OLen vähän yli 40-vuotias, eronnut.Tulevaisuus näyttää mustalta ja pelottaa.Tutut kuviot ovat romahtaneet.Miesystävät eivät voi tuoda sitä entistä elämänjärjestystä ja muutenkin vaihtuvat usein.Kukapa tahtosi toisen perheeseen lopullisesti?On vaikea sopeutua.Pohja elämältä on pudonnut.Lapset on jo aika isoja ja uusia en uskalla hankkia, vaikka miehen löytäisin.Mihin nyt tarttuisin? Onko vastaavia tunnelmia jollain?Mistä löysit "valoa" ja tarkoitusta sekä mielenrauhaa? Olen ahdistunut ja levoton.
Perusturvallisuus romahtaa elämänkriisissä
Tulevaisuus kadoksissa
4410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vain kestävät arvot voivat luoda turvallisuutta elämään. Mistä ne löytyvät?
ja elänyt yksin jo 18 vuotta. Olen tullut siihen tulokseen että kukaan toinen ihminen ei voi tehdä oloani turvalliseksi, turvallisuuden tunteen on lähdettävä minusta itsestäni.
Luulen että perusturvallisuus on tärkeä kun kaikki muu ympärillä järkkyy ja muuttuu. Ja perusturvallisuuden pohja on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Jos olen tyytyväinen itseeni niin se saa riittää toisillekin.
Meillä naisilla on usein se "ongelma" että elämme muiden ihmisten kautta. Kun mies on onnellinen olemme onnellisia, kun lapset ovat hyvällä tuulella olemme mekin hyvällä tuulella. Silloin ero voi olla tosi vaikea paikka, ei olekaan enää ketään jota peilata. Oletko miettinyt mitä itse haluat? Onko sinulla harrastuksia jotka olet halunnut aloittaa mutta et koskaan aloittanut? Ajattele millaisen mahdollisuuden olet saanut aloittaa uusia asioita elämässäsi! Ei lapsesi mihinkään ole sinulta erossa lähteneet, he ovat edelleen perheesi, nyt siitä vaan puuttuu yksi ihminen. Ajattele, kuinka monta jäi silti jäljelle perheeseesi! Lapset ovat elämän siunaus, on ihanaa katsoa kuinka he varttuvat omiksi itseikseen, tekevät ovat ratkaisunsa. Sinä voit olla heille se turvallinen kotisatama josta voivat tehdä retkiä elämän merelle.Lapsille on tärkeää että heillä on vähintään yksi luottoaikuinen jonka puoleen voi kääntyä. Ole sinä se lapsillesi.
Eikä eron jälkeen kannata juosta miesten perässä hetkeen, anna aikaa itsellesi tervehtyä kriisistä. Vasta sitten sinulla on annettavaa myös kumppanille. Siihen voi mennä vuosiakin, mutta mihin meillä on kiire, valmiissa maailmassa...?
ja lisäksi toivoisin, että löytäisit uskon Jumalaan elämääsi. Itselläni se on ainut tosi luja kallio jalkojeni alla, kun kuoleman surua on ollut paljon. Avioerot voivat olla kuulemma kuolemaakin rankempia hylkäämiskokemuksia. Se toinen kun on vielä olemassa ja loukkaa eri tavoin tai muistuttaa epäonnistumisistasi.
Usko tuo rukouksen, on joku jolle voi todella kertoa kaikki murheet. Usko tuo anteeksiantamuksen omiin erehdyksiin ja vapauttaa mennesyyden taakoista. Seurakunnista löytää hyviä ystäviä.
Näin olen itse kokenut omissa kipeissä elämäntilanteissani. Hyvää jatkoa Sinulle!