaa ei-synniksi, että jostain toisesta ihanteesta vielä pitäisi pitää kiinni (kuten yksiavioisuus rakkauden parhaana ilmenemismuotona?). Minä en pysty mestaroimaan Raamattua tuossa mielessä... ehkäpä sinä ymmärrät sen sanomaa paremmin.
Mun pointti on se, että kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta - etenkin jos joku asia tuntuu kiusaavan (esim. synti).
Ainoat, joista Jeesus (paradoksaalisesti) sanoo "etteivät tarvitse" ovat ne, jotka pitävät itseään "terveinä" ja "hyvinä" (ts. niin hyvinä, että uskovat itse olevansa hyviä).
Sakun kertomuksesta en havainnut hänellä tällaista vikaa - hän tuntuu kaipaavan Jumalan yhteyteen. Josta olen yrittänyt sanoakin tässä, että ei kannata yrittää parantaa itseään ENSIN ennen kuin ottaa Jeesukseen yhteyttä.
Samaa koen omalta osaltani.
Jos toisella on hätä omasta olemuksestaan ja sielustaan, siinä ei auta edes nykytiede ja tutkimustulokset - ne asiat menevät vähän eri dimensiolla.
Ehkäpä sinunkin kannattaa enemmän huolehtia omasta sieluntilastasi - mikäli siinä on huolehtimista. Minä en sitä tiedä.
Se viesti, minkä olen yrittänyt välittää on, että yhteisöjen näkökulmista huolimatta itse kukin meistä hakeutuisi elävään suhteeseen Jeesuksen kanssa - ja jättäisi parantumisensa (kenen mistäkin tarvitsee parantua) ja sen aikataulun Hänen huolekseen.
Jeesus voi kertoa jollekin, onko hänen osanaan elää yksin vai vaikkapa miehen tai naisen kanssa tai vaikkapa kolhoosissa. Minä en voi sitä tehdä - en voi tehdä päätöksiä toisen puolesta.
Ainut asia, jonka varmasti uskallan suositella, on henkilökohtaisen Jumalasuhteen "etsintä" ja kun on Jeesuksen löytänyt, sen vaaliminen.
Se on kristitylle tärkein asia - sen valossa alkaa himmetä muut asiat tässä maailmassa.
Samaa mieltä kanssasi ehdottomasti olen siinä, että parantumistaan ei kannata sysätä odotuksin toisen ihmisen harteille, kukaan meistä ei jaksa toistemme taakkoja loppuun asti kantaa ilman JEesusta. Hän jaksaa.
Jos katsot Raamatussa uskovien kohtaloita, voisin sanoa jopa, että ne olivat vallan epäinhimillisiä - kuka tapettiin mitenkin päin vakaumuksensa tähden. Ehkäpä useissa tapauksissa inhimillisempää olisi perheenisän tai -äidin ollut kieltää uskonsa ja välttää vaikkapa totalitäärisen valtion teloitustuomio.
Uskossa ja kristillisyydessä ei aina kaikki mene meidän järkemme mukaan "inhimillisesti". Raamatun kokonaisilmoitus tuntuu usein vallan epäinhimilliseltä. Toisaalta, jos ei usko Jumalaan ja Hänen Sanaansa, kannattaako silloin "näennäiskristilliseltä" näkökannalta edes yrittää sovittaa toisten ihmisten uskonkäsityksiä "moderniin ja inhimilliseen maailmankuvaan"?
Minä en voi muodostaa erilaista käsitystä siitä, mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta (sen enempää kuin samoissa kohdin ylpeydestä, huoraamisesta, juoppoudesta, ahneudesta jne.) sen takia mitä sinä sanot minusta - olkoon sitten niin, että olen karkea ja tunnevammainen.
Tosin sakun kertomusta lukiessani itkin useaan kertaan, koska ihmisen ahdistus oli siinä kuvattu vallan alastomasti - hän on loistava kirjoittaja, ja uskon myös, että rehellinen itseään ja muita kohtaan.
Toisaalta, Jumala on armollinen langenneita kohtaan, jotka luottavat Hänen armoonsa.
Ehkäpä Hän tämän minun tunnevammaisuutenikin parantaa - toivon sitä mitä hartaimmin, varsinkin kun jo nytkin tiedän, että sydämessäni voisi olla paljon enemmän rakkautta... (Totuuskaan ei ilman rakkautta ole totuutta - tämä Sana on Raamatussa, toisaalta Rakkaus iloitsee yhdessä Totuuden kanssa. Kumpaakaan ei voi lähteä vesittämään ihmisaivojen tasolle, koska ne mennevät ainakin minun käsityskykyni ylitse.).
