lähtevät lomalle. Meillä jätetään jälkikasvu kotiin, kun me vanhemmat haluamme rentoutua ja lomailla. Matkalla haluan olla lomalla ja nauttia, en halua olla piikana lapsilleni. Meillä on nuorekkaat ja luotettavat isovanhemmat, jotka passaavat lapsiamme kahden viikon lomamme ajan. Lapset ovat 3 ja 6-vuotiaat. Ei huoleta yhtään, eikä ikävä tule, kun lapset jo nuorena opettaa, että äiti ja isi ei ole maailman napa. Minusta on tärkeämpää että parisuhde voi hyvin ja vanhemmat rentoutuvat ilman lapsia (tanssia, viiniä jne.), jotta jaksetaan taas painaa kiireistä arkea.
Lapset jäävät kotiin
ja vanhemmat
382588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kiva, että teillä asia järjestyy noin! Meillä taas ei ole isovanhempia jotka voisivat ottaa lapsen hoitoon ja kummillakin on omia lapsia jo riittävästi joten meillä lapsi lähtee aina lomalle mukaan! Me vanhemmat nautimme siitä, että lomalla ei tarvitse tehdä kotitöitä vaan voimme viettää aikaa perheen kesken ja keskittyä hauskanpitoon koko perheen voimin! Me rentoudumme tällä tavoin! Parisuhdetta hoidetaan arjenlomassa ja iltaisin ;) joten kukin tavallaan! Mukavia matkoja teille!
ihanne liitto ja perhe? Monesti se käytännössä ei ihan tuolta näytä mitä matkoilla on törmännyt näihin ihaniin perheisiin. Siitä on romatiikka kaukana monesti mutta voihan sitä esittää mutta harvinaista se on että se olisi olemassa.
Täh...onko jotain outoa, että matkoilla tai muutenkin parisuhteessa menee hyvin...? Siis kyllähän nykyään puolet liitoista päättyy eroon, mutta eikö toisella puolella voi sujua hyvinkin ja mielestäni parisuhdetta ehtii hoitamaan TODELLA hyvin (ainakin yhden lapsen vanhemmat) arjessa/viikonloppuisin...jos tahtoa löytyy molemmilta!!!Me emme voi erotakkaan kun ei olla naimisissa...;)
En tietenkään väitä ettei ikinä mitään sanaharkkaa olisi, mutta matkat ovat ainakin olleet ihania ja koko perhe on tullut levänneenä/rentoutuneena takaisin!
että joidenkin on näköjään pakko ihan erityisesti hoitaa sitä parisuhdettaan :) Se on toi nykyajan itsekkyys, ei siinä parisuhteellekaan sijaa jää ilman hoitamista.
No itse olen mieheni kanssa ollut yhdessä kohta 20 v. eikä se sen kummempaa hoitamista ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut. Ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä reissuun ilman kolmea lastamme, heille se loma vasta elämys onkin. Ja mulle on lomaa se kun ei tarvitse siivota eikä kokata :)
En ymmärrä miksi usein vauhkotaan, ettei loma ole lomaa ilman lapsia....Minusta on todellakin LOMAA olla siivoamatta/pyykkäämättä/laittamatta ruokaa ja koko viikon voi pyhittää ukkokullalle ja lapsille!!! Kyllä sen jälkeen taas jaksaa arjen touhuja! Se on vain nykyajan trendi, että pitää HOITAA suhdetta kahdestaan ja vielä koko viikko, ehkä sitten juuri niillä pareilla kasaantuu paineita lomaviikolle ja siitä niitä riitoja vasta syntyykin jos ja kun molempien tarpeet eivät kohtaa...MUTTA kukin tyylillään, eipä syytellä kenenkään ratkaisuja....
samaa mieltä vastanneiden kanssa, mutta eiköhän tähänkin keskusteluun eksy pian tuo palstahäirikkö laukomaan omia "fiksuja" mielipiteitään....:)
Me käydään miehen kanssa joka toinen matka ihan kaksin ja joka toiselle otetaan lapset mukaan. Kyllä loma on mulle loma vaikka lapset mukana olisi.
