itselläni ainakin ne jotka oli ystäviä kun olin naimisissa niin eron jälkeen, ei kaikki ole hävinny mutta on vähentyny kovasti ja tilalle on joku "kohtalotoveri"tullut.
Kaikkoaako ystävät avio eossa
,, miten on käynyt,,
13484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihmisillä on paha tapa avioeron tyrkyissä "kääntyä
sisäänpäin" ja ruveta uimaan itsesäälin ja
yksinäisyyden vellovassa meressä.
Katse pitäisi vain pitää horisontissa ja ajatella,
että elämä jatkuu.Ero on erään elämänvaiheen
loppu,mutta ei maailmanloppu.Ja parhaimmillaan jää jäljelle hieno ystävyys.Hyvä muistaa näin ystävänpäivänä!
Eli,positiivisuutta ja ulospäinsuuntautumista.
Ystävät pysyvät ja lisääntyvät,jos asenne on kohdallaan.Ja miksei olisi! Kerranhan täällä
vain ollaan.
Mutta nyt töihin.Iloista Ystävänpäivää sinulle.
Ei siinä paljon positiivisuuskaan auta,kun aviossa olevat ystävät kääntävät selän.Vaivihkaa se tapahtuu,ei kutsuta kahville,matkoille,juhliin jne..Ollaan vaivautuneita kun oman puolison kanssa tavataan,kun yksin ovat, kyllä juttua riittää erilailla.Olen miettinyt että ovatko he peloissaan, tuohan voi napata minun mieheni,minun puolestani varmaan saavat ukkonsa pitää.Minä hakeuduin eronneitten seuraan ja siellä on kohtalotovereita,vaikka erohan on kuitenkin jokaisella erilainen.Olen kokenut avioeron ja läheisen kuoleman ja kumpikin karsi näitä ystäviä,mutta jäljelle jäi pari,mutta sitäkin arvokkaanpaa ihmistä.Ystävät ovat parasta mitä tiedän elämässä(omat lapset tietysti aina ykkösiä)näin olen asian kokenut.
20 v avion aikana, ex vaimoni samassa urheiluseurassa, mukavia kavereita oli todella paljon. Sitten meille tuli ero ja ystävät katosivat kuin olisin jokin ruttotautinen.
Muutin toiselle paikkakunnalle ja kaikki yhteydenpito jäi. Vaimo jäi entisille, mutta katosivat kaverit siltäkin. Ei mennyt hyvin kummallakaan.
Kohtalotovereita en ole etsinyt, mutta uusi ystävä- ja tuttavapiiri on löytynyt.
Kyllä ainakin ns. ystävät kaikkosivat eron jälkeen. Tosiystävät jäivät ja ovat edelleen olemassa. Uusia on tullut mukaan. Halaus sinulle!
sellaiset "ystävät" jotka olet saanut avioliiton myötä puolison "mukana". Suurin syy kaikkoamiseen lienee että kun ero tulee, niin nämä "ystävät" rupeavat pelkäämään että ero tulee heillekin jos jatkavat seurustelua eronneen kanssa. Joten he toivovat että eronneet menevät muihin piireihin etsimään uutta kumppania.
miten aviossa olevat ikäiseni miehet ovat "varuillaan" kun eronnut mies käy kylässä tai minä kutsun pariskuntia esim, mökille saunomaan.
Luuleekohan he että vikittelisin heidän vaimojaan, ei kyllä olisi pelkoa ,sillä onhan sinkkunaisiakin olemassa ja lisää tulee kun avioero rumba on keski ikäisillä käynnissä, se on kuin muotia nyt.
nyt erosta toipuneena en voi kun nauraa :))
miten jotkin todella pelkäs et "ero" tarttuu.
Jopa työpaikalla palavereissa,istuin yksin pöydän päässä ja kukaa ei tullu lähelle.
Mutta ei tartu sen vannon ja ei eronnut vikittele toisten puolisoa vaikka kylään kutsuttas.
kyllä näin jälkeenpäin, tuo tarttumisenpelko. Joillekin sanoinkin, ettei tämä (ero) tartu. Ja jos on pelko, että voisi tarttua, kannattaa laittaa kaikki liikenevä energia oman avioliittonsa hoitamiseen, ei väistelyihin tai eronneen mollaamiseen.
Silloinen "paras ystäväni" kirjoitti jopa kirjeen, jossa rankoin ilmauksia epäili minun vikitelleen hänen puolisoaan. Ei se naurattanut, silloin. Missään nimessä en kertonut hänelle silloin, enkä kertoisi vielä tänäänkään, etten olisi lähestynyt kyseistä miestä edes putkipihdeillä.
katosi.
Ja juuri se jota toivoinkin.
Eli muijan puoli...
Hyvät ystävät jäivät, eli kolmehan heitä jäi jäljelle ja he ovatkin ne parhaat ystävät, jotka olivat olleet koko ajan olemassa edellisellä asunisijallani. Toki se riippuu paljon itsestäkin keitä jää ja keiden kanssa itse pitää yhteyttä. Lasteni isän sisaruksista jäi myös ystäviä ja olemme vierailleet puolin ja toisin, eikä vanhoja asioita ole kaivettu esille.
varsinkin, jos tuttavuus on ollut sitä "perhetuttavuutta". Ne häipyy.
Entiset aviopariperhetutut alkavat melko helposti vierastaa eronnutta.
Ystävät ei häviä koskaan. Kun tapaa ystävän parin- kolmenkymmenen vuoden takaa, niin hetki menee nikotellessa, että mikähän vanha äijä tai horppu tossa puhuu mun entisen ystävän äänellä. Mutta vaan hetki. Sama vanha kaveri (tai kaveritar) sieltä paljastuu.
Tää on totinen tosi.
omatkin voi olla todella ilkeitä.
Heitä tavatessa,aletaan puida elämääni ja olen saanut kuulla ihan loukkauksia,miksi tuli ero.
He ei tiedä elämästäni yhtään mitään ja siksi otankin etäisyyttä,sukulaiset ei ola niitä tukijoita aina,päinvastoin.
Hoitakoon vaan itse soppansa, ennekun alkavat toisten soppaa hämmentämään.
Ne harvat omat ystävät jäivät, mutta pariskunnat kaikkosivat melkein kaikki. Ja kun olen joitakin pariskuntia tavannut kolmantena pyöränä, niin olen todennut, että en itsekään halua sitä. Sinkut seurustelevat sinkkujen, pariskunnat pariskuntien kanssa, niin on yksinkertaisinta.