Asia on ajankohtainen vasta vuoden kuluttua (poika nyt 2kk), mutta vissiin tätä pitäisi jo alkaa ihan oikeasti miettiä.
Tilanne on se, että olen itse opiskelija ja opinto-ohjaajan kanssa puhuimme, että järkevintä olisi pitää nyt vuosi vapaata ja olla vauvan kanssa ja jatkaa vasta tammikuussa 2009 opintoja. Silloin vauva luonnollisesti pitäisi saada hoitoon.
Aivan opiskelupaikkani vieressä on yksityinen venäjänkielinen päiväkoti. Tämä olisi loistava hoitopaikka kahdesta syystä: voisimme mennä vauvan kanssa samaa matkaa ja olisin koko ajan lähellä ja toisekseen olen itse puoliksi venäläinen ja tarkoitus on ollut alusta alkaen tutustuttaa vauva kieleen jo nuoresta pitäen. Kotona puhumme kuitenkin vain suomea.
Kielikylpyjä suositellaan vasta yli 3-vuotiaille, ja poikamme äidinkieli tulee olemaan suomi. Onko lapsen kielelliselle kehitykselle haittaa siitä, että hän joutuisi olemaan täysin vieraskielisessä ympäristössä tuon ikäisenä? Ajattelin asiasta joka tapauksessa jutella neuvolassa, mutta paikkaa hoitopaikassa pitäisi varmasti jo alkaa kärkkyä, kun kyse on yksityisestä paikasta eikä sinne oteta kuin tietty määrä lapsia. Ja voihan olla, etteivät ota noin pieniä.
Kuulisin mielelläni kokemuksia tai ajatuksia asiasta.
Tilanne on se, että olen itse opiskelija ja opinto-ohjaajan kanssa puhuimme, että järkevintä olisi pitää nyt vuosi vapaata ja olla vauvan kanssa ja jatkaa vasta tammikuussa 2009 opintoja. Silloin vauva luonnollisesti pitäisi saada hoitoon.
Aivan opiskelupaikkani vieressä on yksityinen venäjänkielinen päiväkoti. Tämä olisi loistava hoitopaikka kahdesta syystä: voisimme mennä vauvan kanssa samaa matkaa ja olisin koko ajan lähellä ja toisekseen olen itse puoliksi venäläinen ja tarkoitus on ollut alusta alkaen tutustuttaa vauva kieleen jo nuoresta pitäen. Kotona puhumme kuitenkin vain suomea.
Kielikylpyjä suositellaan vasta yli 3-vuotiaille, ja poikamme äidinkieli tulee olemaan suomi. Onko lapsen kielelliselle kehitykselle haittaa siitä, että hän joutuisi olemaan täysin vieraskielisessä ympäristössä tuon ikäisenä? Ajattelin asiasta joka tapauksessa jutella neuvolassa, mutta paikkaa hoitopaikassa pitäisi varmasti jo alkaa kärkkyä, kun kyse on yksityisestä paikasta eikä sinne oteta kuin tietty määrä lapsia. Ja voihan olla, etteivät ota noin pieniä.
Kuulisin mielelläni kokemuksia tai ajatuksia asiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
soita päiväkotiin ja kysy kuinka pitkät jonot heillä on. voi olla että jonot on 3 vuoden pituiset... sitten kysyt heitä, minkä ikäisiä ottavat. pienen vauvan/lapsen ei ole hyvä olla isoissa ryhmissä. koti olisi paras paikka alle 3-vuotiaalle. mutta ratkaisu on sinun, jos lapsesi pääsee päiväkotiin.
kieli ei ole ongelma pienille lapsille. lapsi on varmasti tekemisissä sinun venäläisen sukusi kanssa, ja voisi käyttää venäjän kieltään heidän kanssaan.
lapset oppivat vaivatta kieliä. meidän lapsemme puhuu 3 kieltä sujuvasti. 2 kieltä ei todellakaan pitäisi olla ongelma, jos lapsi muuten on kehittynyt normaalisti.
Jos äidinkielesi on venäjä, on luonnollista että alat heti puhumaan lapsellesi venäjää. Näin ollen hänelle ei tule kieliongelmaa päiväkodissa lainkaan.
Jos taas puhut suomea äidinkielenäsi, niin puhu myös venäjää jotta lapsi siihen tottuu heti.
Sillähän ei pitäisi olla merkitystä vaikka lapsen äidinkieleksi tuleekin suomi, voi silti puhua muitakin kieliä kotona.
Meillä on kaksikielinen perhe, olemme suomenruotsalaisia. Minä puhun äidinkieltäni lapsille eli suomea ja mieheni puhuu omaa äidinkieltään eli ruotsia. Lapset ovat oppineet tosi hyvin molemmat "kotimaiset" kun ovat niitä vauvasta asti kuulleet. Osaavat hyvin vaihtaa kieltä tarpeen tullen.
Opeta vaan venäjä lapselles, se on suuri rikkaus lapsille osata eri kieliä. Ja antaa myöskin erilaiset mahdollisuudet isompina jatko-opiskeluja ajatellen.
Kunhan pysytte kielissä järjestelmällisinä, että lapsi oppii oikean kielen oikealta henkilöltä. Tarkotan ettet tänään puhu venäjää ja huomena suomea, vaan omaa äidinkieltäsi. Jos olet suomenkielinen niin ensin suomeksi ja sitten venäjäksi. Ja voithan kuunnella venäjänkielistä musiikkia ja DVD:kin saa varmaan venäjänkielisiksi.