Ei tarvi pyykätä, saa nukkua pitkään, maata rannalla, viettää kiireetöntä aikaa koko porukalla ja ruuatkin yleensä syödään ravintolassa niin ei tarvi tiskata.
Miksi Sinulla yleensä on lapsia?
Olipa laukaisu:en halua olla piikana lapsilleni.
Huh.sanon minä.Mutta sinä sanot erilailla.
Ottavatko isovanhemmat lapset ilomielin,varmaankin.
Voi Sinua,tanssilla ja viinilläkö hoidat parisuhdettasi?
Kaikesta huolimatta hyvää lomaa Sinulle vastaisuudessakin,joskus vielä kaipaat lapsiasi
lomallakin kun istut yksin viinilasi edessäsi.
pitää vaalia ja hoitaa. Ei mikään parisuhde toimi, jollei sitä hoida. Hoitaminen sitten tarkoittaa milloin yhdessäoloa kotona, milloin hotelliöitä, milloin yhteisiä harrastuksia, milloin mitäkin. Pääasia, että ollaan kaksin ja nautitaan. Kakaroita on tähän maailmaan aina väsätty ja tullaan myös väsäämään, eli ei elämän ja parisuhteen pitäisi kakaroiden tuloon päättyä, vaan omaa elämää pitää jatkaa siten, että saa myös omaa aikaa. Ei ihme, että on orpo olo kun lapset lentää pesästä ja ukko lähtee nuoremman ja kauniimman matkaan, kun eukko on 20 vuotta "hoitanut" pentuja kotona. Voivoi!
Pitää hoitaa ja vaalia tietysti.Jokainen tavallaan,
mutta käsittääkseni tässä oli ajatus:lapset mukaan
lomalle vai ei.
Kyllä vähän puistatti tuo huomautus:en ole piikana jne.
Mutta mitäpä se minulle kuuluu.3 ja 6 vuotiaat lapset,niinpä niin,muistakaapa sitten äitienpäivänä!!!!
Näin varmaan on omille vanhemmillesi käynyt. Harmi, että sinulle on jäänyt tuollainen kuva elämään parisuhteesta! Meillä jää ainakin joka ilta n.3-4 tuntia aikaa "hoitaa parisuhdetta" ja myös sillointällöin yhteisiä harrastushetkiä, MUTTA ei siihen viikkoa tarvitse!! Me olemme halunneet lapsen ja haluamme viettää aikaa paljon myös hänen kanssaan....varmaan outoa sinusta!
Kai kaikki nyt huomasi, että tämä on se sama tyyppi joka heittää noita provoja, eikä sillä todellakaan ole lapsia.
Meidän perhe matkustelee yhdessä, muutamia kertoja ollaan oltu vain mieheni kanssa yötä pois. Meillä parisuhde toimii, eikä sitä tarvi jatkuvasti lääkitä. Yhteisiä hetkiä löytyy; iltaisin, aamuisin ja kaikkein parasta on kun vauhdikkaan ulkoilupäivän jälkeen ollaan syöty ja koko porukka löffätään sohvalla!
Lomalla on niin ihana, kun istutaan pöytään, tilataan ja syödään ja maksetaan lasku ja sillä siisti :)
Luuletko naiviudessasi että täällä on vain ja ainoastaan yksi THE TYYPPI, joka nauraa teidän älyttömille jutuillenne? Olet todella väärässä ja olet helvetin lapsellin, jos luulet että te olette aina oikeassa. Voi sua, jätä joskus ne kakarat kotiin ja lähde näkemään ja kokemaan maailmaa; juo viinaa, käy vieraissa ja rietastele!
Onko se muuten parisuhteen hoitoa kun koko vitun perhe makaa yhdessä sohvalla???????? Siinäkö sitten esileikitään ja puhutaan aikuisten asioita? Säälin sun lapsia!!!
on niin helvetin vaikee tajuta että elämässä on muutakin tärkeää, kun vetää viinaa! Toisilla se onnellisuus koostuu pienistä asioista.
