130-litraisessa altaassani on vakitusena
asukkaana yksi kääpiörihmakala (uros), kuusi
musta-aavetetraa, kuusi kirsikkabarbia, neljä
verkkonuoliaista ja kaksi partamonnia. Lisäksi
torstaista lähtien altaassa on ollut tilapäisessa
hoidossa kolme leväbarbia, yksi partamonni ja
kolme piikkisilmää. Ne siirtyvät uuteen kotiin
heti, kun ystäväni saavat uuden altaansa
käynnistettyä (luultavasti tällä viikolla).
Nyt kirsikkabarbeilla on ilmennyt oireita, jotka
saattaisivat viitata kalatuberkuloosiin, ainakin
sen perusteella, mitä olen lukenut.
Kirsikkabarbit ovat jatkuvasti altaan pohjalla,
piilossa kasvitiheikössä tai juurakkojen alla. Ne
eivät liiku sieltä edes ruoka-aikana. Kahdella
niistä molemmat silmät ovat selvästi pullistuneet
ja ainakin viidellä niistä hengitys on selvästi
tihentynyt. Lisäksi ainakin kahdella on ruumis
ikään kuin taipunut kaarelle (pyrstö alaspäin) -
ei kovin paljoa, mutta sen verran, että sen
huomaa.
Allas on perustettu noin viisi kuukautta sitten,
kirsikkabarbit ovat olleet altaassa ehkä noin
kolme kuukautta. Ne ovat noin 3-4 cm:n kokoisia,
eivät siis vielä ihan täysikasvuisia. Ne olivat
hoitokalojen saapumiseen asti ihan vilkkaita,
torstaista lähtien ne ovat olleet ihan
apaattisia. Olisiko tilapäinen kalaston lisäys
laukaissut stressin, joka olisi sitten
puolestaan "laukaissut" kalatuberkuloosin? Vai
onko kysymys jostain muusta sairaudesta?
Altaassa on sisustuksena juurakoita ja kiviä,
kasveina vedensuosikkia, vallisneriaa,
kääpiökalmojuurta ja jaavansammalta. Suodatin on
ulkosuodatin, Eheim 2224, joka kierrättää
valmistajan mukaan 700 litraa tunnissa. Vettä
vaihdetaan n. kolmasosa joka viikko, samalla
yleensä imuroidaan pohja. Viimeksi vettä on
vaihdettu torstaina. Suodatin putsataan parin
kuukauden välein. Mittasin tänään viimeksi
vesiarvot Tetran liuskatestillä ja arvot olivat
seuraavat: nitriitti 0 mg/l, nitraatti noin 10
mg/l, kokonaiskovuus >6°dH, karbonaattikovuus n.
3°dH ja pH noin 6,6. Käsittääkseni arvot ovat
ihan hyvät? Lämpötila on säädetty lämmittimellä
26 asteeseen. Muut kalat (myös hoitokalat) voivat
aivan hyvin, niissä en oireita ole havainnut.
Kaloja näkemättä on varmaan vaikea arvioida,
mistä sairaudesta on kysymys, mutta jos
jollakulla on kokemusta vastaavanlaisesta,
kuulisin mielelläni siitä. Mitä tulisi tehdä?
Valitettavasti kalojen karanteeniin siirtäminen
on mahdotonta, sillä karanteenialtaassa asustaa
tällä hetkellä vastakuoriutuneita
lehtikalavauvoja.(Meillä on siis myös 317-
litrainen allas, jossa asustaa mm.
lehtikalakutupari.) Kalatuberkuloosiin ei
ymmärtääkseni myöskään ole lääkitystä...? Onko
ainoa vaihtoehto kalojen lopettaminen vai olisiko
jotain vielä tehtävissä? Olisin erittäin
kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta! =)
asukkaana yksi kääpiörihmakala (uros), kuusi
musta-aavetetraa, kuusi kirsikkabarbia, neljä
verkkonuoliaista ja kaksi partamonnia. Lisäksi
torstaista lähtien altaassa on ollut tilapäisessa
hoidossa kolme leväbarbia, yksi partamonni ja
kolme piikkisilmää. Ne siirtyvät uuteen kotiin
heti, kun ystäväni saavat uuden altaansa
käynnistettyä (luultavasti tällä viikolla).
Nyt kirsikkabarbeilla on ilmennyt oireita, jotka
saattaisivat viitata kalatuberkuloosiin, ainakin
sen perusteella, mitä olen lukenut.