Kyllä se hyvin lähtee menemään, hauskaa kevään odotusta
Olen asunut kymmenen vuotta ulkomailla ja mielestäni ei ole enää ollenkaan luonnollista ruveta puhumaan suomea, äidinkieltäni, syntyvälle lapselleni. Päivittäin puhun maan kieltä ja kotikielemme on myös kyseisen maan kieli, joten tuntuu kauhean kummalliselta ruveta puhumaan "salakieltä" lapselleni. Aion kuitenkin yrittää, mutta pahoin pelkään, jos en ole itse kovin vakuuttunut asiasta, että lapsi vaistoaa sen ja suomen oppiminen jää sikseen. Tottakai on rikkaus osata monia kieliä, vaikka suomen kieli nyt on vähän tarpeeton, ellei juuri aio muuttaa Suomeen. Ainoa motivaationi on puhua suomea, jotta vanhempani voivat kommunikoida lastensa kanssa.
Et ole sen maan kielinen, mutta jos isä/äiti on niin sitten hän puhuu sitä maan kieltä ja sinä suomea lapsellesi. Ei se mikään salakieli ole!
Monet kuulema katuvat, etteivät ole opettaneet omaa äidinkieltään lapselle vaikka kuin asuvat ulkomailla.
http://herkules.oulu.fi/isbn951426648X/html/x141.html
Tottakai se on mun äidinkieli, mutta on se vähän kornia, kun ei osaa enää täysin virheettömästi "äidinkieltään", koska sanoja puuttuu ja lauserakenne on päin seiniä, niin pitäis sellaista huonoa kieltä sitten puhua lapselleen.
Kyllä se on silloin salakieli, kun lapsen isä ja muu ympäristö eivät osaa suomea. Sitäpaitsi on äärettömän epäkohteliasta puhua muiden seurassa salakieltä, jota muut eivät ymmärrä. No yritä tätä nyt selittää jo muutenkin epäkohteliaille suomalaisille, jotka vaan tuijottavat omaan napaansa.
höpöpuhetta! Siihen menee kymmeniä vuosia, ja ei sais puhua suomea ollenkaan,sullahan on vanhemmat suomenkielisiä,kiinaako niitten kanssa väännät?
... niin huomaat, kuinka nopeaa se äidinkieli katoaa. Olen asunut jo yli kolmanneksen elämästäni ulkomailla ja se ei paljon auta, että on pari kertaa kuukaudessa puhelimessa omien vanhempiensa kanssa. Olen tyystin vieraantunut Suomesta ja ei tee mieli juuri käydä edes siellä, kun jotenkin suomalainen mentaliteettikin tuntuu vieraalta. Tiedän, kun asuu Suomessa, tälläiset tuntemukset kuulostavat kovin kummallisilta, mutta näin se vaan on.
sitä sun uutta kieltäs. Äidinkieli on kuitenkin se tunnekieli ja kovin hyvinhän ainakin kirjottelet suomea, et ole unohtanut suomea. Muista että elämää on vielä vuosienkin päästä, toivottavasti, ja jossain vaiheessa saattaa alkaa kaduttaa ettet ole opettanut lapselles suomea. Lastakin saattaa harmittaa ettei välttämättä pysty kommunikoimaan sun puolen sukulaisten kanssa.
Olisit ylpeä omasta äidinkielestäs etkä aattelis sitä jonain "salakielenä ja kummajaisena". Se on sitä omaan napaan tuijottamista niinku tossa yhdessä vastauksessas annoit ymmärtää että suomalaiset on sellasia.
Jos et haluu suomea opettaa lapselles se on sun ratkasu, mut muista myös se että lapses on vaikee oppia se suomi sit 20 vuoden päästä jos on täysin ummikko siinä ja haluaisi sen osata. Anna lapselles mahdollisuus siihen, voihan hän sit tulevaisuudessa olla käyttämättä tätä "salakieltä" jos niin haluaa tai myös käyttää jos sen osaa
liki 20vuotta, siitä vasta 4-5v Suomessa. Alunperin äiti puhui suomea lapsilleen, vaikka siellä ei ollut ketään muita suomenkielisiä.
Kun he muuttivat Suomeen, niin lasten sopeutuminen kävi nopeaan, sekä kouluun että pihalle.
JA ovat vieläkin ylpeitä siitä, että saivat oppia kaksi kieltä, tosta noin vaan.
Ja ajatteleppa, täällä meillä on maahanmuuttajia,paljon, ja kaikki haluavat oppia suomea,aikuisetkin!
Häpeät suomalaisuuttasi kun et kehtaa puhua tai opettaa sitä tunnekieltä niikuin toi sanoi!
Suomeksi äiti si ja isäsi suakin on rakastaneet!
esittää! Olen itse asunut jo vuosia ulkomailla, mutta ei se suomenkieli mihinkään ole kadonnut. Ja jos nyt et ihan tuppukylässä asu, niin tiedoksi vaan, suomalaisia tuntuu nykyään löytyvän joka maailmankolkasta. Jos sinä, nuori ihminen, et enää osaa äidinkieltäsi, et taatusti osaa hyvin asuinmaasi kieltäkään.