Itselläs on näköjään ollut tuollaiset vanhemmat, jotka ovat jättäneet sut kotiin ja ite lähteneet näkemään, kokemaan, juomaan viinaa, käymään vieraissa ja rietastelee.... ja kas tuollaisia lapsia niistä sitten kasvaa!!! Kato peiliin ja mee muaallle paapattaa!!!!!
Jos olet noin katkera omista lapsuudessa kokemista hylkäämisistä niin MENE HOITOON!
sulla on varsin harvinaislaatuinen tapa hoitaa parisuhdetta, jos se kerran on viinan juomista, vieraissa käymistä ja rietastelua. Uskon, että useimmilla ne eivät ainakaan paranna parisuhdetta.
Meillä on myös lapset mukana reissussa. Ehkä joskus tulevaisuudessa mennään jonnekin kahdestaan pariksi päiväksi, mutta se on sitten kun nuorimmatkin ovat niin isoja, että he haluavat lomaa meistä vanhemmista. Nyt nuo vanhimmat (7 ja 8 v) menevät mielellään jonnekin yökylään, joten ilman heitä voitaiskin lähteä, mutta nuorimmat eivät vielä kaipaa eroa vanhemmista.
Ja jos me jouduttais olemaan viikko poissa lasten seurasta, niin koko viikko menis miettiessä, että täälläkin ois kiva tehdä sitä ja tätä lasten kanssa.
Parisuhdetta voi hoitaa ihan kotonakin tai laittaa ne lapset hoitoon johonkin iltapäiväksi tai illaksi tai yhdeksi yöksi. Lomalla on taas paljon hauskempaa olla koko perhe yhdessä.
MIETITTE ETTÄ SITÄ JA TÄTÄ OLISI KIVA TEHDÄ LASTEN KANSSA?
Kyllä rentoutumiseen ja nauttimiseen kuuluu aikusiten jutut ja siinä samalla se alkoholin nauttimienen. Ei oma elämä kuole kun lapsia syntyy!
Älä nyt hikeenny, hyvä ihminen! Ota vaikka driksu, jos se kerta on sinun tapasi rentoutua.
Meidän perheellä on muita tapoja nauttia elämästä ja osataan rentoutua ilman alkoholiakin. Ja noin on ollut jo ennen lasten tuloakin.
Nyt mennään lasten ehdoilla ja tehdää asioita, joista koko perhe nauttii. Voisin sanoa, että minun elämäni vasta alkoi, kun minusta tuli äiti!!
Millaiseksi lastesi kiintymyssuhde teihin vanhempiin on muodostunut? Luulisi lasten tarpeiden menevän kaiken muun edelle, omat tarpeet ja mielihalut vasta lasten tarpeiden jälkeen.
Nuorekkaat isovanhemmat lienevät vielä työelämässä. Heidänkö velvollisuutensa on käyttää lomansa lastenlasten passaamiseen vanhempien lomien aikana.
Parisuhdetta tulee hoitaa ja vaalia, mutta sen voi tehdä muutenkin kuin lapsensa uhraamalla.
Miksi pitää luopua omasta elämästään lapsen/lapsien takia? Kai vanhemmilla on oikeus olla myös normaalia, aikuisia ihmisiä eikä vain isiä ja äippiä. Onko vanhemmuus vankila, jossa mennään kirkuvien tenavien ehdoilla 18 vuotta? Otan osaa.
Uhraanko lapseni sillä että jätän kaksi lastani omien vanhempieni luokse hyvään hoitopaikkaan? En nyt käsitä? He rakastavat lapsia ja lapset heitä. Kyllä mielestäni lasten tulisi myös osata vierailla ja viipyä "kylässä" ilman vanhempiaan, jotta he itsenäistyvät pikkuhiljaa. Ei aina tarvitse joka asiassa isin ja äitin olla mukana.