Kirsikkabarbit ovat jatkuvasti altaan pohjalla,
piilossa kasvitiheikössä tai juurakkojen alla. Ne
eivät liiku sieltä edes ruoka-aikana. Kahdella
niistä molemmat silmät ovat selvästi pullistuneet
ja ainakin viidellä niistä hengitys on selvästi
tihentynyt. Lisäksi ainakin kahdella on ruumis
ikään kuin taipunut kaarelle (pyrstö alaspäin) -
ei kovin paljoa, mutta sen verran, että sen
huomaa.
Allas on perustettu noin viisi kuukautta sitten,
kirsikkabarbit ovat olleet altaassa ehkä noin
kolme kuukautta. Ne ovat noin 3-4 cm:n kokoisia,
eivät siis vielä ihan täysikasvuisia. Ne olivat
hoitokalojen saapumiseen asti ihan vilkkaita,
torstaista lähtien ne ovat olleet ihan
apaattisia. Olisiko tilapäinen kalaston lisäys
laukaissut stressin, joka olisi sitten
puolestaan "laukaissut" kalatuberkuloosin? Vai
onko kysymys jostain muusta sairaudesta?
Altaassa on sisustuksena juurakoita ja kiviä,
kasveina vedensuosikkia, vallisneriaa,
kääpiökalmojuurta ja jaavansammalta. Suodatin on
ulkosuodatin, Eheim 2224, joka kierrättää
valmistajan mukaan 700 litraa tunnissa. Vettä
vaihdetaan n. kolmasosa joka viikko, samalla
yleensä imuroidaan pohja. Viimeksi vettä on
vaihdettu torstaina. Suodatin putsataan parin
kuukauden välein. Mittasin tänään viimeksi
vesiarvot Tetran liuskatestillä ja arvot olivat
seuraavat: nitriitti 0 mg/l, nitraatti noin 10
mg/l, kokonaiskovuus >6°dH, karbonaattikovuus n.
3°dH ja pH noin 6,6. Käsittääkseni arvot ovat
ihan hyvät? Lämpötila on säädetty lämmittimellä
26 asteeseen. Muut kalat (myös hoitokalat) voivat
aivan hyvin, niissä en oireita ole havainnut.
Kaloja näkemättä on varmaan vaikea arvioida,
mistä sairaudesta on kysymys, mutta jos
jollakulla on kokemusta vastaavanlaisesta,
kuulisin mielelläni siitä. Mitä tulisi tehdä?
Valitettavasti kalojen karanteeniin siirtäminen
on mahdotonta, sillä karanteenialtaassa asustaa
tällä hetkellä vastakuoriutuneita
lehtikalavauvoja.(Meillä on siis myös 317-
litrainen allas, jossa asustaa mm.
lehtikalakutupari.) Kalatuberkuloosiin ei
ymmärtääkseni myöskään ole lääkitystä...? Onko
ainoa vaihtoehto kalojen lopettaminen vai olisiko
jotain vielä tehtävissä? Olisin erittäin
kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarvitset poikasaltaan lisäksi myös
karanteenialtaan! Ei maksa kovin paljoa pienen
vaahtomuovisuodattimen ja lämmittimen kera. Pieni
käytettykin käy tietenkin yhtä hyvin. Hoitoa
kannattaa yrittää, sillä vaikka muuta väitetään
niin olen itse ainakin onnistunut parantamaan
samoista oireista ja lisäksi vielä evärutosta
kärsineitä sitruunatetroja, jotka ovat tähän
mennessä jo eläneet terveenoloista elämää jo
monta kuukautta sairauden jälkeen.
Kokemuksen mukaan ongelmia ilmenee, kun uusia
kaloja lisätään ja voi hyvinkin käydä niin, että
vaikke niillä olekaan mitään oireita, jotkut
vanhoista kaloista sairastuvat. Tuntuma on, että
kun homma menee hyvin, ei uusia kaloja kannata
ottaa, vaikka väki aikaa myöten (ts. vanhuuttaan)
harvenisikin - ovathan kalat silloin jo paljon
alkuaikoja isompiakin.
Kun kaloillani todettiin kalatuberkuloosiin
viittaavia oireita, vatsa pingoittunut silmät
hieman pullistuneet ja ui epätasaisesti, vein
yhden kalan eläinlääkintä- ja
elintarvikelaitokselle (sijaitsee Helsingissä)
tutkittavaksi ja kalalla todettiin tuberkuloosi.
Tutkimus maksoi n.100mk ja tuloksen sai
postitettiin kotiin.
Sen jälkeen olen vain seuraillut tilannetta ja
jos joku kaloista on mennyt oikein huonoon
kuntoon on se lopetettu. Mitään parannus keinoa
ei tuberkuloosiin tietääkseni ole, mutta kala voi
kantaa tautia muutamia vuosia ilman mitään
oireita. Tauti voi tarttua pisara tartuntana
akvaariosta toiseen.