Kaipaisin kokemuksia teiltä joilla on kissa ja olette hankkineet sitten koiranpennun. Mitä kannattaa ottaa huomioon siinä vaiheessa kun koiranpentu saapuu perheeseen jossa on kissa? Miten järjestää ensitapaaminen, ulkona vai sisällä? Tietty pitää varoa ettei kissa pääse näppää pentua silmille. Meillä on ennestään kohta 2-vuotias tyttökissa. Ja enskuussa tulee sitten koiran pentu. Voiko se onnistua vai joutuuko kissa muuttamaan? Koiran hankinta on kyllä muuten hyvin harkittu ja mietitty asia.
Kokemuksia asiasta.
Kokemuksia asiasta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä ainakin meillä on onnistunut kissan ja koiran mahduttaminen samaan perheeseen. Pitää toki olla varovainen ja edetä asiassa hitaasti. Olisi hyvä, jos voisit käydä vaikka katsomassa pentua ja ottaa mukaan vaikka pyyhkeen tms. jolla annat pennun sitten leikkiä ja sitten tuot tämän takaisin kotiisi ja annat kissan rauhassa tottua pennun hajuun. Varsinainen tutustuttaminen pitäisi tapahtua ns. puolueettomalla maaperällä, eli ei kummankaan reviirillä. Ehkä mieluumin pentu ensin kuljetushäkissään tms, jota kissa voi rauhassa lähestyä, eikä tarvitse pelätä kummankaan "villiintymistä". Meillä oli aluksi muutaman päivän kissa ja koira eri huoneissa. kumpikin tottui toisen hajuun ja kävivät oven alta toisiaan nuuskimassa. Ja tietysti alussa pitää aina valvoa kissan ja koiran leikkejä. Meidän katti ei kyllä alun alkaenkaan yrittänyt raapia pentua. Läppäsi kyllä tassullaan ja sähisi, mutta kynnet piilossa. Pentu kyllä oppii, miten kissaa tulee kohdella. Kissa kun ei hirveästi jätä arvailujen varaan:) Koira kyllä tottuu pentuna vaikka mihin. Sen "sosiaalistumisvaihe" kestää noin kolmikuiseksi, jona aikana se voi leimautua kaikenlaisiin eläimiin, eikä ala missään vaiheessa myöhemmin pitää niitä saaliina tai vihollisena. Menee vähän off topic, mutta kannattaa heti alusta alkaen totuttaa vesseli erilaisiin ääniin ja ympäristöihin, jotta se sitten myöhemminkin pitää niitä ihan normaalina.
Käyn ens viikolla kattoon pentuja, otanki sit jotain pyyhettä mukaan. On mulla ollu monesti aikasemmin koiralta haisevat lapaset ja oon tarkotuksella vieny ne kissan luo et saa tutkia. Muutaman kerran nuuhkassu ja sit asia on kissalta unohtunu samantien.Pihalla on joskus pyörähtäny koira, kissa on vaan katellu ikkunasta tähän asti, ei oo murissu tms. Joten olen toiveikas,et kaikki sujuu hyvin.
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Oma kokemukseni koiran tulosta, jos kissa jo on.
Onnistuu hyvin. Meillä kissa eli yhteiseloa kolmen koiran kanssa. Ensin oli pentuna yhtaikaa yhden koiran kanssa. Sitten tuli koiranpentu taloon ja muutaman vuoden päästä toinen koiranpentu. Minä nostin aina uuden tulokkaan olohuoneen lattialle kissan ja koirien haisteltavaksi.
Kyllä se koiranpentu on se, joka kunnioittaa kissaa. Tottakai sitten, kun olivat kunnolla tutustuneet toisiinsa, oli meno joskus hirveää. Mutta mitään sotaa ei koskaan ole ollut. Kissa kyllä näyttää kaapinpaikan koiralle, kun kyllästyy riehumaan.
Ja kissa pääsee kyllä korkeammalle, pois koirien kynsistä.
Teillä tulee olemaan monta hulvattoman hauskaa hetkeä kaksikon parissa. Kuinka vanha tämä kissa on? Meillä oli kolli 14v.kun tämä nuorin koira tuli. Sehän ihan nuortui, kun sai koiranpennun kaveriksi. Vanhat koirathan ei hirveästi viiti enää leikkiä, mutta kissa kyllä.
Onnea matkaan teille.
Eli katso jotta kisu pääsee aina jonnekkin korkeammalle,kun haluaa rauhaan.Koira kun ei kiivetä osaa onneksi:=)Väkisin ei kannata alkaa tunkea ja "pakkotutustuttaa"niitä toisiinsa.Siinä menee silmät koiranpennulta.Kyllä kisu tulee uteliaaksi lopulta ja katsoo kukas tuo on:=)
mutta en oikein ymmärrä tuota kohtaa "vai täytyykö kissan muuttaa"?
kissahan kuitenkin teillä on ollut ensin. eikös teidän siitä kissasta ennenkaikkea pidä huolta pitää? mitä eläintä olette ajatellut koiran hankinnan jälkeen? toista koiraa, vai lapsia?
sit vaan aina entiset kiertoon!