Asun itse ulkomailla ja sisareni tuli kylään miehensä kanssa viikoksi. Kolmivuotias poika jäi kotiin ja isosisko avomiehineen muutti sinne siksi ajaksi hoitamaan. Välillä mummi kävi avittamassa. Kaikki meni loistavasti eikä kuulemma edes ikävä ollut. Meillä oli myös hauskaa, saatiin ajella sinne tänne ja tutustua paikkoihin tavalla, mikä ei onnistu vielä noin pienen kanssa.
mihinkään pääty lapsen täyttäessä 18 vuotta! Elatusvelvollisuus päättyy, mutta vanhemmuus ei pääty koskaan. Se, kokeeko vanhemmuuden vankilaksi lienee subjektiivinen kokemus. Voihan se sitä olla, jos lomillekin pitää kaksin päästä, ilman lapsia ja jos lasten lomalla mukanaolo koetaan heidän passaamisekseen. Hyvinvoivan lapsen ei tarvitse kirkua eikä vanhemmat koe häntä raskaaksi.
Lapsi kuuluu perheeseensä samoin kuin linnunpoika pesäänsä. Vanha sanonta toteaa viisasti lapsen kestävän eroa niin monta vuorokautta kuin hänellä on ikävuosia, tai niin monta tuntia kuin ikää on kuukausia. Itsenäistyminen niin ikään kuuluu niin ihmislapselle kuin linnunpojallkekin. Mutta vain ihminen laittaa lapsensa itsenäistymään jo ennen kuin siivet kantavat, linnnut vasta sitten kun lentoharjoitukset sujuvat. Minusta on erittäin huolestuttavaa, jos lapsi ei tunne vanhempiaan kohtaan ikävää. Sen sijaan en ihmettele, jos vanhemmat eivät tunne ikävää lapsiaan kohtaan, ei kai sitä voi tuntea, jos tunnesidettä ei ole muodostunut. Se taas voi olla kohtalokasta.
Mutta kukin tavallaan, otan minäkin osaa - kotiin jättämienne lasten vuoksi.
Yleisohje lasten kohdalla on, että ikä korreloi sen kuinka pitkään lapsi voi olla erossa vanhemmistaan ilman perusturvan järkkymistä. Ikävuosi / vuorokausi. Siis kolmevuotiaasi psyyke kestää hyvin kolmen vuorokauden eron ja kuusivuotiaasi kuuden vuorokauden eron. Mutta kaksi viikkoa matkoilla!!
Itselläni on 7- ja 11-vuotiaat lapset. En vieläkään raaskisi jättää heitä kahdeksi viikoksi, että lähden mieheni kanssa lomalle.
Lapsihan ei valita vaan on PAKKO sopeutua. Mutta arvet hylkäämisestä jää. Vaikka hoitaja olisi kuinka hyvä tai sukulainen niin se ei ole sama asia kuin oma äiti ja isä. Ja tarvitseehan lapsikin lomaa. Miksi miehestäsi vain vanhemmat?
Kuka on puhunut täällä 2 viikon matkasta ilman lasta?
Sano mitä sanot mutta ainakin oma siskonpoikani selvisi vallan hyvin viikon erosta. Parempi hänen oli jäädäkin kotiin koska asun keskellä Eurooppaa isossa kaupungissa ja tarkoitus oli tosiaan ajella autolla klo 9-23 ja katsastaa pari naapurimaatakin. Siskoni on muuten kasvattanut jo kolme lasta aikuisiksi, heidän kanssaan ovat myös matkustelleet pienestä pitäen mutta ne olivat rantalomia. Uskon kyllä, että hän tietää miten sen pikkuisenkin kanssa toimitaan. En ymmärrä vaahtoamistasi tästä aiheesta alkuunkaan.
KATSOPA YSTÄVÄNI TÄMÄN VIESTIKETJUN ALKU: Meillä on nuorekkaat ja luotettavat isovanhemmat, jotka passaavat lapsiamme kahden viikon lomamme ajan. Lapset ovat 3 ja 6-vuotiaat. Ei huoleta yhtään, eikä ikävä tule, kun lapset jo nuorena opettaa, että äiti ja isi ei ole maailman napa.
EIKÖS TUOSSA AIKA SELVÄSTI TULE ESIIN KAHDEN VIIKON POISSAOLO LAPSEN LUOTA?