Ennen kaikkea uskoisin ihmisen kaipaavan vapautta - että hänellä ei olisi mitään taipumusta, jolle hän ei "voi mitään"... tässä maailmassa.
Meidän lienee turha viisastella keskenämme tässä pidempään - minulle, ennen uskoontuloani, appiukkoni sanoi vilpittömästi, kun olin sanonut olevani onnellinen silloisessa elämässäni ja tarkoittanutkin sitä: "Ole onnellinen niin kauan kuin voit." Jumala otti kiinni sitten noin vuosi noiden sanojen jälkeen - ja ennen niin mukavat ja "inhimilliset" asiat, jotka sain käsittää elämässäni ilmeneviksi synnin hedelmiksi, alkoivat maistua paskalta.
Sakun tarinasta käsitin, että hän ei ole järin onnellinen nykytilanteesta. Se, mitä olen koittanut sanoa, että ei hellitä otetta Jeesuksesta - lankeaa sitten syntiin (jonka hän itsekin käsittääkseni kokee syntinä) vaikka kerran tunnissa.. Jos ei ole jossain tilassa onnellinen, on syytä hakea muutosta. Jos on, niin mikäs ihmisen mielipide sitä muuttaisi.
Vaikka mulle esimerkiksi Richard Dawkins (johtavia evoluutiotieteilijöitä) julistaisi, että "polygamia on ihan normaalia nykytieteen valossa, sitä oli siellä ja siellä, ja geenitkin pysyy pirteempinä", niin en minä sitä voisi uskoa, koska olen saanut maistaa yhteyttä Herraan.
Tuo "tohtoriesimerkkisi" onnahti vähän siinä, että nostit esiin hieman eri pointtia kuin minä. Ehkäpä kuitenkaan et tulkinnut minua tahallasi väärin.
Se onnellisuus tai sen puute ei muut sillä, kuka ihminen hänet hyväksyy tai kääntää hänelle selkänsä. Tärkeintä on olla sinut Jumalan ja itsensä kanssa - oli sitten homo tai hetero, tai miten "normaali" tahansa.
Jos niin on, ei sitä minun "oppini" hetkauta. Ellei ole, ei kannata ensi sijassa tarttua ihmisopettajiin - vaan tehdä tilit Herran kanssa selväksi. Sen jälkeen pystyy kohtaamaan loppuelämänsä , ja mahdollisesti jopa yllättymään siitä, että Jumala siunaa odottamattomilla tavoilla.
Niin minua kuin sinuakin.
Proffa taisi vähän närkästyä minulle, kun sanoin häntä "karkeaksi" ja "tunnevammaiseksi".
Harmistuin minäkin hänelle, mutta otan silti vähän sanojani takaisin, rehellisyyden nimissä
Sakun tarinasta olemme yhtä mieltä: se on upea käsikirjoitus, erittäin taitavaa kerrontaa.
Proffa kirjoittaa:
"Tosin sakun kertomusta lukiessani itkin useaan kertaan, koska ihmisen ahdistus oli siinä kuvattu vallan alastomasti - hän on loistava kirjoittaja, ja uskon myös, että rehellinen itseään ja muita kohtaan."
Näin koin minäkin Sakun tekstin. Myös minä itkin sitä lukiessani ja valvoin kokonaisen yön aamuun asti, kun en voinut jättää tekstiä käsistäni kesken lukemisen. Vaikka alkuun olin ajatellut vain vähän silmätä sitä ennen yöpuulle menoa.
Myönnän, että Raamattu ei ole mikään luonnontieteellinen oppikirja, ja Jeesuksen keskeisin sanoma on kaikkea muuta kuin kannanotto siihen, onko maa pyöreä vai pannukakku tai vastaavaa.
Sen olen myöskin huomannut, että Raamatun kannanotot Vanhassa testamentissa ja apostoli Paavalin suulla ovat yksiselitteisen kielteisiä homoseksuaalisuuteen, niin myös huoraamiseen, juopotteluun yms.