Jo kissaa hankkiessani tiesin ettei se jää ainoaksi lemmikiksi, ja kuten keskustelusta kävi ilmi, en ole ainoa jolla ois sekä koira ja kissa molemmat. Ja löytyy muitakin perheitä joissa on sekä lapsia että lemmikeitä, kaikki hyvässä sovussa.
Kyse oli siitä että halusin vinkkejä koiran ja kissan totuttamisesta toisiinsa. Vinkkejä siksi, että osaisin tehdä totuttamisen niin, että kaikki menisi hyvin ja ne saisi ihmisten lisäksi myös toisistaankin seuraa. Mutta jos yhteiselosta ei tulisi kertakaikkiaan mitään, valinta olisi pakko tehdä, ei itseni vaan eläinten parhaaksi. Ja miten valinnan tekee on jokaisen henkilökohtainen asia. Valintaan vaikuttaa ehkä eniten se, kumpaa on pohjimmiltaan enemmän, koira vai kissa ihminen.
Mutta toivottavasti valintaa ei tartte tehä, ja uskon et kaikki menee hyvin ku kissaki on vielä aika nuori. Kokemusta on sekä koirista että kissoista kun ne on erikseen, mut tässä tilanteessa on hyvä saada vinkkejä henkilöiltä joilla on jo kokemusta koirasta ja kissasta saman katon alla.
Eli helpompi juttu, kun kissa on nuori.
Sehän mielellään ottaa leikkikaverin vastaan.
Tuskin mitään isompia ongelmia tulee. Hankalinta on, jos on vanha koira ennestään ja sitten tulee kissanpentu.Nekin sopeutuvat yleensä kyllä, mutta hitaammin, kissa kun tuppaa tekemään myös koiralle jäynää. Se häntä on mahdottoman mukava leikkikalu.
Onhan kautta aikojen ollut lapset ja kissat ja koirat sulassa sovussa keskenään. Se on elämää se.
Jos koet olevasi sekä kissa, että koira ihminen, niin siitä vaan.
Kuten tuolla ylempänä kerroin, meillä on molempia, eikä kenenkään silmiä ole koskaan revitty.Kissan kynsiä ei myöskään ole leikattu, vaan sillä on ihan aidot kynnet
meillä on tällä hetkellä neljä kissaa ja neljä koiraa. kaikki tulevat ihan hyvin toimeen keskenään. koiria ja kissoja on ollut enemmänkin aikojen kuluessa. koskaan ei ongelmia ole ollut.
mutta en kuitenkaan voi käsittää sitä että antaisit kissasi pois jos se uusi pentu ei tule sen kanssa toimeen. vielä kirjoitat että "pohjimmiltaan vaikuttaa se että onko kissa vai koira ihminen". no miksi hankit sen kissan sitten? ei eläimiä hankita kokeiluiksi että jos se sopisi minulle? ja sitten vaihdeta toiseen sorttiin jos se ei sovikkaan.
kissa on jo sinuun kiintynyt ja omaan kotiinsa.
kissojen on vaikeampi sopeutua uuteen kotiin kuin koirilla.
vaikka näin suora olenkin asiasta niin voin kyllä laittaa enemmän vinkkejä. laita vastaus taikka sähköpostia.
En rupea väittään kanssasi asioista.
Vastaukseni:
A. En hanki eläimiä kokeiluksi.
B. En ole sanonut ettei kissa sovellu minulle.
C. Minun teksteistä on kyllä selvästi luettavissa mistä on alunperin kysymys, koiran ja kissan yhteiselosta.
Kaipasin vinkkejä totuttamiseen jotta koira ja kissa eläisi onnellisesti kavereina. Mukavia ja hyviä vastauksia sainkin.
Mutta en pyytänyt arvosteluja tekemisistäni.
Kiitti kuitenki kahdesta viestistä.
Piste.
Olen kyllä ihan samaa mieltä majorican kanssa eli pidän täysin moraalittomana ihmistä, joka pitää eläintä yhtään mistään muusta syystä kuin tositarkoituksella. Jos hankit eläimen, pidät eläimen jos kyse ei ole todella vakavasta syystä luopua siitä.
Jos kissastasi ja koirastasi ei tulisi ystäviä, olisi sinun velvollisuutesi järjestää elinympäristösi sellaiseksi että ne voivat molemmat asuttaa kotiaan stressittä. Jos sinulla on eläimiin kohdistuvaa eettistä tajua, et pidä oikeutenasi tehdä asiaa itsellesi vaivattomaksi potkaisemalla jompikumpi pois.