En tosiaan vaahtoa vaan kerron oman mielipiteeni, joka perustuu oman lapsuuteni kokemuksiin, vanhemmuuteeni kahden lapseni äitinä sekä kasvatustyön ammattilaisena tätäkin asiaa paljon nähneenä. Ja sinun kokemuksesi on...?
Ulkoisestihan voi näyttää, että lapsi selviää hyvin. Ja varsinkin jos aikuiselle ko. asia on itsestäänselvä, niin asiaa ei osaa lapsen kautta edes katsoa. Mutta voihan joskus olla lapsen edun mukaista jäädä parempiin hoiviin kotiin, riippuu niin vanhemmista. Alle kouluikäinen on pieni vain muutamia vuosia ja ainakin minä haluan turvata nämä tärkeät kasvun vuodet antaen lapselle hyvän perusturvallisuuden tunteen joka kantaa elämässä.
Olemme pirteä,nuorekas pariskunta,isovanhemmat
ikää 64,matkustelemme paljon.
Poikamme lapset ovat meillä usein yökylässä,kun
isi ja äiskä "siivoavat",käyvät teatterissa jne.
kesämökillä vietämme myös paljon aikaa.Hoidamme
lapsia pyydettäessä ja joskus hätistämme vanhempia
"siivoamaan".Talvilomat,ulkomaanmatkat tämä perhe
tekee yhdessä,joskus 2,joskus 1 viikkoa.Lapset
nyt 5,7 ja 8 vuotiaat.Saimme viimme talvena kortin
jonka oli vanhin lapsista kirjoittanut Thaimaan
matkalla,siinä luki:IHNAA UIME KOKO PERHE,ON LÄMINTÄ
TERKUJA ME KAKKI.
Uskoisin,että kaikki todella nauttivat.Tänä vuonna
kortti jo varmaan ihan oikein kirjoitettu.
Tämän kortin kuitenkin säilytän.
Olen ylpeä tästä perheestä.
saavat lapsia ylipäätään.
Ette ainakaan niitä ansaitse!
Lapsi ei ole heittonappula, joka jätetään mihin tahansa, jotta päästään hoitamaan sitä parisuhdetta.
Parisuhdetta on hoidettava silloinkin, kun olemme lasten kanssa...se on sitä perusturvallisuutta.
Ja hyvässä liitossa voi huoletta pitää lapsia mukana reissuilla ja elää lasten ehdoilla, kun kerran on heitä maailmaan saattanut.
Ei se oma elämä lopu siihen että lapsia tulee. Lapsienkin tulee tottua viettämään aikaa/yötä poissa kotoa myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien kanssa. Lapset saavat lomaa vanhemmista ja heistä tulee itsenäisempiä. Vanhemmat saavat rauhassa keskittyä asioihin, joita ei voi lasten kanssa tehdä. Pöyristyttävää, että joku on vielä niin vanhakantainen, että "elää lasten ehdoilla". Lasten tulisi pienestä pitäen oppia siihen, että nimenomaan he tulevat maailmaan, jossa heidän vanhempansa ovat jo omat mallit ja polut luoneet ja ottavat näistä oppia. Jos lapset kuvittelevat että kaikki elää heidän ehdoillaan, pelkään pahoi millainen maailma meillä on 20 vuoden kuluttua.
loppuu, koska lapset eivät mahdu kuvioihin mukaan.
Eikö ole parempi olla tekemättä niitä lapsia, jos ajattelee vaan sitä omaa elämää???
Lapset eivät ole siinä kotona kuin sen vajaan parikymmentä vuotta. Ja ihmisen keski-ikä on noin 75 vuotta. Eikö jää aikaa omalle elämälle tarpeeksi?
Naurettavaa höpinää latelet, vai muka lasten saatava lomaa omista vanhemmistaan? Mihinkä tämä maailma onkaan menossa, jos jokainen ajattelisi noin lapsistaan ja perheestään.
Oletko ajatellut kysyä lasten mielipidettä asiasta?