Myös homoseksuaalit ovat heterojen lailla kiintyneitä pariinsa, ja monen kohdalla suhde kestää läpi elämän. Kuten heteroillakin. Ja tässä parisuhteessa ei välttämättä ja kaikkina aikoina ole seksiä kuten ei ole heteroillakaan. Tunteetko tässä siis ovat syntiä, rakkaus omaan sukupuoleen, ja silloinkin, kun mitään fyysistä vuorovaikutusta ei ole? Vain rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa toisesta, itselle läheisestä ihmisestä?
Minä kuitenkin olen taipuvainen etsimään inhimillisiä näkökulmia kaikenlaiseen toiseuteen, mitä elämässä tapaan, ja teen sen puolestani lähimmäisen rakkauden nimissä, en suinkaan oikeaoppisuudessa kilvoitellen.
Kiinnostavaa oli kuitenkin vaihtaa ajatuksia Proffan kanssa.
Toivotan Jumalan siunausta, sekä odotetuilla että odottamattomilla tavoilla.
Ja ennen kaikkea toivotan sitä Sakun tarinan kirjoittajalle. Hänellä sitä varmaan on jaksamista enemmän kuin meillä enemmän tai vähemmän normaalin sukupuoli-identiteetin omaavilla.
Ei ole kuule broidit homoja, kaikki ollaan onneksi heteroita, osa naimisissa, osa ei vielä!
Tapauksessasi, kuten minunkin kertomassani tapauksessa on yksilö, jotkut eivät parannu, jotkut parantuvat. Tiedän pari tyyppiä jotka ovat homoudestansa parantuneet, joten uskon heitä siinä suhteessa. Elävät nykyisin avioliitossa, naisen kanssa!
Miten voit väittää että homo ei voi muuttua heteroksi? Sinäkö päätät voivatko he? Se on sinun mielipiteesi, älä tuomitse muiden mielipiteitä, ja empiiristä tietoa!
Kiitos tekstini arvostelusta!:) Sinun mielestä kakkendaalia, mutta mielestäni en. En arvostele tekstiäsi vaan kunnioitan mielipidettäsi!
Olen onnellinen!
Toivon sinunkin olevan onnellinen, vaikka otankin osaa, koska joudut kantamaan homouden tuomaa painolastia selässäsi!
Et välttämättä parane, mutta rukoile jumalalta heteroiden tunteita. Kyllä Jumala auttaa, jos niin parhaaksi näkee!
Parahinta jatkoa sinulle!
..ei sinällään ole SYNTI, vaan ominaisuus josta ei pääse eroon muuten kuin kuiolemalla. Ei ole ahditavampaa homolle, kuin sanoa homoutta synniksi. Eihän kierosilmäisyyskään ole syntiä, jos et "katso kieroon".
Hyvä nimimerkki Saku
Lukaisin osan kirjoitussarjaasi ja saat kyllä sympatiani. Toivotan kestämistä ja kaikkea hyvää elämääsi.
Nyt on niin, että elävässä kristillisyydessä ei voi olla mitään erityistä homo-, heteroirtoseksi- tai kleptomaanievankeliumia.
Kaikilla meillä on omat taipumuksemme. Minulle on ominaista jonkinasteinen epärehellisyys, en osaa olla sillä tavoin avoin ja vilpitön niin kuin tulisi. Lisäksi minua vaivaa - kaikkien lihan syntien ja maailmanrakkauden lisäksi - omavanhurskaus. Uskominen on useinkin oikeasti työlästä. Sen takia on tärkeää, että kristitty ihminen saa mahdollisuuden puhua omasta tilastaan ja omista kiusauksistaan. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi perustaa omat ryhmät omin säännöin seksinnälkäisille, ahneille, epärehellisille tai homoille. Sama saarnattu sana riittää kaikille.
Tulee myös muistaa, mitä Vapahtaja sanoo pienten pahentajista. Jos minä opetan ystävälle veronkiertoevankeliumia tai muuta vastaavaa, saarnaa Vapahtaja minulle myllynkivestä.
Tiedän, että tämä vertailu ontuu hieman, koska homous sinällään on taipumus eikä sellaisenaan ole synti. Säästäväisyys on myös ominaisuus ihmisessä, eikä sellaisenaan synti. Vasta kun säästäväisyys aiheuttaa kitsautta tai ahneutta tai epärehellisyyttä, siitä tulee synti. Samoin käy homolle tai heterolle. Jos hän harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella, se on synti. Kyllä me ihmiset aina elättelemme toiveita, että juuri minun tapaukseeni löytyisi jokin erityisjuttu ja saisin mahdollisuuden toteuttaa syntisen lihan vaatimuksia. Mutta jos olemme valinneet ristin- ja itsensäkieltämisen tien, niin uskon voimasta haluamme ristiinnaulita vanhan ihmisen joka päivä. Julmaa mutta totta. Ja kun silti tunnemme, että ei ole mahdollista tehdä mitään oman autuuden eteen, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jää Kristuksen sovintotyö.