Otit kissasta vastuun hankkiessasi sen, nyt ensisijainen velvollisuutesi on kissaa kohtaan. Älä ota koiraa, jos on mahdollisuus että se estää sinua huolehtimasta niistä velvollisuuksista, joita sinulla jo on.
Jos olet ehdoin tahdoin ottamassa riskin hankkimalla kotiisi toisen eläimen, on velvollisuutesi varautua siihen miettimällä sopeuttamiskonsteja. Sen sijaan tuntuu siltä että ainoa harkitsemasi suunnitelma B on "kissa pihalle".
Inhottaa todella ihmiset jotka pitävät eläimen perusoikeuksia alisteisina omalle mukavuudenhalulleen.
Voihan sitä tuomita ja syyttää moraalittomaksi täysin vierasta henkilöä pelkän tekstin pätkän perusteella, jossa on väärin käsityksen mahdollisuus.
Sanon vielä, vain kerran. Kysyin VINKKEJÄ juuri sen takia ETTEI minun tartte luopua kissasta. Voihan sitä takertua lauseeseen jossa en pilkkua viilannut viikkoa ennenkuin viestin lähetin.
Mutta on se näköjään käsitetty oikeenkin...
Mutta minä sinuna toimisin nyt oman mieleni mukaan. Olet ilmeisesti asian miettinyt valmiiksi, joten mikset ottaisi koiraa.
No ota sitten koira omaksesi vasta sitten kun ne jo tulevat toimeen. Eli anna niiden tavata, ota koira vaikka päiväksi pariksi koeajalle (älä silloin vielä asennoidu siihen kuin omaasi). Pienelle pennulle ei aiheudu merkittävää haittaa parista päivästä (koska se on lyhyt aika ja unohtuu nopeasti kun se korvautuu rakastavan kodin kokemuksilla) mikäli homma ei toimi.
Sitten jos kissasi osoittautuu koiravihaajaksi niin viet pennun takaisin ja pistät haaveesi jäihin kissan eliniäksi. Ensisijainen vastuusi on silti sitä eläintä kohtaan, joka sinulla jo on.
Todennäköistä on että kissa tottuu koiraan ilman merkittävää aggressiota. Silti särähtää todella ikävästi kun olet niin varauksettoman valmis luopumaan ensimmäisestä lemmikistäsi saadaksesi toisen. Se ei ole kauhean hyvä merkki kun punnitaan lemmikinomistajan vastuuntuntoa.
Kovasti haluat kyseenalaistaa sinulle täysin tuntemattoman ihmisen kykyä pitää huolta eläimistä, muutaman tekstin pätkän perusteella. Mut eikai siinä jos se jotenki helpottaa. Noh, minä en tälläsiä juttuja kovin vakavasti ota.
ei nää keskustelut täällä vaikuta mun päätöksiin mitenkään. Alunperin kysyinki lisää vinkkejä koiran ja kissan totuttamiseen toisiinsa.
Meillä ainakin on sujunut yhteiselo hyvin kun kahden kissan kaveriksi tuli koira.
Varmasti asiaa auttoi myös se, että kissat olivat jo ennestään koiriin tottuneita sekä pennun syntymäkodissa oli kissa niin pentu sai siellä totutella jo valmiiksi kissaperheeseen. =)
eli meillä kaksi kissa ennestään, joista toinen arvaamaton ja viihtyy omissa oloissan(3,5 v). Tämä kissa kiusasi toista arempaa kissaa(2,5v) toisinaan.
Otimme koiran pennun ja kissojen suhteet tuntivat paranevan. Arvaamaton kissa ja koira eivät pahemmin harrasta kontaktia, kissa katselee kun koira reuhtaa. Toisen aremman kissan kanssa leikkivät ja pesevät toisiaan. Arempi kissa on rohkaistunut paljon koiran tulon jälkeen.
Ainoat arvet ovat koiralle jääneet alkuajoista, jolloin ei siis vielä tiedetty miten toisen kanssa kuuluu käyttäytyä.
Me emme kummemin tutustuttaneet, tarkkailimme miten eläimet tulevat keskenään toimeen ja muutamia lätkäsyjä (kissalla todella harvoin kynnet esillä!!) lukuunottamatta kaikki meni nappiin. Olimme tehneet myyjän kanssa sopimuksen, että jos kissat (lähinnä tämä arvaamaton tapaus) eivät tule toimeen koiran kanssa, voimme viedä koiran takaisin ja perua kaupan. Itse olin alussa todella pelokas että arvaamaton kattimme puhkoo pennulta silmät tms. onneksi asiat ovat nyt kuitenkin niin miten ovat!
lycka till