Vai onko heillä niin huonot olot, että on parempi, että muut hoitaa?
Meillä kulkevat lapset mukana arjessa ja vapaalla, varsinkin lomalla, enkä kärsi siitä yhtään.
Päinvastoin, meidän perhe kärsisi siitä, että lapset eivät ole mukana lomalla.
Siellä kotona voi ottaa omaa aikaa lenkkipoluille tai harrastuksille.
Parisuhdetta hoidetaan joka päivä myös arjessa. Halata ja suudella voi ja pitääkin lasten nähden.
Ihmettelen, mitä asioita ei voi lasten kanssa tehdä. Lasten kanssa voi kotona tehdä paljonkin. Siitä ne lähtee elämän opit ja alkeet. Lapset kulkevat jalanjäljessä.
Minun lapset ainakin oppivat näkemään ja tuntemaan maailmaa pienestä alkaen. Heistä tulee sitä kautta
itsenäisempiä ja kansainvälisempiä ihmisiä, jotka suvaitsevat muutakin kuin itsensä.
Otatko esimerkiksi illalliselle hienoon ravintolaan lapset mukaan? Siis sinne missä on valkoiset pöytäliinat ja kynttilät sekä missä juodaan viiniä ruuan kanssa? Entäpä elokuviin, muihinkin kuin Risto Räppääjään? Päiväkahville ystävättären kanssa? Shoppailumatkalle New Yorkiin? Saunailtaan likkojen kanssa? Kaverin tupaantuliasiiin? Vai jätätkö kaikki nämä 20 vuodeksi väliin, koska elät vain ja ainoastaan lapsellesi?
perheeseen kuuluu myös lapsiaan rakastava isä, joka kyllä hoitaa lapset kun vietän illan ystävättärien kanssa siinä hienosssa ravintolassa. Tai poikkean shoppailumatkalle Nykiin (jos joskus siihen tulee tarve).
Kaverin tupaantuliaisiin -useilla ystävillämme on samanikäisiä lapsia-, otamme tietenkin omammekin mukaan jos "illan henkeen" sopii, alkoholia silloin maltilla, vaikka taksilla perhe kotiutuukin. Illan teemana ei tosiaan silloin kellään ole perseet olalle -meininki, vaan yhdessäoloa hyvässä seurassa, sellaisessa johon jälkikasvukin mahtuu.
Jos taas iltaohjelma on K18, viemme lapset isovanhemmille hoitoon.
Mutta ulkomaille suuntautuvat viikon ja sitä pidemmät lomat vietämme aina koko perheen voimin. Nyt on elämämme arkea pienten lasten kanssa; ja niin oli suunniteltukin.
Hyvä kysymys.Minun on pitänyt supistaa shoppailut
paikalliseen Siwaan tai mitä nyt kiireesti olen
imetyksen välillä Lontoossa käynyt.Todella kurjaa
ravintolassakin vaihtoivat vihreät liinat kun
perheen kanssa menimme.Ja mistä olenkaan jäänyt paitsi kun lapset synnytin,ja parisuhteen hoito
2 viikkoa Mauritiukselle pitäisi ilman lapsia päästä
Kyllä on kamalaa minulle,Sinä voit varmaankin hyvin,
kun ei ole lapsia,onko puolisoakaan.Et varmaan
koskaan tule saamaankaan kumpaakaan,ostat koiran
ja sitä nukutat vieressäsi ja kannat kassissa jne.
Hyvää elämää sinulle.Minä voin todella hyvin.
Aivan oikein,tämä on tervettä elämää.
Sanoo muori,joka tarvittaessa,pyydettäessä ja
joskus pyytämättäkin mielellään hoitaa ja hulluttelee lapsenlapsien kanssa ja siinä on ukkikin
mukana.Ja samalla hoituu kaksikin parisuhdetta.
