Kaupassa näin ystävänpäiväleivoksia: vaaleanpunaisia, suklaisia ja valkosuklaisia ainakin. Kahden kappaleen pakkauksissa. En rohjennut ostaa kun ajattelin että jos ei tule ketään käymään niin sitten ahnehdin itse molemmat leivokset. Pullat ja muut herkuthan ovat hyvin terveellisiä koskapa niistä tulee hyvä mieli, mutta jälkikäteen katumus voi iskeä jos on herkutellut mielin määrin...
Ajattelin vaan kysyä että nautiskeliko joku kyseisiä herkkuja ja mikähän em. leivoksista oli herkullisin?
Aikoinaan 80-luvulla kun tämä ystävänpäivävillitys tuli Suomeen, olin töissä eräässä henkilöstöravintolassa jossa emäntä hankki vaaleanpunaisia sydänleivoksia sillä idealla että asiakkaat ostaisivat näitä herkkuleivoksia toisilleen. Asiakaskunta sattui olemaan perin miesvoittoista ja sydänleivokset jäivät monelta ostamatta. Ajatus oli siis kaunis mutta ei aivan loppuun asti ajateltu.
Itse en lähettele ystävänpäiväkortteja, jokunen tekstiviesti aiheeseen liittyen on tullut lähetettyä ja saatua. Olen kiitollinen muutamasta hyvästä ystävästä joiden kanssa on monta hyvää hetkeä tullut vietetyksi. On ollut elämässä hetkiä jolloin ei ole ollut ystäviä ja siksi heitä nyt osaa arvostaakin kun tietää ettei ystäviä voi tilata postimyynnistä tai ostaa kaupan hyllyltä. Ystävyyttä täytyy vaalia ja siitä täytyy pitää huolta ettei se pääse näivettymään ja kuolemaan. Ystävyydessä kuten rakkaudessakin molempien on tehtävä näiden asioiden eteen ettei elämä näiden osalta kävisi toispuoleiseksi.
Edelleen hyvää ystävänpäivää ja pitäkää huolta ystävistänne ja ystävyydestä!
Ajattelin vaan kysyä että nautiskeliko joku kyseisiä herkkuja ja mikähän em. leivoksista oli herkullisin?
Aikoinaan 80-luvulla kun tämä ystävänpäivävillitys tuli Suomeen, olin töissä eräässä henkilöstöravintolassa jossa emäntä hankki vaaleanpunaisia sydänleivoksia sillä idealla että asiakkaat ostaisivat näitä herkkuleivoksia toisilleen. Asiakaskunta sattui olemaan perin miesvoittoista ja sydänleivokset jäivät monelta ostamatta. Ajatus oli siis kaunis mutta ei aivan loppuun asti ajateltu.
Itse en lähettele ystävänpäiväkortteja, jokunen tekstiviesti aiheeseen liittyen on tullut lähetettyä ja saatua. Olen kiitollinen muutamasta hyvästä ystävästä joiden kanssa on monta hyvää hetkeä tullut vietetyksi. On ollut elämässä hetkiä jolloin ei ole ollut ystäviä ja siksi heitä nyt osaa arvostaakin kun tietää ettei ystäviä voi tilata postimyynnistä tai ostaa kaupan hyllyltä. Ystävyyttä täytyy vaalia ja siitä täytyy pitää huolta ettei se pääse näivettymään ja kuolemaan. Ystävyydessä kuten rakkaudessakin molempien on tehtävä näiden asioiden eteen ettei elämä näiden osalta kävisi toispuoleiseksi.
Edelleen hyvää ystävänpäivää ja pitäkää huolta ystävistänne ja ystävyydestä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaupassa herullisen näköisiä vaaleanpunaisia ja kaikenlaisia jätin ostamatta,kun kaupassa myös kävin vaaassa olen tainnut jo oman osuuteni syödä vähäksi aikaa:)Totta tuo ilahduttaahan joku herkullinen pulla mieltä,ja varsikin jos alakuloinen mieli on,
harmi vaan että paino myös nousee.
Olen sitä minäkin joskus ollut hoikka tyttö, silloin 15-20 kiloa sitten. En lihonut vaikka mitä herkkuja söin. Vaan toisin on nykyään. :(
Sanotaan että "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa". Eli jos nuorena oppi herkuttelemaan niin niistä tavoista on hankalaa oppia pois. Liikkua pitäisi enemmän mutta parhain liikuntaharrastukseni on "jauhavat leuat". Pitänee hankkia se Mysi Lahtisen keittokirja "Syö hyvin ja elä lyhyesti". Vaikka kyllähän minä tuon osaan jo ilman kirjojakin.
Vaan ei pidä näitäkään liikaa murehtia, muuten elämä muuttuu murheiden reen vetämiseksi ja alamäessä voi jäädä sen reen alle jos ei pidä varaansa.
Vähähiilihydraattista ruokaa yritin nautiskella muutaman kuukauden mutta minulle tuotti vaikeuksia keksiä leivän tilalle jotakin muuta. Eli ei sekään ole minun juttuni. Ja yritä sitten tässä kissaa laihduttaa kun en itsekään onnistu! :(
jölkeen tullut painoa reippasti,kun ei pysty niin
paljoa liikkumaan kun ennen.Toivossa on hyvä elää jotta paino putoaisi.Ruoka kuitenkin suuri nautinto.
Vähähiilihydraatisella minäkin laihdutin alkoi vaan
kyllästyttämään kanamunat ja jauhelihat.
Täytyisi olla joku automaatti josta ei saisi
ruokaa kun määrätyn kalorin verran:)
Joskus laihdutin muutaman kilon Painonvartijoissa, mutta onhan ne kilot jo tulleet takaisin. Näkyyhän noita olevan Keventäjiä ja Kiloklubia ja kaikenlaisia porukoita mutta lieneekö ainoa toimiva konsti laittaa suu hakaneulalla kiinni? Kun ikää tulee ja aineenvaihdunta hidastuu ja muutenkin väsyttää lähteä liikkeelle niin pitäisi aina vaan syödä vähemmän!
Jos joku keksisi takuuvarman konstin jolla lihava ihminen laihtuu (ja pysyy ihannepainoisena) niin hän varmaan olisi miljonääri. Jos nimittäin olisi mahdollista että jonkun ihmepillerin kautta tuo tapahtuisi. Kyllähän näitä kaikenlaisia humpuukikonsteja on paljon markkinoilla, mutta lähinnä niissä on vain kyseessä - rahat pois!
ainoa keino saada painonsa pysymään kurissa.
Myydäänhän niitä kallita pillereitä ym.
Olispa saanut huonot ruokahalut synnyinlahjaksi.