Toivotan Jumalan siunausta kaikille erilaisten ongelmien parissa taisteleville. Samaa siunausta tarvitsen itse.
Homoille on sama armonjärjestys kuin muillekin, tiedän sen. Sehän tässä pelottaakin. Vai luulitko että yritän jotenkin pienentää omaa syntivelkaani?
Anteeksi, jos viestitin jotenkin väärin. Aihe on vaikea, enkä ole teologisesti niin vahva, että pystyisin olemaan neuvojana, vielä vähemmän tuomarina. Yritin sanoa, että vanhalle ihmiselle on tyypillistä koettaa keksiä helposti mentäviä aukkoja, varsinkin minulle.
En halua lisätä sinulle taakkaa, eiköhän sitä riitä kannettavaksi muutenkin.
Voi hyvin.
Luin koko tarinasi yhteen pötköön , menetin yöuneni, ja pistän tähän ihan sellaisia kommentteja, kuin se herätti.
Vaikka en ole lestadiolainen, olen syntyisin pieneltä sellaiselta paikkakunnalta - suvussani on myös lestadiolaisia. (Vl).
Itse tulin uskoon 22-vuotiaana ateistista "yhdellä rysäyksellä", kuulun ns. "vapaisiin suuntiin". Aikaa tapahtuneesta on reilu kymmenen vuotta. Se on kuin olisin todella päässyt sokeudesta ja kuolemasta elämään.
Tarinasi on äärimmäisen surullinen, ja olet tuonut kaikki esiin sellaisena kuin ne ovat tapahtuneet - selittelemättä - kirjoitettuna se on mukaansatempaava, varmasti elättäisit itsesi kirjoittamalla halutessasi. Olet todella lahjakas ja taitava kirjoittaja.
Tarinastasi käy ilmi, että tiedät kaikki Raamatun paikat, joten en aio viisastella niistä sen enempää. Hyvin usein yllättää halu viisastella - myös lukiessani tarinaasi - mutta taidampa jättää sen nyt sikseen. En jaksa enää viisastella itsellenikään...
Ihan mielenkiinnosta kysyn: minkä viestin haluat antaa seksuaali-identiteettinsä kanssa vielä kamppailevalle henkilölle kirjoituksellasi? Tahdotko rohkaista seuraamaan omaa tietäsi / hänen tietään, vai yrittää elää Raamatullista elämää - omien kokemuksiesi viisastuttamana? Vai toteatko tähän juuta tai jaata? (ts. lähinnä, onko tämä asia selkiytynyt sinulle...)
Muutoin voin puhua sinulle - en kristityn homoseksuaalisuustaipumuksen omaavana henkilönä (joilta ensisijaisesti toivoit kommentteja) - vaan kristittynä, samalla kohdallani huorintekemiseen taipuvaisena henkilönä. En pidä sinun osallesi kohdistunutta kiusaa enemmän- enkä vähemmän vakavana kuin omaa taakkaanikaan. Molempien harjoittamisesta on seuraukseksi kerrottu kadotustuomio. Olemme siis täsmälleen samalla viivalla.
(Esimerkkinä siitä, kuinka paljon voin luottaa omaan "hyvyyteeni": naimisiin mentyäni rukoilin vilpittömästi Jumalalta, että Hän estäisi minua munaamasta avioliittoani - ja Hän on estänyt - oma hyvyyteni riittäisi vain särkemään asiat, mutta jostain syystä Hän on tähän päivään saakka pitänyt huolta, etten ole omia himojani tullut toteuttaneeksi - joka ei vähennä esim. niiden ajatusten vaalimisen syntejä kohdallani).
Ennen kaikkea haluan muistuttaa, että Jeesus on sovittanut sinun ja minun syntimme. Myös nyt - juuri tällä hetkellä.
Oletko muistanut kysyä Jeesukselta viime aikoina henkilökohtaisesti, miten Hän voisi auttaa sinun elämässäsi (minä aina tuppaan unohtamaan välillä asian, ja ahdistun rajustikin omasta huonoudestani)?
Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei Jumala kysy oletko homo vai hetero. Jos sinulla on Jeesuksen verellä kuitattu syntivelkakirja, se riittää pelastamaan sinut. Sen voit omistaa vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Veljeni
näin tahtoisin sanoa, mutta en voi. Olet sen verran yläpuolellani, että sellainen nimitys vetäisi sinut jollakin tavalla samaan lokaan missä itse olen.
Minulla ei ole voimaa rukoilla eikä uskoa. Tiedän, että Jumala tekee ihmeitä. Jumalan Sanan totuutta en kiistä enkä kiellä. Mutta ainoastaan ulkopuoleltani tuleva, itsestäni riippumaton voima voi vielä tehdä jotain. Olen niin röyhkeä, että tässä tiedossa (ei uskossa, huom.) menen jopa Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Teen sen kuitenkin vapisten, toivoen, että en hanki samalla itselleni tuomiota.
En ole vain itse tässä kuopassa, vaan olen vetänyt tänne muitakin. Siksi en edes uskalla ajatella tuomiota, joka minut on kerran kohtaava.
Viesti, jonka lopulta halusin kertoa, on sivuston "kansisivulla" sekä kertomuksen viimeisen osan lopussa. Ehkä osaat(te) lukea sen oikein.
Te, jotka ette ole vielä vietelleet itseänne lihallisilla himoilla (vaikka homoja olisittekin), tietäkää, että ette saa siitä lopullista tyydytystä kuitenkaan. Sen sijaan saatte kalvavan omantunnon, kovetutte, paadutte ja päädytte lopulta samaan toivottomuuteen jossa itsekin olen. Ellette sitten yritä löytää Jumalan Sanasta jotain selitystä tai porsaanreikää, joka Sanan kokonaisilmoitus ei kuitenkaan tue.
Taistele, kun vielä voit. Älä anna vietellä itseäsi.
Terveisin
Kaiken kokenut ja kaiken menettänyt
Kenelläkään ei ole omia voimia uskoa. Jumala antaa voiman parannuksen askelille ja Jumala antaa tahtonsa jälkeen voimia jokaiselle jokapäiväiseen kilvoitukseen. Niin minulle kuin sinullekin. Tarvitsee vain nöyrtyä parannukseen ja uskoa syntinsä anteeksi.
Niin suurta syntiä ei ole, etteikö sitä armon vesi voisi pestä lumivalkeaksi. "Siellä missä synti on käynyt suureksi, siellä armo onkäynyt ylenpalttiseksi"
Älä vaivu epätoivoon. Jumala tietää sinunkin tilanteesi ja haluaa auttaa. Käy armoistuimen luo, jossa sinulle saarnataan KAIKKI sinun syntisi sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, iän rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Kun uskot evankeliumin kohdallesi, saat saattomiehiä, joiden kanssa voit kuormasi jakaa, ja jotka ovat aina siunaamassa, kun synti tarttuu. Ajattele palkanmaksoa.
Terv. autettu syntinen
Elä ihiminen puhu paskaa. Tarkoitan tällä sitä, että minä olisin "yläpuolellasi".
Jos luit viestini tarkasti, huomasit, ettei minulla ole ansiota siihen, ettei ole tarvinnut rypeä tämän syvemmällä synnissä - olen tehnyt itse ihan tarpeeksi syntiä ansaitakseni kadotustuomion.
Eli meillä ei ole eroa.
Yllä el-kirahwille kommentoin paria seikkaa, jotka huomioin tarinastasi.
1. tarinasi keskittyy jotenkin itseesi, ja suhteeseesi Jumalaan (tai siihen kuvaan Hänestä, joka sinulla on) ja tiettyyn yhteisöön
Jos rohkeus riittää, kirjoita minulle suoraan osoitteeseen [email protected].
LÄMMIN KIITOKSENI teille, jotka olette kommentoineet. Olette rohkaisseet ja tukeneet suurenmoisella tavalla. Mistä olette imeneet kaiken tuon ymmärryksen ja viisauden? El Kirahvi, proffa, biseksuaali - te olette kokeneet muutakin kuin naapurin rysää.
Myös minulle mailanneille, muutamille harvoille, lausun tässä lämpimät kiitokseni. Yksityiseswti kertomanne asiat jäävät meidän välillemme.