Hyvää jatkoa perheellesi.
kirjoitustaidoton. Hoida vaan neljän seinän sisällä niitä räkänokkiasi. Säälin sinua.
on samanikäisiä lapsia kuin meillä, ikähaitarilla 1½ - 8v. Kovin kirjavat ovat käytännöt, vaikkapa sitten juhilimista ajatellen. Yksi perhe juhlii ilman lapsia, lapset ovat usein mummolassa yökylässä. Esim. joka toisen uudenvuodenaaton he viettävät lasten kanssa, joka toisena on aikuisten pippalot. Toinen perhe vie lapset yökylään kun on aikuisten menojen aika, harvemmin kuin kerran kuussa. Kolmas tuo lapset (nyt 3 ja 7 v) aina mukaan aikuisten pippaloihin. He tulevat alkuillasta ja lähtevät 21-22 maissa kotiin, kiltisti omalla autolla, tietenkään mitään alkoholia ottamatta. Kaikki me muut sitä kovin ihmetellään, emme sitä ettei alko maistu, vaan sitä ettemme itse haluaisi tuoda lapsiamme katselemaan kuinka muutama ystäväpiirimme sinkkumies alkaa olla jo sammumispisteessä siinä vaiheessa. Mielestämme lasten paikka ei ole aikuisten juhlissa seuraamassa aikuisten örveltämistä. Monta kertaa olemme porukalla miettineet miten sanoisimme asian tämän perheen äidille ilman että nenusta löytyy pussillinen palkokasveja. Perheen isä haluaisi viedä lapset yökylään, äiti ei suostu. Lapset eivät ole koskaan olleet yökylässä ilman vanhempiaan. He ovat hirvittävän ujoja. Kumpikaan ei ole tähän päivään mennessä vastannut meille tai kenellekään "vieraalle" ihmiselle meidän kuultemme yhtään mitään, vaikka muut höpöttäisivät heille mitä. He eivät puhu myöskään meidän lapsillemme, ainoastaan vanhemmilleen ja toisilleen. Vanhemmalle olikin hirveä shokki mennä eskariin viime syksynä.
Ehkä lasten olisi hyvä viettää edes joskus hieman aikaa erossa vanhemmistaan? Yli yön, kenties koko viikonlopun? Siinä ajassa ehtisi jo piipahtaa kaupunkilomalla Euroopassa, vaikkapa kiertelemässä museoita --jotka saisivat lapset tylsistyneinä pahalle tuulelle?
Me vietämme osan lomistamme lasten kanssa, osan kahdestaan. Aivan kohteesta riippuen, siitä mitä ohjelmassa tulee olemaan. Koko perheen yhteisillä lomilla olemme olleet ns. lapsivarmoissa kohteissa JA huolehdimme siitä että vähintään joka toinen lomareissu on tällainen yhteinen loma. Mutta meidän lapsemme tietävät mitä aikuisten lomat tarkoittavat -"te kierrätte niitä tylsiä museoita ja istutte mooonta tuntia syömässä" eivätkä he edes halua mukaan. Olemme väsyttäneet heitä museoissa sen verran kotimaan kamaralla, että tietävät mitä se tarkoittaa. Jos kerron että ajattelimme isin kanssa lähteä viikonlopuksi Berliiniin, eivät he kysy pääsevätkö mukaan vaan a) viehän mummi meidät Särkänniemeen ja b) mitä me saadaan tuliaisiksi. Kun kotiudumme ja haemme lapsukaisemme mummolasta, ei meitä vastassa ole itkuisia tyttösiä jotka ovat poteneet kamalaa eroahdistusta vaan iloisia pikkuneitejä jotka puhuvat toistensa päälle kun on niin kova kiire kertoa mitä kaikkea jännää he ovat tehneet. He ovat enemmän kuin 100%:sen varmoja siitä, että meidän lomamme on ollut kuolettavan tylsä ja heillä on ollut maailman hauskinta. Ja heidän kannaltaan ajatellen he ovat oikeassa.
että toivottavast sinulla ei oikeasti ole omia lapsia? Jos on, opetatko heille, että vain sinun totuutesi on ainoa oikea? Pelottavaa..
Jos te haluatte jättää kekarat kotiin matkanne ajaksi, niin miksi ihmeessä se pitää täällä kuuluttaa?
Syy lienee selvä:)